Papperslyktanin toimittajalle saamme ilmoittaa, ettemme katso sen, joka on herjauksin hyökännyt lähimmäisensä kimppuun, peruneen ne sanomalla:

”Muutamat näistä kärkevistä ja ehkä loukkaavista sanoista ovat tuohtumuksen aiheuttamia. Mutta myönnän vilpittömästi, että useimmat on rauhallinen harkinta saanut kirjoittamaan paperille.” (Papperslyktan nro 52.)

Sillä siten hän jättää lukijansa uskomaan, että juuri nämä kunniaa loukkaavat herjaukset on kirjoitettu rauhallisen harkinnan jälkeen.

Siksi emme vaadi anteeksipyyntöjä. Ei edes rehellisempi peruutus hyödyttäisi ketään muuta kuin hra S:a [August Schauman] itseään.

Sen sijaan vaadimme todisteita – todisteita. Herra S:n ei liene vaikeaa esittää edes muutama esimerkki siitä, miten olemme varustaneet vääristellyt esitykset toisten sanoista ”varmemmaksi vakuudeksi lainausmerkein”, todistaen siten, miksi hän on puhunut meidän tunnetusta vilpittömyyden puutteestamme, tunnetusta käräjöimisinnostamme, vääristelyistämme, muuntelemisistamme ym. Merkitsemme paperille nämä sanat vain uudistaaksemme tämän vaatimuksen. Herra S:n lausuma olettamus, että muutoin vastedes koskaan tai missään asiassa vaihtaisimme sanoja Papperslyktanin kanssa, kuuluu tunnetun lapsellisuuden alaan.

Yksityisillä suhteilla on myös allekirjoittaneelle suuri arvonsa. Osoitan henkilökohtaisen kunnioitukseni hra S:a kohtaan siten, etten vastaa hänen soimauksiinsa anteeksiannolla tai vaikenemalla halveksivasti, kuten olen vastannut hänen kaltaistensa soimauksiin. Ei katkeruus vaan velvollisuus pakottaa minut esittämään vaatimukseni. Sillä rohkenen vielä uskoa, että minulla raskaan työpäivän jälkeen on julkinen kunnia puolustettavanani.

J. V. S.