Herra Snellman: Ei suinkaan ole mitenkään varma asia, että maakoron maksaminen kruunulle olisi paras kaikista veroista, mutta uskoisin, että ne herrat, jotka ovat puhuneet siihen suuntaan, että maaveron sopimattomuus olisi koko maailman tunnustama asia, ovat sanoneet enemmän kuin pitäisi. Sillä onko maavero, toisin sanoen maakorko, jotain periaatteessa tuomittavaa, sen asian kohdalla mielipiteet jakautuvat aika lailla, sikäli kuin asiaa tunnen ja kykenen arvioimaan parhaimpien kansantalousoppineitten mielipiteitä tästä asiasta. Luultavaa myös on, että esim. Ranskassa maavero ei koskaan tule poistumaan, sillä maa on siellä niin palstoihin jakautunut, että siellä lienee kaikkina aikoina vaikea asettaa maalle mitään muuta veroa, koska on tavattoman vaikeaa laskea tuloja, jotka saadaan niin pienistä maatiloista kuin mitä siellä on. Aivan toisin on asia Englannissa, jossa maavero on todellakin osittain poistettu ja jossa maa on jakautunut suuriin tiluksiin, joita voidaan verottaa muulla tavoin, ja joissa suurmaanomistajat itse kantavat suurta maakorkoa. Jos verrataan näitä oloja toisiinsa, niin itse asiassa varsinainen maanviljelijä Englannissa ei ole läheskään niin hyvässä asemassa kuin meidän maanviljelijämme olisi, jos hänen velvoitteenaan olisi vain se, mitä sanotaan maaveroksi. En myöskään katso, että kysymystä pohdittaessa pitäisi lähteä liikkeelle nykyisestä tilanteesta. Totta tosin on, että maanviljelys on meillä tällä hetkellä ahdingossa, mutta kaikki varmaan tietävät, mikä on sen tärkein syy. Pohjanmaa on mainittu esimerkkinä: tämä esimerkki ei todista mitään, eikä sellaisen esimerkin kumoaminen myöskään todista mitään, vaikka se olisi helppoa, sillä se, että maanviljelijä Pohjanmaalla ei voi antaa työtä, on sangen varmasti laskettava katovuosien tiliin. Jos sattuu pari hyvää vuotta, niin työtä on jälleen tarjolla niin kuin ennen. On mainittu vaikeudet, joita on maaverojen saamisessa nykyisillä veronkannoilla. Sellaisesta ei ole lainkaan kokemusta, sillä veronkanto ei ole vielä päättynyt. Hämeenlinnan läänissä on täysin odotettavissa, että rästit jäävät aika vähäisiksi tai että verot mahdollisesti saadaan kerätyksi kokonaan. Tunnettua myös on, mikä on tehnyt Ahvenanmaalle vaikeaksi maksaa kruununveronsa. Siellä on kyseessä suuri velkaantuminen, johon väestö on joutunut hurjan laivanrakennusspekulaation seurauksena. Ahvenanmaalaisilla on ollut hyvät suhdanteet, täysin riippumatta meidän maamme suhdanteista, sillä he kuljettavat varsin vähän rahtia omasta maastaan ja tekevät matkansa pääasiassa ruotsalaisten ja venäläisten laskuun. Yleensäkin, kuten minulla on jo ollut kunnia mainita, ei pidä ottaa neuvoa nykytilanteesta. Sellaisen veron kuin maankorko, joka on ollut muuttumaton parinsadan vuoden ajan, jota ei ole korotettu, vaan joka on ainoastaan noussut sen verran kuin maan tärkeimpien tuotteitten hinnat ovat nousseet, ei pitäisi tällä hetkellä aiheuttaa ahdinkoa maanviljelijälle, vaan ahdingon syytä on etsittävä muualta, lähinnä viime vuosien kadoista. Tästä asiasta pitäisi jokaisen olla varma. Rahanuudistuksen osallisuuden siihen pyydän saada kieltää, ja jos herra maamarsalkka ja sääty sallivat, otan tämän asian tänään esille toisessa yhteydessä. En myöskään katsoisi veron epätasaisuuden olevan peruste sen poistamiselle. Epätasaisuus ei itse asiassa merkitse mitään, kun kysymyksessä on vain vero, jota on kannettu niin kauan kuin tätä. Sillä tuo epätasaisuus johtuu nykyisen omistajan käsissä ainoastaan hinnasta, jonka hän on maastansa maksanut. Veron epätasaisuutta ei siis voi pitää perusteena, mutta kylläkin, jos vero on paikoin liian suuri. Kun valtiota tai kruunua maakoron kantajana voidaan pitää osittain maan omistajana, työskentelee varsinainen omistaja sekä itsensä että valtion hyväksi. Jos liian suuri osa työstä täytyy käyttää tulojen hankkimiseen valtiolle, ja itselle jää aivan liian vähäinen osuus, niin että hän ei ehkä saa edes riittävää päivärahaa, silloin veroa voi ja pitääkin alentaa. Muuten on veronvälitys suurin piirtein sama asia kuin maaveron poistaminen, se on lahja pääoman nykyiselle omistajalle, maan muitten asukkaitten hänelle antama lahja. Jos kuitenkin on harkittava, onko maavero sopiva vero vai ei, ja voisiko olla jotain sopivampaa, joka voitaisiin helpommin suorittaa maassamme, niin asia olisi toki syytä tutkia. Omasta puolestani uskoisin, että koska on varmaa, että ainakin 17/20 maan väestöstä saa elantonsa maanviljelyksestä, ja siten niiden verojen, joita heidän on maksettava valtion ylläpitämiseksi, on suurimmaksi osaksi tultava maasta, niin täytyy pitää sopivimpana, että nämä verot kerätään suurimmaksi osaksi maanviljelijältä, koska maan omaisuus on maanviljelijän kädessä ja maan merkittävin tuotanto tulee maanviljelyksestä. Kun tämä nyt on selvää, niin ei myöskään voi tulla kysymykseen, että se vero, jota maanviljelijä nyt maksaa maaveron nimellä, poistettaisiin ja sälytettäisiin jonkin muun elinkeinon niskoille. Olen vakuuttunut siitä, että maanviljelijät eivät koskaan joudu kiskomaan pienempää osaa verotaakasta kuin tällä hetkellä, ellei sitten joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, jolloin manufaktuuriteollisuus on kehittynyt siinä määrin, että kaupan ja manufaktuurielinkeinojen nyt maksavat verot nousisivat. Mutta koska myös valtion tarpeet kasvavat suhteessa siihen, niin kuten minulla on ollut jo kunnia mainita, sietäisi tutkia, olisiko jokin helpompi vero asetettavissa maaveron tilalle. Kuitenkaan ei tällöin pidä, niin kuin aloitteentekijä ja monet muut ovat tehneet, ehdottaa sen sijaan vakinaista veroa. Tulee ehdottaa, että määrätään välitön vero, sillä myös tilapäiset tulot ovat vakinaisia veroja. Myös viinanpolttoverosta voi tulla vakinainen vero siten, että se ei ole voimassa vain kymmenen vuotta vaan myös vastaisuudessa, ainakin osittain hamaan tulevaisuuteen. Jos siis halutaan välillinen vero maaveron sijaan, niin se olisi minusta kovin ajattelematonta, koska välillisten verojen saanti riippuu monista seikoista. Melko hiljattain maamme sai kokemusta tullitulojen merkityksestä niiden vähentyessä neljäsosaan siitä mitä ne tavallisissa oloissa olivat olleet. Meidän maamme kaltaisessa maassa on sitäkin tärkeämpää, että verot järjestetään niin, että valtio ei koskaan joudu pulaan, tai että me emme anna aihetta uskoa, ettemme voisi ylläpitää valtiojärjestelmäämme. Se olisi meille suuri vaara, mutta mitä tulee siihen, mitä olen jo sanonut, en katso olevan mitään pahaa siinä, että selvitetään, olisiko jokin muu välitön vero asetettavissa maaveron tilalle. Uskoisin kuitenkin, että jos kysyttäisiin henkilöiltä, joiden harteilla maaverot pääasiassa ovat, nimittäin verorahvaaltamme ja kruununtilojen haltijoilta, haluavatko he ottaa maksaakseen suostuntaveron maaveron sijasta, niin he yhdestä suusta sanoisivat ei. Heillä on nyt oikeus maksaa osa verosta viljana, eivätkä he koskaan luopuisi tästä oikeudesta, se on ainakin minun vakaa käsitykseni. Muilta osin ei se valiokunta, jonka valmistelun piiriin tämä aloite kuuluisi, voi tehdä tällä kohden mitään esitystä, ei ehdottaa mitään välitöntä veroa, jolla maavero korvattaisiin, ja niinpä luulen, ettei komiteastakaan olisi hyötyä. En tiedä, onko aloitteentekijä luopunut kaikista sitä koskevista vaatimuksista, mutta siltä vaikuttaa. Sillä useimpien käsityskyky riittänee arvioimaan, mikä välillinen vero voitaisiin asettaa maaveron tilalle. Mitä valinnan varaa sitten on? Henkilökohtainen vero, omaisuusvero, se mitä kutsutaan suostunnaksi. Molemmat vaikuttavat ensi näkemältä täysin mahdottomilta. Kumpikaan ei voisi korvata maaveroa. Miten vaikeaa on asettaa tulovero pienmaanomistajille, sen on jo suostunnan maksamisesta saatu lyhytaikainen kokemus osoittanut. Kun suostuntaa varten arvioidaan pienen maatilan tulot, pitää tietää, paljonko omistaja korjaa heinää ja ohraa. Asumus, lämmitys, valaistus, vaatteet ja paljon muuta pitäisi laskea tuloihin, mutta niitä ei koskaan voi sisällyttää laskelmiin. Sen vuoksi ei Ruotsissa koskaan ole ryhdytty sellaisiin toimiin, mutta kun Hänen Keisarillisen Majesteettinsa viime valtiopäiville antaman armollisen esityksen johdosta päätettiin myös asettaa maalle tulojen mukaan laskettu suostuntavero, on sen jälkeen havaittu mahdottomaksi, että suostunta laskettaisiin maan pääoman mukaan. Jotta saataisiin suostunta, joka tuottaa jotakin, ja joka kohdistuu niihin, joilla on jotain millä maksaa, voitaisiin ehkä virkamiesten palkkojen verotusta korottamalla korvata maavero. Silloin havaittaisiin suuri ongelma. Ikiliikkujasta olisi kysymys, jos korotettaisiin virkamiesten palkkoja ja sitten taas verotettaisiin heitä. Omasta puolestani en todellakaan voi käsittää, mikä vero voitaisiin asettaa maaveron tilalle. Mutta ehkä aloitteentekijällä on tässä suhteessa ehdotus in petto [salaisesti] ja ritaristo ja aateli saavat ennen tämän istunnon loppua kuulla siitä. Voi myös mahdollisesti käydä niin, että valiokunta, jolle kysymys voidaan siirtää, keksii jotain sellaista ja laatii ehdotuksen. Kuitenkin otan vapauden toistaa, että jos kumpikaan, ei valiokunta eikä aloitteentekijä, pysty valaisemaan asiaa, niin katson täysin turhaksi asian siirtämisen komitealle.

– –

Herra Snellman: Minua nolottaa vielä kerran vaatia säädyn huomiota, mutta pyydän saada välittää joitakin tietoja koskien sitä, mitä minulla on ollut kunnia sanoa, koska minusta näyttää, että edellinen puheenvuoroni on käsitetty väärin. Mainitsin, että jos maata koskevan välittömän veron sijaan ei pystytä ehdottamaan mitään muuta välitöntä veroa, joka sen korvaisi, niin mielestäni ei ole syytä käsitellä pitempään kysymystä maaveron poistosta. Yksi arvoisista puhujista, aloitteentekijä itse, on tuon huomautuksen johdosta saanut itsensä tekemään muutamia tätä koskevia ehdotuksia, mutta hän ei ole pitäytynyt välittömiin veroihin, vaan hän on puhunut välillisistä, tullituloista ja paloviinaverosta. En ole esittänyt mitään sitä vastaan, että korvaus mahdollisesti saataisiin näistä veroista, koska on syytä toivoa, että paloviinavero tai mahdollisesti tullitulot kasvavat vaurauden ja kulutuksen kasvaessa, ja näin saataisiin varoja korvaamaan kyseistä veroa. En pidä oikeana luottaa niihin, koska niiden määrästä ei koskaan voi olla varma, varsinkin mitä tulee tullilaitoksesta saataviin tuloihin. Ne riippuvat asiaintiloista, joiden ennustaminen ei ole meidän vallassamme. Kun aloitteentekijä ottaa esille nämä tuloerät, sivuuttaa hän kokonaan kysymyksen valtion taloudellisesta pysyvyydestä ja, voidaan sanoa, siihen liittyen yleensäkin valtiomuotomme jatkuvuuden takaamisesta. Edelleen pyydän huomauttaa viimeksi puhuneita vastaan, että sikäli kuin ymmärrän, ei kysymys ole ollut verovapauden antamisesta maanviljelykselle, vaan ainoastaan maanviljelyksestä tulevan välittömän veron korvaamisesta toisella, jota olisi helpompi kantaa. Valtiolta ei haluta ottaa pois maakoron antamaa tuloa, vaan sen poistamisesta halutaan järjestää valtiolle korvaus. Kun ei ole toivottavissa, että voitaisiin helpottaa maanviljelystä suomalla sille verovapaus, niin en ymmärrä, miksi kysymystä pitäisi tarkastella tämänhetkisen ahdingon näkökulmasta. Mahdollista helpotusta ei maanviljelys voi saada pelkästään sillä, että vero-otsikkoa muutetaan, muuttamalla verotustapaa. Sikäli kuin oikein muistan, ei täällä tänään kukaan ole käsitellyt erästä maaveroon liittyvää kysymystä, joka kuitenkin ansaitsisi huomiota vähintään samassa määrin kuin vero itsessään tai sen korvaaminen jollakin muulla, nimittäin sen eri aikoina tuottaman rahamäärän epätasaisuutta. Juuri tämä seikka mielestäni vaikuttaa hyvin haitallisesti, sillä tällä hetkellä tuo vero on paljon raskaampi kuin eräinä muina aikoina. Kun ruplavero määräytyy niiden parselien mukaan, jotka tällä hetkellä ovat sen laskennan perustana, niin ei ole ainoastaan luultavaa, vaan jokseenkin tarkoin todistettu, että maavero on noussut siksi, että tietyt artikkelit, kuten esim. voi ja tali, sisältyvät ruplaveroon. Näiden artikkelien arvo ja hinta määräytyy enemmän tai vähemmän yleisten suhdanteitten mukaan, ja niiden hinnan voi aina arvella edelleen nousevan, jolloin ne korottavat veroa suhteettomasti. Jos sen sijaan maavero perustuisi viljan arvoon ja hintaan, niin pitkäaikainen kokemus on osoittanut, että viljan hinta nousee hyvin hitaasti, ja näin ollen myös vero nousisi hitaasti. Samoin on veroa nyt nostanut tapa, jota noudatetaan määrättäessä kymmenen vuoden verohintaa, mistä seuraa se valitettava seikka, että mitä vaikeampi tilanne on, sitä korkeampi hinta saadaan viljasta ja sitä suurempi tulee verosta, ja samalla myös keskiverohinta nousee. Tämän asian auttamiseksi olisi olemassa keino, nimittäin keskiverohinta voitaisiin laskea viideltäkymmeneltä vuodelta kymmenen sijasta, jolloin vältyttäisiin nykyisiltä veron kasvusta johtuvilta vaikeuksilta. Minulla on ollut tilaisuus seurata senaatin innokkaita ponnisteluja keskiverohinnan nousun ja siten verojen kasvun välttämiseksi, vaikkakaan niiden alentaminen ei vaikuta kovin nopeasti. Muuten pyydän saada mainita, että toisin kuin jotkut sanovat, minä en ole torjunut komitean asettamista enkä ole katsonut siitä koituvan mitään vaaraa tai haittaa. Olen ainoastaan ilmaissut epäilyni sen suhteen, voisiko komitean asettaminen kyseisessä tarkoituksessa johtaa mihinkään tulokseen, jos ei täällä tai asianomaisessa valiokunnassa jonkinlainen menestymisen mahdollisuus näköpiirissä ole voitu ehdottaa mitään välitöntä veroa, joka voisi korvata maaveron.