Lyhyt otsikko ei merkitse, että aikomuksenamme on luonnehtia Dickensin kirjailijatoimintaa. Tarkoituksena on vain muistuttaa lukijaa tästä nykyajan kirjallisuuden ilmiöstä, joka ei vielä ole vanhentunut.
Varmastikin vain harvat kirjailijat ovat teoksillaan saaneet osakseen niin paljon henkilökohtaista kiintymystä kuin Dickens. – Jokaisesta hänen kirjoittamastaan rivistä huomaa, että hänellä on kaltaistensa ihmisten iloille ja suruille avoin sydän. Ja hänen kaltaisiaan rakastetaan muistamatta heitä ihailla.
Jos Dickens mielellään kuvailee alempien yhteiskuntaluokkien elämää, selittyy se siitä, että sekä ilo että suru ilmenee näissä luokissa aidompina kuin ylemmissä, joiden tunteet elämän nautinnot ja itsekkyys useimmiten ovat tylsyttäneet, samalla kun niiden ilmauksia sitoo mielivaltainen, tavallisesti luonnoton sovinnaisuus.
Dickensin romaaneja ei voi kutsua taideteoksiksi. Niistä puuttuu taiteellinen suunnitelma. Uusia henkilöitä ja uusia selkkauksia ilmenee alinomaa, ilman että loppua oikeastaan määräisi mikään muu kuin nidosten luku. Mutta luonnekuvaukset ovat oivallisia, useimmiten todellisia tyyppejä, joiden piirteet jäävät lähtemättömästi lukijan mieleen. Hänen henkilönsä ovat elävästä elämästä otettuja, todellisia englantilaisia, mutta yleisinhimilliseen merkitykseen saakka idealisoituja, mikä tekee heistä tosi inhimillisyyden edustajia kaikissa maissa ja kaikkina aikoina. He eivät tosin ole ylenpalttisen jaloja romaanisankareita ja -sankarittaria, jotka vasta häiden ja lastenkamarin jälkeen putoavat latteaan todellisuuteen, vaan ihmisiä, jotka ensi hetkestä alkaen elävät ja liikkuvat todellisessa elämässä; kuitenkin heissä on sielullista ylevyyttä, joka aateloi alhaisimmatkin olosuhteet, mihin kohtalo heidät on sijoittanut. Siksi voi sanoa, että Dickensin taide muodostuu sydämen idealisoinnista. Lisäksi hän tuntee erinomaisen hyvin kaikki Englannin yhteiskuntaelämän olot. Hänen rikas mielikuvituksensa punoo ja purkaa leikkien selkkauksen toisensa jälkeen, joten lukijan mielenkiinto, juuri tultuaan tyydytetyksi ja odottaessaan päätöstä, joutuu jälleen uusista selkkauksista johtuvaan jännitykseen. Ankarasti ottaen tämä todistaa taiteellisen suunnitelman puutteesta, missä toiminnan yhtenäisyys tekee mielenkiinnon eheäksi, mutta se on kuitenkin ilmeisesti ainoa keino korvata sitä, mikä puuttuu. Sentimentaalisuudesta Dickensiä varjelee hänen kuvaamiensa olojen elävä raikkaus ja se hiljainen huumori, jonka varassa hän itse kohoaa ja kohottaa lukijansa elämän surujen painon ja sen ilojen hankaluuden yläpuolelle. Ei kylläkään voi kieltää, että tämä huumori ilmenee hänen uusimmissa romaaneissaan harvemmin kuin olisi suotavaa; ja hänen kuvaustensa kokonaisvaikutelmana on kieltämättä pikemmin hiljainen alistuminen kuin raikas rohkeus.
Jos etsii nykyajan kaunokirjallisuudesta sielua ja mieltä kohottavaa lukemista, on vaikea löytää mitään Dickensin romaaneita ja novelleja parempaa. Ei juuri ihmetytä, ettei Dickens ole saanut ihailijoita ylempien yhteiskuntaluokkien keskuudesta. Englannin korkea-aateliset ja ”fashionaabelit” pystyvät kyllä sietämään sen, että Bulwer tai Sue saattavat yhteiskunnan kermaan kuuluvat parfyymintuoksuiset sankarinsa satunnaiseen kosketukseen yhteiskunnan pohjasakan kanssa; mutta heidän mielensä on niin tylsistynyt, etteivät he Dickensin lailla pysty näkemään mitään runoutta elämän arkisissa oloissa tai suhtautumaan myötätuntoisesti niihin puhtaasti inhimillisiin tunteisiin, joilla hän osaa aateloida nämä olot. He sanovat: Dickens on demokraatti, sosialisti; hän on tendenssikirjailija, ja hänen tarkoituksenaan on hankkia alemmille yhteiskuntaluokille suurempi osuus elämän hyvyydestä. Jolleivät he elämän hyvyydestä puhuessaan tarkoita yksinomaan vaurautta, vaan myös älyllistä ja siveellistä sivistystä, on väite epäilemättä paikkansapitävä. Dickens on kirjoittanut paljon tämän tapaista. Myös hänen romaaniensa ja novelliensa on edistettävä samaa tarkoitusta. Mutta tietääksemme ei Dickens ole kirjoittanut kuin yhden ainoan tendenssiromaanin, Bleak Housen, joka on suunnattu Englannin oikeuslaitosta vastaan. Aiemmassa tuotannossa ei ole muuta tendenssiä kuin se, että etsitään ihmissydäntä kaikenlaisten vaatetusten alta. Ja jos Dickens siinä mielihalusta paneutuu alempien luokkien tarkasteluun, tapahtuu se, kuten edellä todettiin, siksi että hän niistä löytää enemmän todellista inhimillisyyttä. Siihen hän näet on todella mieltynyt.
Kaikki lukijamme luultavasti tuntevat Kotisirkan ja Uudenvuoden yön, kaksi Dickensin novellia, joista meidänkin maassamme puhuttiin paljon jokunen vuosi sitten. Ruotsiksi on käännetty näiden lisäksi joitakin hänen romaanejaan, kuten Mr. Humphreyn seinäkello, Oliver Twist, Nicholas Nickleby, kolme novellivihkoa, kaksi vihkoa lyhyempiä kertomuksia (nimellä Smärre skrifter), ja lisäksi vielä pari erikseen julkaistua pienempää kirjoitelmaa. Kumma kyllä, koko Dickensin tuotantoa ei ole saatettu ruotsinkieliseen asuun. Mutta jo mainituistakin saa kokoon romaanikirjaston, jonka omistamisesta jokainen perhe iloitsee.
Viime aikoina Dickens on yhteisnimikkeellä Household Words julkaissut sarjan niteitä, joihin on koottu hänen pienempiä kirjoitelmiaan. Se muodostaa rikkaan valikoiman, mistä aikakaus- ja sanomalehdet voivat ammentaa. Kokoelma näet koostuu lyhyistä kirjoituksista, paikkakuntien, tapojen, julkisten laitosten, tehtaiden, kauppayritysten jne. kuvauksista, historiallisista kuvaelmista, tosi- ja kaunokirjallisista kertomuksista, runoista, pikkuhuomautuksista jne. Nämä kirjoitukset lienevät enimmäkseen vanhempia artikkeleita, joita on laadittu niihin lehtiin missä Dickens on toiminut avustajana. Osa on kuitenkin kaikesta päättäen aivan uusia – ja kaikki ovat sitä ruotsalaiselle lukijalle.
Omalta osaltamme emme aio lyödä laimin tilaisuutta käyttää tätä valikoimaa hyväksemme. Aloitamme julkaisemalla tässä lehden numerossa artikkelin, joka nähdäksemme on sekä opettavainen kaikkien hyväntekeväisyyslaitoksissa toimivien henkilöiden kannalta että elävöittää tarjoamalla esimerkin, miten toimia vähäosaisten hyväksi ja miten menestyä tässä toiminnassa. Valitamme vain, ettei tila salli meidän julkaista artikkelia kokonaisuudessaan. Tämä heikentää sen tekemää vaikutusta – mutta toivomme sen silti puolustavan paikkaansa.
