Kuopiossa 3.1.1847

Parahin Veljeni! 

Samalla kun kiitän osoittamastasi suuresta luottamuksesta haluan arvostella ehdotustasi niin hyvin kuin pystyn.

Ajattelet aloittaa kirjakauppasi tekemällä matkan ja hankkimalla 5 000 hopearuplan velan. Matka on varmaankin hyödyllinen, ehkä tarpeellinenkin. Entäpä velka? Katsotaanpa, kuinka helposti siitä voidaan suoriutua.

Voinetkohan toivoa pääseväsi Helsingissä ensimmäisten kymmenen vuoden aikana 10 tuhannen ruplan vuosimyyntiin? Kirjojen tuonti koko Suomeen on viime vuosina ollut arvoltaan vain noin 20 tuhatta ruplaa, sikäli kuin muistan oikein. Mutta vaikka myisit 10 tuhannella ruplalla, voit laskea toimituskaupassa omaksi osuudeksesi 25 prosenttia, mistä 15 prosenttia kuluu kuljetuskustannuksiin. Puhdasta tuottoa jää siis 10 prosenttia eli 1 000 hopearuplaa. Vähennä siitä:

5 000 ruplan korot 300

huoneistokulut 150

elinkustannuksesi 300

puotipoika 200

Summa 950

Velan lyhentämiseen jää siis 50 hopearuplaa eli sen loppuun maksamiseen kuluu aikaa 100 vuotta.

Toivot ehkä suurempaa liikevaihtoa. Oletetaanpa, että se kasvaa 15 000 ruplaan; ja 50 tuhatta assignaattiruplaa on toki merkittävä liikevaihdon määrä maassamme. Arvelen kuitenkin, että muutaman vuoden kuluttua Sinä monen muun tavoin haluat itsellesi kodin, vaimon ja lapsia. Silloin 800–900 hopearuplan summa tarjoaa Sinulle ja perheellesi Helsingissä vain niukan toimeentulon.

Et kuitenkaan saa helposti tavaraa tilimyyntiä varten Saksasta, Belgiasta (Ranskasta) ja Englannista, missä on tapana maksaa tai palauttaa tavara puolen vuoden kuluttua. Sinun on siis oltava valmis maksamaan joka vuosi tavarasta, jota et ole myynyt edelleen. Vaikka laskisit näiden ennakkomaksujesi korkomenot vain 150 ruplaksi vuodessa – tämä lisävähennys niukasta tuotosta on kuitenkin merkittävä tekijä.

Saattaisi toki käydä niinkin, että voisit säästää varastosi jonkin osan kuljetuskustannuksista joitakin prosentteja ja lisätä tämän summan voittoon. Vaikka tämäkin otettaisiin huomioon, havainnet kuitenkin, ettei kirjakauppa voi meidän maassamme maksaa korkoa suurista veloista. Ja usko minua, kun sanon, että 5 000 hopearuplaa on suuri summa ihmiselle, jolla ei ole omaisuutta – velka, jonka pystyy maksamaan vain mitä suotuisimpien suhdanteiden vallitessa. En luultavasti koko elinaikanani selviydy 2 000 ruplasta.

Kirjakaupan ohessa harjoitettava kustannustoiminta saattaa tarjota mahdollisuuden ansaitsemiseen. Se vaatii kuitenkin ennakkomaksujen suorittamista ja pääomia enemmän kuin kirjakauppa, eikä sen rasitteeksi voi ainakaan sälyttää kirjakauppaan otettuja velkoja. Kannattavampaa ehkä olisi lainata sen harjoittamista varten viiden vuoden aikana tuhat hopearuplaa vuodessa. Kustantajankin ammatti vaatii kuitenkin asioiden huolellista hoitoa ja sitkeyttä, eikä menestyminen ole helppoa ilman kokemusta liiketoiminnasta. Vakaan aseman saavuttamiseksi on ainakin pystyttävä 12–15 vuoden aikana löytämään vuosittain muutamia uusia hyviä kustannustuotteita.

Esittämieni syiden takia olisin näin ollen sitä mieltä, ettei Sinun pidä harkita merkittävän ison velan ottamista kirjakauppatoimintaa varten. Jos voisit saada paikan vuodeksi tukholmalaisesta ja seuraavaksi vuodeksi leipzigiläisestä kirjakaupasta – niin riittävällä palkalla, ettei Sinun tarvitse velkaantua, se ei varmaankaan olisi haitaksi, avaatpa sen jälkeen kirjakaupan tai et. Jos Sinun on sitten alkuun päästäksesi lainattava 600–1 000 hopearuplaa, se on varmaankin välttämättä tehtävä; 5 000 ruplaa on kuitenkin pelottava summa, jonka raapiminen kokoon ei käy helposti.

Kuulin sisareltasi Emmalta, että Sinulla on toveri, joka on lähdössä mukaan suunnitelmiisi. Edellä esittämästäni laskelmasta voi helposti havaita, millaisia tuloksia tästä voi olla. Vaivaa ei tarvitse jakaa, mutta voiton jakaminen on mahdollista.

Sama avulias sisaresi kertoi myös, ettei Sinulla ole erityisiä taipumuksia liikemieheksi eikä pitämään kiinni rahoistasi – ja että olet ajatellut oikeustieteellistä oppiarvoa. Eikö siinä tapauksessa olisi viisaampaa, jos kauppojen teko tuntuu ahdistavalta, seurata käräjiä vuoden verran, suorittaa lakitieteen tutkinto, saada pari määräystä käräjiä istumaan, hakea paikkaa Senaatin virkakunnasta ja väitellä sitten lakitieteen tohtoriksi, jos se käy päinsä. Eihän mikään kiellä pyrkimästä yliopiston professoriksi kanslistin tai protokollasihteerin virasta.

Sinun on elämäntilanteessasi selvitettävä kaksi asiaa, joiden yhdistäminen on vaikeaa: on pidettävä kiinni koko elämää koskevasta suunnitelmasta poikkeamatta hetkittäin ilmaantuville sivupoluille ja toisaalta on varottava ajankohtaisten tarpeiden laiminlyömistä, koska piittaamaton suhtautuminen niihin voi romahduttaa kaikki tulevaisuudensuunnitelmat. Uupumaton työ ja kieltäymysten kestäminen vievät tulokseen, jos Jumala suo. Myönnettäköön kuitenkin, että tällaisen opin saarnaaminen on helpompaa kuin sen mukaan eläminen. Varmaa kuitenkin on, että päästäkseen jossakin asiassa pitemmälle kuin suuret massat on pelkästään sille uhrattava muutamia vuosia elämästä ja silloin kieltäydyttävä kaikesta, mistä vain kieltäytyä voi. Kyllä se varsin helposti käy. Mutta saman kestäminen koko elinajan on hankalampaa. Sinun pitänee myös ottaa huomioon terveytesi ja voimiesi riittävyys.

Olen antanut sellaisia neuvoja kuin olen osannut. Otahan Sinä huomioon vain hyvä tarkoitukseni sen ystävyyden puitteissa, joka yhdistää minut Sinuun ja kaikkiin vakavasti eteenpäin pyrkiviin nuoriin. Kunnioittaen

veljesi ja palvelijasi

Joh. Vilh. Snellman

PS Kerro sydämelliset terveiseni Fredrik-sedälle ja sano, että olen päästänyt tämänkin postipäivän ohi, joten kirjeeni tulee seuraavassa postissa.