1. Älä väitä mitään, mutta huomauta, että Morgonbladetilta on ? kertaa evätty imprimatur [painatuslupa] tuota ohjelmaa vastaan suunnattujen kirjoitusten julkaisemiseksi – ole hyvä ja käytä aina sanaa ”Dagbladin puolueen” äläkä puhu ”liberaalisesta”, jotta et antaisi myöten käsitykselle, ettei liberalismia ole tuon puolueen ulkopuolella.
2. Ei ole kummallista, että Dagbladet puhuu yhä ”lehdistön kunniasta”, sillä se kuuluu tuohon maneeriin. Hyvin perustein voidaan kuitenkin epäillä, onko tähän oikeutta sellaisella lehdellä, jonka koko keskustelutapa on vain kieroilujen kudelmaa, tahallista ja vastenmielistä keksittyjen väitteiden sekoittamista tosiasioihin.
3. Lehti pitää kaiken aikaa edessään ohjelman allekirjoittajia ikään kuin suojakilpenään. Voidaan toki toivoa, että eräiden kunnioitusta ansaitsevien nimien liittämistä allekirjoituksiin olisi edeltänyt tarkempi harkinta. Kun näiden nimien kirjoittajat ovat kuitenkin yhtä syyttömiä ohjelman syntyyn kuin joulukuun 1. päivän peräti maineikkaaseen pääkirjoitukseenkin, heidän ei tarvitse tuntea henkilökohtaista syyllisyyttä niistä seikoista, joita suomenmieliseltä taholta on esitetty puolueen tarkoitusten vastustamiseksi.
4. Dagbladetin käsitys lehden kunniasta ilmenee sen väitteestä, että suomenmieliseltä taholta taistelua on käyty henkilöistä eikä asioista. Tapahtuuhan tämäkin vastoin parempaa tietoa.
Lehti toki tietää, että kyse on varsinaisesta Suomen kansasta, Suomen asukkaiden suuresta enemmistöstä. Kyse on siitä, että tämä kansa saa kerran maan asioissa sen vaikutusvallan, joka tähän asti on ollut ruotsalaisen väestön monopolina, – ja aluksi siitä, että tuohon tavoitteeseen johtavan väylän luomisen mahdollistamiseksi sen kielen, suomen kielen, on päästävä ruotsin kielen sijaan maan sivistyksen kieleksi.
Tässä ei ole kyse henkilöistä, vaan uuden kansakunnan olemassaolosta, uudesta silmukasta ihmiskunnan kehityksen ketjuun, mikä ei mitenkään voi estää eikä tulevinakaan aikoina estä ruotsalaista kansallisuutta edelleenkin antamasta vuosisatoja jatkuneita, aina kiitoksen arvoisia ja suurenmoisia osuuksiaan tähän kehitykseen. Sanonta ”chez vous” [teidän luonanne/keskuudessanne] jne. koskee mainittua korvautumista eikä mitään henkilövaihdoksia, ja sen Dagbladet tietää sangen hyvin, vaikka se ”lehdistön kunniaa” kirkastaen valehtelee tähänkin sisältyvän sellaisen tarkoituksen, jota tällä lehdellä ei ole koskaan ollut.
Mitä kadehtimisen arvoisia asemia Dagbladin puolueen johtajilla sitä paitsi on? Kuka tai ketkä voivat niitä tavoitella? Tänään herrat pitävät metakkaa, huomenna kukaan ei tiedä herroja olleen olemassakaan in rerum natura [todellisessa elämässä]. Suomen kansan historia kuten sen tulevaisuuskin ovat tämän kansan omissa käsissä, ja se kyllä tietää, mitä kerrottavaa sillä on herrojen urotöistä.
–––
Tämä kiireessä vain ehdotukseksi. Älä hoppuile, ajattele asiaa.
–––
Liitän oheen I osan koulukysymystä koskevien artikkelien sarjaan, jonka loppuun tulee allekirjoitus. On kuitenkin tarpeetonta puhua tästä etukäteen.
Käsikirjoituksen liuskat 5 & 6 saatavissa klo 5 ip. Seuraava artikkeli viikon lopulla.
Pyydän saada korjausvedoksen ajoissa. Ehkä parasta lykätä julkaiseminen keskiviikkoon, jos käy päinsä. Olen ollut huonossa kunnossa, eikä kirjoitus ole vielä aivan kypsä.
–––
Palautan kysymystä koskeneen yleisönosastokirjoituksen. Halu ja kykykin ansaitsevat kiitosta, mutta tietämystä ja vaatimattomuutta puuttuu. Lähtee siitä väärästä olettamuksesta, että jokin koulu voisi antaa jonkinlaisen sivistyksen. Tunnetusti ne antavat vain prima principia [alkeisperusteet]. Päätyy tämän takia siihen nurinkurisuuteen, että tuomitsee reaali- ja porvarikoulut. Ei ole kelvollinen.
J. V. S:n
–––
[Uusi] Suometar korostaa, että on soveliasta ryhtyä juhlapäivän [Aleksanteri II:n hallituskauden 25-vuotisjuhlan] kunniaksi keräämään varoja uusia suomenkielisiä kouluja varten. Sellainen keräys on ilman muuta kaikissa tilanteissa sekä sovelias että tarpeellinen.
Maaliskuun 2. päivän keräysten tarkoitusta ei kuitenkaan vastaa minkäänlaisen summan lisääminen jo olemassa oleviin rahastoihin. Keräysten tarkoituksena pitäisi olla pysyvän muiston aikaansaaminen tästä päivästä kertomaan. Jos voitaisiin kerätä riittävä pääoma tai päättää sellaisesta maksusta, jonka turvin tietyn koulun olemassaolo voitaisiin pysyvästi turvata, tämä olisi toinen asia. Päivän kunniaksi voidaan näin menetellen perustaa kansakoulu; ja tämä olisi epäilemättä sangen sovelias tapa päivän juhlistamiseksi. Ei kuitenkaan voitane edes ajatella niitä kymmenientuhansien vuotuisia menoja, jotka lyseon ylläpitämiseen tarvitaan. Jos taas pari tuhatta markkaa lisättäisiin jo olemassa olevaan rahastoon *** 20 000 tuskin jättää jälkeensä *** päivästä.
Sitä vastoin on itsestään selvää, että kyseessä olevien koulujen muistaminen stipendirahastoja kehittämällä olisi joka suhteessa paikallaan. Turusta on kuultu, että siellä on päätetty kerätä stipendivaroja jaettavaksi tasan ruotsalaiselle ja suomalaiselle lyseolle. Mielestämme sellainen päätös näyttää olevan todellakin jalomielinen ja päivän arvon mukainen.
–––
Toimitukselle. Ei ole Suomettaren numeroa käsillä. Ehkä sen ehdotus voidaan selittää siten, että mainittu ehdotus koskee stipendivaroja kyseessä oleville kouluille. Muuten ehdotus on vahingollinen.
Eikö täällä nyt voida tehdä asian hyväksi virallisesti kerta kaikkiaan mitään?
Ellei, olisi paikallaan esittää vaatimuksia sanomalehdissä.
Hätätilassa olisi pantava kiertämään keräyslistoja Suomalaisen lyseon ja rouvasväenkoulun hyväksi.
–––
Muistopatsaasta sanon: kuoleman jälkeisenä päivänä pystytettynä se on aina arvoton. Odottakaa mieluummin 25–50 vuotta, silloin alkaa jälkimaailma ottaa ohjakset.
Vielä suuremmalla syyllä se on arvoton, jos se pystytetään jonkun miellyttämiseksi. Tavallisesti asialla on joku onnenonkija tai näitä useampiakin.
Mutta mitäpä siitä. Jos Pietarissa halutaan pitää 100 000 mk asiaan varattuna, meidän on oltava valmiita ajamaan hanketta eteenpäin. Ainakin 400 000–500 000 tarvitaan. Runebergin patsasta varten ei ole koossa vielä puoltakaan tarvittavasta summasta. Toimikunta aikoo minun kantaani kuulematta tarttua häpeälliseen keinoon: toistuviin ”arpajaistanssiaisiin”, ja julistaa, että Runebergin patsaaseen tarvittavat rahat on haalittava kokoon vähitellen ja vaiheittain. Haluttaneen lisää samanlaista. Lisäksi: onko meillä kelvollista kuvanveistäjää? Runebergin patsaasta tulee tusinatavaraa.
S:n
–––
Hra Maist. Hagman.
Morgonbladetin numerossa 91 on julkaistu artikkeli ”Ministerinvaihdos Ruotsissa”.
En puutu niihin vääriin tietoihin, joita art. on kukkuroillaan.
1. Talonpoikaispuolueilla ei ole enemmistöä Ruotsin eikä Tanskan kansanedustuslaitoksissa.
Ensimmäisellä kamarilla on kummassakin maassa samat oikeudet kuin toisella. Ruotsissa se on vaaleilla valittu kamari ja edustaa suurimmaksi osaksi maaseutua, mutta siitä huolimatta vain sen hyvin pieni vähemmistö seuraa talonpoikaispuolueen linjaa. Kamareiden yhteisäänestyksissä – vain raha-asioista – talonpoikaispuolue jää usein vähemmistöön.
2. Norjassa ei ole talonpoikaispuoluetta. Sellaisen perustamishanke raukesi 3–4 vuotta sitten yleiseen vastustukseen. Siellä kuten molemmissa muissakin maissa kaupunkilaisten ja maalaisten edut ovat kuitenkin vastakkain verotuskysymyksissä. Siinä kaikki. Norjassa kiista on hyvin lievä, koska verot ovat välillisiä.
Toimitus suhtautuu halveksivasti perustuslakeihin, jotka kaikissa näissä maissa säätävät, että kuningas ”hallitsee” – eivätkä ministerit, ja tämä seuraa johdonmukaisesti sen omaksumasta näkökannasta. Hallitsevaa ministeristöä on tuskin muualla kuin Englannissa, jossa edustuslaitos on ylimystön käsissä. Jos on vähänkin järkeä päässä, näkee kyllä, että Ranskaakin hallitsee nyt ja tulevaisuudessa kansanedustuslaitos – ts. kansalliskokous.
Talonpoikaispuolueen nimittäminen ”demokraattiseksi” on pötyä. Se puolue on ylimystöä ja toteuttaa mitä ankarinta sortovaltaa, jos se pääsee hallitsemaan. Myötämielisyys demokratiaa kohtaan on makuasia. Valistunut isänmaallisuus vetoaa yleensä ensisijaisesti sivistyneeseen ihmiseen, koska vain se edustaa yleisiä etuja.
Siellä missä ei ole sivistystä ei ole siitä tietoisuuttakaan, sen sijaan vallalla on oman edun tavoittelu eli itsekkyys, koska tietoisuus muista eduista puuttuu.
–––
Kaikki tämä voi kuitenkin olla samantekevää. Morgonbl. ei ole koskaan osoittanut loistavaa tietämyksen hallintaa eikä ymmärrystä missään asiassa lukuun ottamatta sitä yhtä asiaa, joka on lehden olemassaolon ainoa peruste: suomalaisuuden asiaa.
Toimituksen pitäisi kaiketi havaita, millaisen vaaran se aiheuttaa, jos se hahmottaa ystävistään poliittisen puolueen ja ylistää heidän nimissään demokratiaa. Toimitus ei liene tietämätön siitä, että korkeammissa piireissä on jo kauan sitten yhdistetty tuohon käsitteeseen ”tasavaltalaisuus”, ”sosialismi”, ”kommunismi”. Kyseessä oleva artikkeli on mitä erinomaisin suomalaisuuden vastustajien käsiin annettu ase. Se antaa todellakin tappavan iskun – jos joku lukee sen.
–––
Mielestäni vedoksesta voidaan epäasiallisena poistaa koko teksti alkaen sanoista
”Ohjelmansa mukaisesti” jne. sanoihin
”liikemiehille ja kauppiaille”.
Siinä annetaan vain tyhjiä lupauksia, joita ei pidetä – paitsi ”ohjelmassa”, ja tästä on tarpeetonta puhua. Olisi ehkä voitu sanoa: ”puhuakseen suomalaisen kansallisuuden puolesta ruotsinkielisen sivistyksen saaneille toim. puuttuu keskusteluun kaikista maan yleisistä asioista”.
Huom. Mistä toim. ilmaisee mielipiteensä ellei tästä?
Mainitse heti esimerkkejä ”kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta” koskevista artikkeleista ym. ja sano sitten joulukuun lopussa: samalla tavalla jatketaan. Kukaan ei tule kylläiseksi toimituksen ”toiveista”.
–––
Aioin lähettää vastalauseen julkaistavaksi ja erota. Viimeksi mainittua seikkaa mietin vielä. Haluan kuitenkin välttää éclat’n [skandaalivaikutuksen] – asian enkä suinkaan lehden tai toimituksen takia. Siksi kirjoitan tämän.
Jos toimitus kuitenkin jatkaa tällä tavalla, minun on pyydettävä palstatilaa vastalauseelle. Tiedän, että kaikki järkevät suomalaisuuden ystävät hyväksyvät sen mitä kirjoitan.
Lisään, ettei kyse ole myötämielisyydestä liberalismia kohtaan yleensä. Ja ainoa suomalaisuusponnisteluun sisältyvä poliittinen motiivi: Suomen kansakunnan säilymisen turvaaminen omilla toimilla, on varmaankin nyt jo viitteellisesti ilmaistava, mutta järkeä käyttäen ja varovaisuutta noudattaen.
J. V. S:n
–––
Hra Maisteri.
Olkaa ystävällinen ja tarkistakaa, onko Dagbladet sanonut sen, minkä olen lähettämässäni oikaisussa ilmoittanut, ettei minun nimittäin olisi pitänyt osallistua nyt voimassa olevan lehdistöasetuksen laadintaan.
Ehkä on aivan oikein, että toimitus sensuroi vihamielisten tahojen yleisön palstoille lähettämiä kirjoituksia. Kiitän tästä tarkistuksesta.
Hra oikeustieteen professori lukee lakia huonosti, kun hän uskoo, että hänellä on oikeus paitsi saada julkaistuksi oikaisu ja puolustuksensa esitettyä syytöstä vastaan myös samalla hyökätä ketä vastaan tahtoo ja jaella korvapuusteja.
J. V. S:n
–––
Mielestäni Morgonbladetin ei pidä aloittaa löysää polemiikkia.
Oikein tai väärin: olettamus, että ylioppilaskunnan suomenkielinen enemmistö on säikähtänyt = todennäköistä ja suomalaisuuden asialle eduksi.
Yritys tämän olettamuksen kumoamiseksi kohdistuu minun artikkeliani vastaan.
Kyseessä oleva teksti näyttää lisäksi olevat kirjoitustavaltaan perin jaaritteleva.
–––
En ehdi enkä jaksa lukea lähetystä läpi. Eikö asia voi odottaa ensi vuoden puolelle?
Jos huomisessa lehdessä voitaisiin käyttää osaa Vegaa [Vega-laivan retkeä] koskevan kirjoitussarjan johdannosta, se olisi minulle suuri helpotus, koska olen tänään voinut poikkeuksellisen huonosti. Vaatimaton artikkelini sopisi kyllä uudenvuoden aatoksi.
Olkaa ystävällinen ja lähettäkää minulle vastaus.
J. V. S:n
PS Jotta ehtisin saada jotakin aikaan tänään, minun on jätettävä päiväateria – niukka – väliin ja levättävä iltaan kuuteen tai seitsemään asti.
–––
On väärin tinkiä totuudesta omantuntonsa kanssa. Morgonbladetin vakuuttelut, että arpojen hyvä kysyntä oli osoitus mielenkiinnosta [Helsingin suomalaista] teatteria kohtaan, ovat kaiketi näyttäneet naurettavilta jokaisen lukijan silmissä. – Huomautus saa silti aivan hyvin jäädä pois.
–––
Kiitän kohteliaimmin. En voi enää ottaa vastaan vedoksia öisin. En myöskään lähetin tuomia lähetyksiä klo 12–2. Paras aika 9–12 ap., 7–9 ip. Ehkä myös 3–4 ip., päivällistuntini aikana.
–––
Toimitus, jolla ei ole hallussaan asetuskokoelmaa, saa painua matkoihinsa.
Ei ole halua eikä tilaisuutta kirjoittaa. Annan kuitenkin jotakin vielä huomenna.
–––
Vielä liian varhaista julkaista mitään Aleksanteri III:sta. Kun on aika, lisään muutaman sanan, jos niin halutaan.
Pyytäkää kuitenkin, että vedoksesta pidetään hyvää huolta. Ei liene liian paljon pyydetty.
Kun, niin kuin kirjoitukseeni keisarin kuolemasta, painetaan ”Aleksanteri I” – (ensimmäinen), tämä on osoitus laiskuudesta ja huolimattomuudesta, joka ei ole puolusteltavissa. Jonkinmoista kunnioitusta kai minullakin on oikeus vaatia.
”Meidän Hallitsijamme” – Kai nyt sen verran järkeä pitäisi olla, että ymmärrettäisiin, että on tähdennettävä sanaa ”meidän” eikä sanaa Hallitsija.
–––
Herra Maisteri!
Onko ylistyslauluja entisestä kenraalikuvernööristä [vastikään eron saaneesta N. Adlerbergistä] luettava Morgonbladetistakin?
Mielestäni riittäisi, että sanottaisiin: ”hänen aikansa (vuodesta 1867) on ollut taantumuksen kausi (jolloin on kuitenkin pidetty hyvää huolta byrokratiasta ja Ruotsalaisesta puolueesta. Ylistyslauluja tästä armollisesta huolenpidosta ei ole lehdistöstä puuttunut)”?
Seuraajasta: ”Huhu kertoo paljon hyvää. Toivottavasti oppii itse tuntemaan maata ja kansaa, jotta ei jäisi kansliapäälliköidensä ohjailtavaksi”. Sitten piste.
J. V. S:n
–––
Tiedoksi
Cygnaeus on viimeisillään. Kuolee varmasti parin tunnin kuluessa. Sijoittakaa uutinen tekstin alkuun ja ympäröikää se mustalla kehyksellä! Huom. ainoastaan uutisen ympärille.
–––
Olen sangen iloinen havaitessani ja tunnustaessani, että hra Montgomery ei ollut se henkilö, joka 1867 vaati minua eroamaan virastani 1867, kun hra Montgomery kumppaneineen järjesteli lehdistölain kumoamista. Vaatimus oli noin röyhkeä, koska puolustin lain säilyttämistä, mutta herrat tekivät sen mahdottomaksi.
Vertaus Bismarckin iukseen [käsitykseen oikeudesta] on muuten koomisesti yhdistetty tähän niin kuin savi pitkiin olkiin. Hän puhuu omista mielipiteistään ja omista teoistaan. Jos sitten voimaan tullut sensuuri olisi saattanut minut halveksituksi asemani takia, ei minun olisi koskaan pitänyt edes ottaa tuota asemaa vastaan. Sillä sensuuri oli olemassa ennen minua ja herrat pitivät huolen siitä, että minun oli valitettavasti jätettävä se jälkeenikin.
verte [käännä]
Mitä tulee hra Montgomeryn vihamieliseen suhtautumiseen suomenkielisiä pyrintöjä kohtaan, asia on tullut selväksi jo kauan sitten. Hän todisti sen viime valtiopäivilläkin aivan kuten hänen aateystävänsä osoittivat harmiaan vuoden 1863 [kieli]asetuksen johdosta.
––
Huom. Olen kerran aikaisemmin kiinnittänyt huomiota S:n P:n n:roon 365 (1880) – se on nyt palautettu ja lähetetään uudelleen.
