Moni lukija varmaan muistaa, että englantilaisten Kiinaan 1840–42 tekemän sotaretken jälkeen Ranskan hallitus kiirehti myös solmimaan sopimuksen salaperäisen valtakunnan hallitsijan kanssa, mikä oli paljon helpompi juttu, kun englantilaiset olivat vaatineet vapaan purjehduksen kaikkien kansakuntien aluksille sille itselleen avatuissa kuudessa satamassa. Ranskan retkikunta lähti fregatti Syrenellä ja korvetti Victorieusella Brestistä joulukuussa 1843. Sen mukana seurasi luonnontutkijan ominaisuudessa lähinnä mineralogi ja kansantaloustieteen tutkija ja kertoja M. Jules Itier, jonka matkakuvaus on edessämme. Matkustaen osaksi Syrenellä osaksi muilla Kiinan ja Itä-Intian reiteille sijoitetuilla aluksilla Itier kävi menomatkalla Kiinan lisäksi Teneriffalla, Hyväntoivonniemellä, Aasian saarilla jne. sekä paluumatkalla jälleen näillä saarilla, Kochinkiinassa, Ceylonissa. Matkakuvaus on siksi runsaasti vaihteleva, sisältää myös joukon kiintoisia, suureksi osaksi uusia tietoja näistä seuduista sekä monia eloisia kuvauksia niiden luonnosta, asukkaista, sosiaalisista laitoksista ja oloista. Systemaattisella matkakuvauksella on tietysti meidän mielestämme etusija päiväkirjamuotoon verrattuna: mutta kun tekijä on käyttänyt tätä muotoa, pidämme oikeampana julkaista tässä yksikertainen käännös, jättäen pois verrattain merkityksettömän ja yhdentekevän, kuin koettaen järjestää kokonaan uudelleen tekijän yhteenkuuluvat huomiot. Me emme kuitenkaan valitse otteitamme sen mukaan, miten ansiokkaasti tekijän on kutakin paikkaa teoksessa käsitellyt, vaan sen mielenkiinnon suuruuden mukaan, jonka voimme edellyttää lukijalta kutakin seutua tai oloja kohtaan, joista hän kirjoittaa. Me aloitamme hänen tiedoillaan Singaporesta, tästä vastaperustetusta englantilaisesta siirtokunnasta, koska on todella mielenkiintoista nähdä, miten tämä seutu 25 vuodessa on tyhjästä kasvanut suureksi kaupungiksi, yhdeksi merkittävimmistä kaupan ja sivistyksen edistymiselle näillä maapallon seuduilla.
Englantilaiset perustivat Singaporen eli Sinkapurin kaupungin vuonna 1820 samannimiselle saarelle, joka sijaitsee Malakan niemimaan uloimpien kärkien välissä. Saari kuului ennen Malakan sulttaanille Dschohorille, jolta englantilaiset 1819 ostivat kaupungin alueen ja 1824 koko saaren vuotuista eläkettä vastaan. Se oli siihen asti vain malaijimerirosvojen pesä. Sen sijainti tavanomaisen purjehdusväylän varrella, Malakan salmessa, Intian meren ja Kiinan purjehdusreittien sekä Tyynen valtameren välissä, antaa tälle omistukselle tietyn yhtäläisyyden Gibraltarin kanssa. Mutta tämän linnoituksen tavoin se palvelee sotalaiva-asemana, mutta myös varastopaikkana kaupalle Itä-Intian ja Euroopan välillä toisaalta, Kiinan sekä koko Aasian ja Tyynenmeren saariston toisaalta. Varsinkin sen jälkeen kun siitä tuli vapaasatama, on kauppa noussut valtavasti. Se on myös pääpaikka englantilaiselle lähetystoiminnalle. Tekijä ilmoittaa kaupungin väkiluvun vuodelta 1844, se nousee nyt varmasti yli 100 000 asukkaan, kiinalaisia, malaijeja, jaavalaisia, hinduja, armenilaisia, juutalaisia ja eurooppalaisia.
Mutta annamme Herra Itierin puhua. – –
