12.9.1848

Oma rakas Mieheni! 

Luojalle kiitos että olet onnellisesti perillä, ja terveenä, minä olin niin huolissa, ero oli nyt vaikeampi kuin viimme kesänä. Koko ajan tuli mieleen ajatus että me emme ikänä enää tapaa, ja minusta tuntui, kun Sunnuntai iltana erosimme, sinä menit kammariisi ja minä jäin yksin huoneeseeni, että minä tästä lähin jäisin vaille tukea, Luoja miten se oli raskasta, eikä se ole vielläkään hävinnyt, minussa on niin kovin paljon vikoja, ja voit uskoa että näen ja ymmärrän miten vähän pystyn tuottamaan sinulle onnea.

Mutta jos osaisit lukea sisintäni niin näkisit, etten minä ole ollut enkä ole niin välinpitämätön kuin sinä luulet, vaan että on puuttunut voimia tehdä sitä, mitä sydämmeni pohjasta tahtoisin, ja se olisi todella ollut minullekkin mieluista.

Minä jätän nyt kaiken Luojan käsiin hän ohjaa kyllä kaiken parhain päin, äläkä sinäkään enää sureksi, vaan luota Jumalan apuun. Unohda kaikki, ja lupaa minulle, että yhdessä alamme ponnistella jotta tulisin paremmaksi ja jalommaksi. Kun ajattelen, kuinka paljon minun tarvitsee oppia, täyttääkseni tehtäväni, menetän toivoni, ja pelkään että ne pikku aarteet jotka Luoja on minulle lahjoittanut tulevat joskus vielä halveksimaan minua. Luoja taivaassa anna sinun elää, jotta voit istuttaa kaiken hyvän ja jalon heidän ja minun sydämmiin.

Pikku Hanna kyselee sinun perääsi ja saa lohdun sillä että sinä olet koulussa Tyttien luona, hän on Luojan kiitos ollut terveenä, Poju myös on ollut yhtä kiltti kuin aina, paitsi että hän herättää minut kello neljä viisi aamuisin. Kotona on ollut tyhjää, mutta en ole saanut muutetuksi, eikä siitä enää tule mitään, käyn joskus kotona syömässä päivällistä.

Calle voi myös hyvin, ja käy joka päivä Fransilla lukemassa läksyjä. Alkuun hän halusi tietysti olla kaiket päivät ulkona, lupaa kysymättä, mutta nyt minä kielsin, ja nyt hän varmaan tottelee. Älä ole hänestä huolissa minä yritän kyllä hoitaa häntä niin hyvin kuin kykenen.

Pikku Poju huutaa minun perääni koko ajan, niin että älä sinä ihmettele jos kirjeestä tulee sottanen.

Tytöt on olleet kilttejä ja käyneet aika usein täälä, niin että en ole juuri yhtäkään iltaa ollut yksinään.

Emmalta kuulin että Paroni Wullfert on kertonut Kuvernöörille että hän on tavannut sinut, noin kymmenen peninkulman päässä Helsingistä, minä tulin niin iloiseksi ja olin varma että olet päässyt onnellisesti perille.

Eilen olin Kirkossa, eikä se pahaksi ollut. Iltapäivällä olin tunnin Kellgreneillä, sen verran olen ollut ulkona, paitsi Papan luona aterioilla, he hakevat minut hevosella, ja se odottaa kunnes olen syönyt ja sitten palaan taas kotiin.

Jos sinulle sopisi että samalla kertaa kun käyt kaupoissa, kysyisit tämmöistä villamusliinia josta on näytepala mukana, kolme neljä kyynärää, minun leninkiäni ei voi käyttää jossen minä saa kangasta uutta miehustaa varten.

Pappa unohti yhden asian, ja minun pitää mennä hakemaan lista, siemenistä joita sinun pitäisi tuoda.

Panen tähän mukaan yhden kirjeen jonka sinä sait viime postissa, en lue siitä riviäkään, minun piti ottaa kuori pois, koska muutoin se olisi ehkä painanut enemmän kuin yhden luodin.

Luoja suokoon sinulle terveyttä, sitä minä rukoilen Jumalalta joka päivä.

Näkemiin sinä puolet elämästäni, toisen puolen lahjoitan lapsilleni.

Kunhan maltan odottaa huomiseen niin saan varmaan kirjeen Näkemiin