Toimitus ei ole uutisia ja lähetettyjä kirjoituksia julkaistessaan havainnut syytä ilmoittaa eriävää mielipidettään kirjoittajan käsitysten suhteen silloinkaan, kun ne ovat enemmän tai vähemmän poikenneet toimituksen käsityksistä. Sillä ei ole sattunut, että sellaiset kirjoitukset olisivat koskeneet oleellisia oloja omassa maassa ja sisältäneet ehdotuksia niiden uudistamiseksi. Niin on kuitenkin useiden väitteiden laita edellä julkaistussa hra E. B:n [J. H. E. Bergh] kirjoittamassa artikkelissa ”Maan verotuksesta varsinkin Suomi huomioon ottaen”. Toimitus nimittäin toivoo, ettei sen vaikenemista pidetä hyväksymisen merkkinä.
Tekijän yrittämä todistelu, että maavero vähentää tuotantoa, tuskin tarvitsee tarkastusta. On todistamattakin helppo tunnustaa, että kaikki verotus tekee tuotannon kalliimmaksi. Esim. puuvillan ja raakasokerin tulli nostaa puuvillalangan ja toppasokerin hintaa, puun ym. satamamaksut tekevät sen kalliimmaksi, leipurin verot nostavat leivän hintaa, manttaalimaksut korottavat työnvuokraa – se kaikki on yksinkertaista. Jos siis maanviljelijän ei tarvitsisi maksaa mitään veroja, hän voisi käyttää vastaavan summan käyttöpääomaksi tai elinkustannuksiin tai säästöiksi, ja joka tapauksessa hän voisi myydä maataloustuotteet halvemmalla. Mutta jos hän maaveron sijasta maksaa esim. tuloveroa saman verran, niin vero voidaan mahdollisesti jakaa tasaisemmin, mutta tuotantokustannukset nousevat välttämättä.
Emme katso voivamme ratkaista maaveron soveliaisuutta tai sopimattomuutta. Mutta heikentääkseen lainattujen kansantaloustieteilijöiden esittämiä syitä sen puolesta tekijä ei mielestämme ole esittänyt mitään todisteita. Hän saa näyttämään siltä tarkastelemalla maaveroa uutena määrättynä maksuna ja jättää siinä täysin sivuun heidän esityksensä, että tämä ikivanha vero jo verona valtiolle kuuluvasta osasta peruspääomaa on vähennetty perinnöstä, kaupasta jne. Siten maanomistajan peruspääoma pienenee, kun määrätään uusia veroja. Mutta sitä pääomaa, joka vastaa ikivanhaa maaveroa kruunulle, nykyinen maanomistaja ei ole koskaan omistanut ja useimmissa tapauksissa ei liioin ole ensimmäinen viljelijä hallintaan ottaessaan maksanut. Jos vero menee taksoituksen mukaan, se on itse asiassa tuloveroa.
Jatkotodistelussa tekijä esittää, että vero kannustaa lisäämään tuotantoa, mutta puutteellinen menekki estää sen – sillä ”yleensä syödään vain että tultaisiin kylläiseksi”. Samassa osastossa VII sanotaan taas: väestö kasvaa nopeammalla progressiolla kuin tuotanto ja elintarvikkeet ”nousevat sen seurauksena hinnaltaan yhä kalliimmaksi”. Jos silloin maanomistaja ei tuota enemmän, se ei selvästikään johdu menekin puutteesta. Elintarvikkeiden korkea hinta on yleensä hänen rikkauttaan; sillä juuri hän vastaanottaa hinnan. Lisäksi kyky syödä on verrattain rajaton. Se vilja, jota ihminen ei kykene nauttimaan ruokana, annetaan karjalle ja nautitaan elintarvikkeina, tai vetoeläimille ja lisätään työvoimaa, tai pannaan ja tislataan ja nautitaan oluena ja viinana jne. – Myös mainittu seikka, että suomalainen talonpoika mieluummin ostaa uutta maata kuin viljelee paremmin entistä, näyttäisi todistavan vastoin tekijää, sillä siitä selviäisi, että talonpoika mieluummin maksaa enemmän maaveroa kuin ansaitsee enemmän sillä maalla, jonka hän pienemmällä verolla omistaa.
Mutta varsinaisesti toimitus on halunnut esittää eriävän mielipiteensä tekijän ehdotukseen kapitalisoida maavero. Valtio ei tee mitään sellaisella pääomalla. Sillä kokemus opettaa, että kaikki teolliset yritykset valtion laskuun kannattavat huonosti, ainakin huonommin kuin yksityiset yritykset. Kulkulaitokset eivät siitä tee poikkeusta, kun ne arvioidaan tuotoltaan; ja jos jossain on kanavia ja rautateitä perustettu valtion laskuun, niin on myös oivallettu edulliseksi luovuttaa ne yksityisille yhtiöille heti kun tilaisuus siihen on tarjoutunut. Kuka ei lisäksi tunne, että joka maan historiassa on tilanteita, jolloin valtion omaisuutta on uhrattava – luettelematta monia esimerkkejä, jotka osoittavat, että niin on tapahtunut kevytmielisen hallinnon seurauksena. Kun silloin suuri pääoma, jonka koron pitäisi korvata maavero, sitten vähitellen tai äkillisemmin on hävinnyt, täytyy valtion menot luonnollisesti peittää uudella verotuksella, saakoon se silloin minkä nimen ja muodon tahansa; eikä ole epäilystäkään siitä, että maatalousmaassa juuri maanomistajat saavat siitä runsaan osuutensa. Siksi meistä ei tunnu yhteensopivalta viisaan valtiontalouden periaatteiden eikä isänmaan maanomistajan parhaan tai maanviljelyn edistyksen oikean huomioonottamisen kanssa vaatia vakituisen maaveron lakkauttamista. Se on nykyhetkellä vero, jota varten jokainen maanomistaja on saanut valuuttaa omistamansa maan hinnasta (kauppahinnasta tai perinnöstä).
Tekijän todistelua vastaan voidaan vielä lisätä, että maaveron poistaminen lisäisi maan pääoma-arvoa. Jos se tapahtuu lunastuksetta, nykyinen maanomistaja saa todella kruununveron määrän vuotuiseksi lahjaksi ja voi sillä lisätä käyttöpääomaansa. Mutta hänen seuraajiltaan kaupan, kanssaperillisten lunastamisen ym. kautta tämä etu myös häviää. Sillä tämä saa maksaa suhteessa korkeamman hinnan maasta, ja sanottu summa edustaa silloin enemmän vain korkoa kasvaneelle kauppahinnalle. Jos taas nykyinen maanomistaja, kuten tekijä ehdottaa, lunastaisi kruununveron kapitalisoimalla sen, niin tämän pääoman korko rasittaa hänen maataan edelleen – toisin sanoen, hän astuu heti samaan tilanteeseen kuin ostaja siinä tapauksessa että maavero yksinkertaisesti annetaan anteeksi. Hänen käyttöpääomansa ei siis saisi operaation keinoin kasvaa lainkaan. Hän lunastaa itselleen vain sen osan maata, joka on kapitaalina kruununverolle, s. o. maksaa lisän, jonka hän ennen on maksanut maasta; ja hänen vuotuinen kruununveronsa on korkona tälle kauppahinnalle. Tekijän ehdotus horjuu, kuten tästä nähdään, joka puolelta.
Tällä emme halua sanoa, etteikö maa monin paikoin ole ankarasti rasitettu. Ehdotus maaveron tasaisemmasta jaosta, maan vapauttamisesta maksuista osalle ”kapanottajia” ja julkisista veroista, kyydityksistä, maantienrakennuksista ym. olisi uskoaksemme saanut enemmän huomiota kuin tekijän ehdotus kruununveron poistamisesta, jota jokaisen täytyy pitää vain kuvitteluna. Tekijän esityksen ansioita arvostanee jokainen lukija ilman muistutustammekin.
J. V. S.
