Helsingissä 6.7.1842
Parahin Veli,
Halusin ja toivoin saavani tilaisuuden selvittää Littmanin jutun Tukholmassa itse, mutta kun en nyt voikaan tulla luonnontutkijoitten kokoukseen, minun on pakko vaivata edelleenkin Sinua mainitun asian loppuselvityksellä. Ohessa valtakirja rehtorilta. Ne 99 riksgäldsriksiä, jotka vielä olen velkaa Littmanille, vähennetään, minkä jälkeen, kun hän on ensin käyvän kurssin mukaan maksanut erotuksen 125 taalarin loppusumman täyttämiseksi, vaihdetaan kuitit, joista Sinun kuittisi sanamuoto on sellainen, että Sinä saamasi valtakirjan mukaisesti kuittaat Yliopiston saatavan; Hänen: että kaikki maksusuoritukset meidän välillämme on selvitetty ja suoritettu loppuun.
– Olisi hyvä, että hoitaisit asian, ennen kuin Nordenskjöld ja Ilmoni matkustavat Tukholmasta, jotta he voivat todistaa oheisen asiakirjan aitouden, mikäli mies heittäytyy hankalaksi.
– Tarpeeksi tästä. Kirjeesi sisälsi joukon asioita, joiden osalta olen pitkään epäröinyt, pitäisikö minun vastata vai ei. Ehkä on parasta, että päädyn ensiksi mainittuun ratkaisuun.
Epäilet ironisesti, olenko saattanut maailmaan ne tutkielmat, jotka lapsellisuudessani mainitsin Sinulle lähettämässäni kirjeessä, ja syy epäilyksiisi on, ettet tunne mitään muuta henkeni tuotetta kuin yhden kastepuheen etkä ole muista kuullutkaan. Yhtä pätevästä syystä epäilet kirjeessäsi, onko Tiedeseura julkaissut lainkaan tutkimuksia (nyt on ilmestynyt 100 arkkia). Et kai Sinä aio pyrkiä tieteen ”Spåreksi”, jolta saa todistuksia siitä, että asianomaisen opusculumit [pikku teokset] on asianmukaisesti kutistettu? Annat lisäksi minulle joitakin neuvoja ja varoituksia. Voitaisiin kaiketi ajatella, että sellaisten antamiseksi tarvittaisiin lähempää, ruumiinavaukseen perustuvaa asiantuntemusta. Sellaista Sinä et tarvitse. Sinä olet saanut käsityksesi ”vakavasti otettavilta suomalaisilta”.
Tunnet vanhastaan ajatukseni Sinun käytännöllisestä ihmistuntemuksestasi ja kyvystäsi arvioida vakavasti otettavia ja ei vakavasti otettavia suomalaisia, mihin viimeksi mainittuun luokkaan Sinä luultavasti sijoitat esim. Nordströmin, josta olimme niin erimielisiä viimeisinä aikoina Sinun kotona ollessasi? Huom. sanottu, jotta tuntisit katumusta! – Tämä on kuitenkin pitkä tarina, kun kerran Sinä nojaudut neuvojasi ja ohjeitasi antaessasi ”vakavasti otettavien suomalaisten” arviointeihin ja sanomisiin.
Tästäpä tuli mieleeni. Arppe on luultavasti ”vakavasti otettava suomalainen”. Toivon hänelle ja odotan häneltä kaikkea hyvää, sillä eihän pieni gascognelaisuus pahaa tee. Sano hänelle sen takia ”vakavasti”, että jos hän aikoo tulla Yliopiston kemian professoriksi, hänen täytyy sitä ennen työskennellä ainakin vuosi Liebigin luona Giessenissä. Ehkä tämä neuvo tuntuu varsin diktaattorimaiselta, mutta oltuaan Liebigin luona hän varmasti kiittää minua siitä. Varmaa on, että tuollainen käynti Liebigin luona luultavasti asetetaan hänelle ehdoksi sine qua non [välttämättömäksi].
Sen takia saan vain lyhyesti sanoa Sinulle, että voit sanoa heille terveisiä ja kertoa heille, että he ovat pahoin huiputtaneet Sinua, kun he ovat toitottaneet, että minä olen Sahlbergin seuraaja. Huonostipa olisivat asiat. jos minun täytyisi tyytyä noin vähäpätöiseen mainesanaan. Jos he olisivat sanoneet, että hän on ollut minun heikko ja surkea edeltäjäni, niin – à la bonne heure [olkoon menneeksi]! Mitä hän on tehnyt? Hän on varastanut Yliopistolta muutamia koppakuoriaisia. Mahdollisesti. Sellaisia voi saada ilmaiseksi keneltä tahansa hampuusilta. Kuule nyt ansioluetteloni. Olen hankkinut Yliopistolle yhden maailman ensimmäisistä magneettisista observatorioista ja kaikille Yliopiston tuleville fysiikan professoreille ilmaiset huonetilat kaupungin kauneimmalta kohdalta (Sahlberg tunkeutui varkain eräisiin kasvitieteellisen puutarhan huoneisiin). Lisäksi olen saanut valtion varoista Yliopiston magneettiselle observatoriolle 1 000 hopearuplaa kertakaikkisena suorituksena sekä lisäksi 1 500 ruplaa bankoassignaatteina vuotuisena määrärahana, mikä vastaa 25 000 ruplan pääomaa. Lisäksi olen vastoin rehtorin, Hällströmin ja konsistorin sangen kiitettävää näkökantaa ajanut läpi, että Valtio on uhraten lähes 12 000 ruplaa bankoassignaatteja laitteiden ostoon ja noin 2 000 ruplaa vuosipalkkaan tuottanut ulkomailta erinomaisen tähtitieteellisten ja fysikaalisten kojeiden valmistajan sekä perustanut samanlaisen ja yhtä täydellisesti varustetun mekaanisten laitteiden valmistamon kuin Littmanilla on. Enkö olekin näin saattanut itseni ja seuraajani siihen Sinun edessäsi kiperään tilanteeseen, ettei ole mitään tekosyytä, jonka nojalla he voisivat olla tekemättä työtä? Olen vielä lisäksi ollut niin nenäkäs, etten ole antanut Hällströmin näännyttää minua nälkään kuin torakkaa, vaan kerran selittänyt haluavani ryhtyä papiksi ja toisen kerran uhannut ottaa vastaan kutsun professoriksi Tarttoon, kun minut on haluttu alistaa tyytymään niukkuuteen, joka ei vastaa tuloja, jotka saisin, jollei tuo nykyisin niin ”suosittu” Hällström sattumalta olisi – sydämetön konna.
Yhtä häpeämättömästi kuin olen uhmannut Hällströmin kasvatussuunnitelmia olen uhmannut kunnon Pippingin ja rehdin Viburgensiksen [viipurilaisen] Ursinin sekä avoimia että salaisia yrityksiä syödä minut ulos: samalla kun väistämättömänä velvollisuutenani on kuitenkin ollut Sinun ja muiden pienten riistalintujen tavoin työntää itse kaulani niihin pauloihin, joita he ovat hyvyydessään viritelleet minulle.
Sen, että ylioppilaat katsovat minua kieroon, kuulen vasta nyt Sinulta, mutta en lainkaan ihmettelisi, vaikka näin olisikin, kun olen aivan varmasti ainoa akateeminen opettaja, jonka he eivät ole nähneet kertaakaan vaivautuvan kumartumaan poimiakseen kansansuosiota, joka laveana ja – latteana makaa jalkojeni juuressa. Olen lisäksi hyödyttänyt heitä liian paljon, jotta he voisivat antaa sellaisen anteeksi. Ajattelepa, että olen ollut niin rohkea, että olen näytellyt Maecenasta heidän edessään ja perustanut 12 stipendiä, kukin suuruudeltaan 250 ruplaa bankoassignaatteina, jotka stipendit varmasti ovat jaloimpia niistä, joita helponlaisesti voidaan ajatella, koska nuo 12 stipendiaattia – observatorioni amanuensseina – eivät saa niitä armolahjoiksi, vaan maksuksi tekemästään työstä; koska nämä 12 ovat köyhiä, sillä muut eivät halua tehdä tuota korvausta vastaan havaintoja 2 tuntia vuorokaudessa läpi vuoden, ja koska nämä 12 ovat kunnollisia poikia, sillä muut eivät kestä mainitussa työssä enkä ota muita työhön. Nämä stipendit ovat Yliopiston parhaat, koska ne voidaan yhdistää yleisesti haettaviin 200 ruplan stipendeihin ja voivat siis tuottaa stipendiaateille vähintään 450 ruplan vuositulot, mistä on ollut seurauksena, että neljä heistä kieltäytyi vaihtamasta paikkaansa niin edullisiin ehtoihin kuin Borgström saattoi tarjota.
Tästä kaikesta varmaankin havaitset, että olet antanut turhaan minulle neuvojasi. Rakastan liiaksi mukavuutta liehitelläkseni ylioppilaita tai Sinun sanojasi käyttäen kohdellakseni hellästi nuorison mieliä. Ainakin minusta tuntuu synnynnäisen laiskuuteni kannalta mukavammalta, että annan Venäjän tieteellisten ylhäisyyksien ja valtioneuvosten liehitellä minua. Näytepalaksi lähetän ohessa Sinulle tässä viimeksi tuonnoittain valtioneuvos Hessiltä, Venäjän etevimmältä kemistiltä ja yhdeltä Euroopan etevimmistä kemisteistä, saamani kirjeen.
Kaikesta tästä edellä sanotusta näet, että meidän kummankin lienee aika ymmärtää, että olemme liian vanhoja ottaaksemme neuvoja vastaan toisiltamme, mutta voimme silti pysyä ystävinä. Vai luuletko, etten minäkin voisi antaa Sinulle neuvoja? Sinulle, Sinä rehti ja ritarillinen ”Hidalgo”, joka uupumatta taistelet Dulcineasi, Hegelin Logiikan tyttären, puolesta ja parempien vastustajien puutteessa karautat peitsi tanassa mehiläisparvea – meidän aikamme tuulimyllyistä yhtä – vastaan.
Minä puolestani en käsitä, mitä ajattelet, ja olen usein vaivannut aivoparkojani turhaan sitä miettimällä. Sen, mitä Strauss väittää, tunnustaa 3/4 sivistyneestä maailmasta todeksi kahden kesken, mutta luuletko Sinä, että käy laatuun saarnata sitä meidän yhteiskuntiemme tavalla rakentuneissa yhteiskunnissa saamatta koipiinsa uskonnon pikku ötököiden puremia? Jos et uskonut tuommoista, Sinun ei olisi pitänyt suuttua; jos taas uskoit todeksi tuon tai että se olisi käynyt laatuun ja asia olisi saanut kulkea kulkuaan aivan rauhassa, jos vain Angeldorffia ei olisi ollut, olet yhä luvalla sanottuna lapsi. Lopuksi haluaisin esittää kommentin. Tuollaisesta ajoittaisesta kauan hiljaisesti tunnustetun asian julki julistamisesta saattaa terävä pää tosin tehdä hyvää spekulatiivista filosofiaa valitessaan ajankohdan, jolloin asia on ollut kauan levossa ja voi herättää huomiota moderniin asuun puettuna. ”Myöntäkäämme”, että Strauss on XIX vuosisadan pikkutarkka, deutsch-rehentelevä [saksalais-] versio Ranskan Voltairesta ja että hän on saanut ”spekulaationsa” hyvin kaupaksi, mutta mitä on sanottava niistä, jotka hyväuskoisesti juoksevat hänen asioillaan saamatta siitä palkakseen muuta kuin kiittämättömyyttä, saamatta osakseen kunniaa ja mahdollisuuksia olla hyödyksi millään tavoin; sillä sanotpa Sinä mitä sanot, kristinuskon asia jää aina auttamattomaksi, jos sitä pitää filosofisesti pohtia. Joko on tyydyttävä järkiuskontoon tai sitten on annettava palttua järjelle ja ryhdyttävä pietistiksi. Juuri sen takia pietismi on ainaisesti samanlaisena ”mitään unohtamatta ja mitään oppimatta” aivan Paavalista saakka Esseniin ja Stenbäckiin heittänyt tunkiolle kaikki järjestelmät ja aloittaa aina koko leikin ab ovo [aivan alusta].
Päädytään lopputulokseen, että mielipiteemme eroavat toisistaan yhä enemmän. Sitä, mitä toinen meistä saarnaa, ei toinen ymmärrä, vaan pitää sitä hullutuksena. Kulkekaamme sen takia kumpikin omaa tietämme. Uskon, että voimme molemmat hyödyttää maata ja Yliopistoa vaikkakin vastakkaisiin suuntiin kulkien. Pidä Sinä yllä sen arvostusta lännen suunnalla, minä teen parhaani, ja siinä ”on vuosikseni tarpeeksi tekemistä”, hankkiakseni niillä yhtä tarpeellista kunnioitusta idän suunnalla. Varmasti olet sitä mieltä, että olet selvästi käsittänyt oman päämääräsi; niin uskon minäkin käsittäneeni omani. Sinä haluat vaikuttaa suuriin asioihin ja saatkin varmasti aikaan vähän suuren asian puitteissa. Minä haluan vaikuttaa pienessä asiassa ja – uskon, ehkäpä voit edellä esitetystäkin sen havaita – uskon, että voin saada aikaan suuria pienissä puitteissa. Kun loppusummat lasketaan, eiköhän tulos saattane olla kummallakin puolella kutakuinkin yhtä suuri?
Voi hyvin ja kerro kaikille tutuille terveisiä
alttiilta ystävältäsi ja veljeltäsi J. J. Nervanderilta
