10.11.1849

Rakas mieheni! 

Kirjoitan kiireimmiten pari riviä, jotta et olisi levoton meistä, jotka kaikki olemme terveinä.

Minä heräsin taas eloon, kun sain kuulla että sinä olet terve, aikaisemmin olin suuresti levoton. Tiistaina 6:na sain kaksi kirjettä, yhdellä kertaa, toinen kirje on varmaan virunut Helsingin postikonttorissa, sillä tänne se ei ole tullut. Kolmannen kirjeesi sain sinulta Perjantaina, ja ehkä jos onni suosii saan Tiistaina neljännen. Kiitos Rakas Puoliso että jaksoit muistaa minua, ja anna anteeksi kun olen ollut niin kärsimätön, mutta kun minä pidän sinusta niin hirveästi, niin että ajatus, että menettäisin ainoan Rakkaan ystävän, teki minut lohduttomaksi. Kiitos Jumalalle, joka on sallinut sinulle vain hyvää.

Calle on ollut luvuissa oikein hyvä, ja muutenkin täällä kotona käyttäytynyt hyvin, paitsi yksi pikku ikävyys, jonka hän sentään avoimmesti tunnusti, minä olen sitten tyytyväinen että hän tunnusti, ja annan mielihyvin anteeksi, niin pitää sinunkin tehdä, eikä sanoa hänelle siitä mitään. Älä nyt ole levoton, kaikki kotona on hyvin.

Huommena kirjoitan sinulle pidemmän kirjeen.

Jos tulet matkustamaan Porvoon kautta, niin puhu Rouva Boreniukselle, tai jos tunnet jonkun muun jota vaivata. Täällä on niin vaikea saada neuleita Lapsille, pumpuli sukkia, että jos onnistuisi sieltä saamaan neuleita, tusina kummallekin, niin me saisimme ne läpi kulku matkalla, sillä minä en tule toimeen ilman niitä. Kirjoita minulle jos se käy. Näkemiin nyt Rakas Mieheni.

Luoja olkoon kanssasi.

Sinun Jeanette