15.6.1880

Parahin Veli! 

Olipa todellinen ilo nähdä jälleen rosoista käsialaasi. Olen kyllä tiennyt, että elät pirteänä ja piikikkyytesi on entisellään.

Enpä ole altis suostumaan ehdotukseesi [ryhtyä johtamaan hanketta muistopatsaan pystyttämiseksi Pietari Brahelle Turkuun]. Mielestäni riittää, että pystytämme muistopatsaita suomalaisille miehille ja naisille – tietysti hyvin säästeliäästi, sillä esim. 1 000 vuodessa saamme niitä kyllä tarpeeksi. Olihan Brahe ansiokas mies ja kohteli maatamme ystävällisesti. Silti hän oli ruotsalainen Suomen maaherra ja sellaisena pysyi. Kunnioitan mielelläni hänen muistoaan ja katsonpa myös olevani velvollinen alistamaan oman mielipiteeni maanmiesteni tahtoon ja antamaan asian edistämiseen roponi. Mutta en halua millään tavoin asettua hankkeen keulaan – sen paremmin kuin muistopatsaiden pystyttämiseksi kaikkein jumalaisimmalle täällä toimineelle venäläiselle kenraalikuvernöörille. Tietysti sinä päästät kirosanan. Mutta äläpä kiroa sitä, mitä kansa saattaa tehdä 500 vuoden kuluttua kunnioitettujen esi-isiensä esimerkkiä noudattaen. Ymmärrä minut oikein. Kuningas tai suuriruhtinas – vieläkin enemmän – kuuluvat asioiden normaaliin järjestykseen, mutta ei kyseessä oleva ulkopuolisen hoitama maan hallitseminen.

Unter uns [meidän kesken sanottuna]. Pietari Brahe oli varmaankin hyvä mies, varmasti paras omassa lajissaan. Olen kuitenkin yrittänyt selvittää itselleni hänen ihmetekojaan enkä ole pystynyt vapautumaan siitä vaikutelmasta, että herrat professorit, jotka ovat aina ja kaikkialla suuria nöyristelijöitä, ovat paisutelleet hänet todellista kokoaan suuremmaksi. Heillä oli toki syitä tähän, ja yliopiston perustajaa on aina asianmukaisesti muistettava ja kunnioitettava. Hänen ansioitaan ei vähennä se, että tuommoinen menettely oli siihen aikaan Ruotsin ylhäisaatelilla verissä.

Mutta tämä tästä – und darum keine Feinsdschaft nicht [älköönkä tämä välejämme pilatko]. Kaiken kaikkiaan toivotan hankkeelle hyvää menestystä, jos rakkaat maanmieheni niin tahtovat, mutta minulla ei ole mielestäni tässä yhteydessä aihetta ottaa Petrus eremitan [Pietari Erakon, ensimmäisen ristiretken saarnaajiin ja johtajiin kuuluneen munkin] roolia.

Vanhassa ystävyydessä veljellisesti

J. V. S:n.