Turussa 21.10.1867

Jalosukuinen Herra Senaattori ja Ritari! 

Koska kuvernööri, kreivi Creutz on vielä matkalla läänissä, pyydän saada nöyrimmästi ilmoittaa Herra Senaattorille ja Ritarille ohran ja kauran ostoista tässä läänissä seuraavaa:

Suurehkon kauraerän hankkiminen kiireesti pohjoisiin lääneihin lähetettäväksi näyttää minusta mahdottomalta muuten kuin ostamalla vilja täällä kaupungissa toimivilta kauppiailta, joilla on sitä varsin merkittäviä määriä, jotka on aiottu vähitellen maasta vietäviksi vielä syksyn aikana. Heidän hallussaan nyt oleva vilja ei kuitenkaan kelpaa kylvösiemeneksi, koska sitä ei ole varattu tähän tarkoitukseen käytettäväksi, ja niin laadultaan parempi kuin huonompikin tavara on sekoitettu yhteen; siitä voitaisiin kuitenkin uudella kuivauskäsittelyllä saada lähes, vaikkakaan ei täysin kelvollista siemenviljaa eli sellaista kuin yleensä on saatavissa, sillä äärimmäisen harvoja poikkeustapauksia lukuun ottamatta kaikki kevätvilja on läänissä kärsinyt hallasta ainakin jossakin määrin. Yksi kauppias, varakonsuli Martin Ericsson, on myös ilmoittanut olevansa halukas ryhtymään tähän hankkeeseen – kukaan muu ei ole siihen suostunut – ja tarjoutunut toimittamaan kuluvan viikon aikana Turun makasiiniin tuhat 9 leiviskän ja 5 naulan painoista tynnyriä ja seuraavalla viikolla samoin tuhat tynnyriä kauraa kahdeksantoista markan hintaan tynnyriltä, mutta ei hyväksy alempaa hintaa, koska hän on ilmoittanut saavansa saman hinnan tavarasta, jos hän toimittaa sen vientiin nykyisessä kunnossaan eli ilman uutta puhdistusta. Tällöin hän kuitenkin edellyttää saavansa jokaisesta toimittamastaan tuhannen tynnyrin erästä heti täyden maksun sekä ensi keskiviikkoon tämän kuun 23. päivään mennessä vastauksen, hyväksytäänkö hänen tarjouksensa vai ei, koska hän aikoo muussa tapauksessa lähettää viljan maasta. Lisäksi hän kieltäytyy ottamasta vastuuta viljan itämiskykyisyydestä, jota ei myöskään ehditä ennen tuota päivää selvittää idätyskokeilla, koska kauran idätyskokeet kestävät kauemmin eikä Martin Ericssonin kauraa ole myöskään vielä ehditty käsitellä uudelleen. Lienee kuitenkin oletettavissa, että mainitun painon täyttävä kaura on niin hyvin itävää kuin tänä vuonna on mahdollista saada. Kukaan ei nyt suostu keisarillisen senaatin määräämään viljan itämiskykyisyyden tarkastukseen, niin olennaisen tärkeä toimenpide kuin se onkin siemenviljaa ostettaessa; ja tästä syystä pelkään, ettei kruunun laskuun saada suoritetuksi lainkaan ostoja, jos tarkastusmääräystä on noudatettava.

Minun on samoin mielestäni nöyrimmästi kiinnitettävä Herra Senaattorin huomiota siihen, että jo nyt on hyvin vaikeaa saada laivoja ottamaan viljaa kuljetettavaksi maan pohjoisosiin, sikäli kuin kuljetukset yleensäkään ovat mahdollisia näin myöhäisenä vuodenaikana. Mikäli viljaa on vielä tänä syksynä lähetettävä täältä pohjoisiin määräpaikkoihin, kuljetusten pitäisi tapahtua höyrylaivoilla tai ainakin olisi määrättävä tullin höyrylaiva saattamaan viljalastia kuljettavaa purjelaivaa ja hinaamaan sitä paikoissa, joissa se ei pääse eteenpäin ilman apua.

Jos taas kruunun Turun läänistä pohjoisten läänien tarpeita varten ostettavaksi haluaman viljan lähettäminen eteenpäin voisi jäädä ensi kevääseen, uskoisin, että samantasoista tavaraa kuin Martin Ericsson nyt kruunulle tarjoaa voidaan saada suorilla ostoilla täkäläiseen kruununmakasiiniin halvemmalla hinnalla kuin hän vaatii; hinta voi tuskin kuitenkaan olla alempi kuin kuusitoista markkaa tynnyriltä, koska makasiini sijaitsee etäällä varsinaisesta kaupungista ja koska rahvas kaihtaa viljan punnitsemista, josta ei koskaan tule puhettakaan kauppiaiden ostaessa viljaa, ja koska nämä kauas kaupungin tullien ulkopuolelle lähettämiensä ja jokaisesta hankkimastaan tynnyristä palkkion saavien ostajien välityksellä houkuttelevat rahvasta myymään tavaransa heille lupailemalla kestitystä ja monenlaisia pieniä lahjoja sen lisäksi, että kauppiaat maksavat yleisesti jokaisesta kauratynnyristä neljätoista markkaa painosta riippumatta, kunhan tavara ei ole aivan liian kevyttä. Näin ollen ehdottaisin nöyrimmästi, että kauran ostamiseksi läänin makasiineihin sille määrättäisiin kuudentoista markan hinta tynnyriltä, jonka paino olisi vähintään 9 leiviskää ja 5 naulaa, ilman muuta itämiskykyisyyden tarkastusta kuin mainittu paino osoittaa, ja uskon, että tällä hinnalla varmastikin saadaan ostetuksi kruunun haluama määrä kauraa, joka on laadultaan sellaista kuin tämän vuoden sadonkorjuu on tuottanut; viljaa ei kuitenkaan voida tällä tavalla saada kokoon niin pian, että se voitaisiin vielä tänä syksynä lähettää pohjoisiin määräpaikkoihin. Sen sijaan pelkään, että keisarillisen senaatin määräämällä menettelyllä, tarjousten pyytämisellä, josta on heti kuulutus annettu, ei päästä tarkoitettuun tavoitteeseen, koska myyjä ei nyt, kun viljan kysyntä on voimakasta, halua minkäänlaisia mutkia kaupantekoon.

Ohran ostamisesta taas voidaan todeta, että tuskin on toivoakaan saada sitä läänistä kokoon merkittävää määrää, sillä halla vahingoitti kaikkialla ohraa pahemmin kuin kauraa; kukaan ei halua myydä ohraansa, koska rukiista on pulaa ja laadultaan paremmasta ohrasta saa ensi keväänä melkeinpä miten korkean hinnan tahansa. Itämiskykyisen ohran pahasta puutteesta todistaa sekin, että täällä kaupungissa toimivat oluenpanijat, jotka ovat lähettäneet edustajiaan kiertelemään lääniä sitä etsimässä, ovat saaneet kokoon vain vähäisiä määriä ja ovatkin päättäneet tilata tarvitsemansa ohran ulkomailta. Täällä torimyyntiin tuodusta huonommasta tavarasta on vastaväitteittä maksettu kaksikymmentäneljä–kaksikymmentäviisi markkaa tynnyriltä, mutta myytäväksi on tarjottu ohraa vasta niukasti. Jos kruunu haluaa makasiineihinsa ohraa ja jopa laadultaan parempaa tavaraa, olisi mielestäni välttämätöntä, että määrättäisiin ja kuulutettaisiin julkisesti niin korkea hinta, että myyjät havaitsisivat hyötyvänsä tavarasta luopumisesta, ja tässä mielessä pyydän saada nöyrimmästi ehdottaa kahdenkymmenenkuuden markan hintaa maksettavaksi ohrasta, jonka paino on vähintään yksitoista leiviskää, ja kahdenkymmenenkahdeksan markan hintaa ohrasta, jonka paino on vähintään yksitoista ja puoli leiviskää [tynnyriltä]. Mutta samoin kuin kyseessä olevan viljan kaupallisissa ostoissa pitäisi tällöin luopua itämiskykyisyyden pitemmälle menevästä valvonnasta tai tutkimisesta, koska sitä ei voida toteuttaa itse ostotilanteessa.

Syvää arvonantoani ja suurinta kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Jalosukuisen Herra Senaattorin ja Ritarin

nöyristä nöyrin palvelija

Hugo Schauman.