Oulussa 13.4.1867

Jalosukuinen Herra Senaattori. 

Ensimmäiseksi minun on esitettävä sydämellisimmät kiitokseni siitä ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, jota sain osakseni ollessani viimeksi pääkaupungissa sangen monin tavoin mielenkiintoisella ja tietojani kartuttaneella käynnillä, ja heti tämän jälkeen Herra Senaattorin jatkuvasta auliudesta auttaa pikaisesti tämän pohjoisen seutumme hädänalaisia toimittamalla siemenviljaa ja muuta, mitä hengissä pysymiseen tarvitaan.

Olen viime postissa lähteneessä anomuksessani pyrkinyt lyhyesti esittämään tilanteemme, eikä minulla ole siihen paljon lisättävää. Siemenviljaa kevätkylvöihin oli viime syksynä melkein kaikkialla, mutta velkaantuneet talonpojat ovat joutuneet luovuttamaan siitä paljon pois ja ovat nyt monilla paikkakunnilla hyvää vauhtia tyydyttämässä nälkäänsä sillä, mitä jäljelle jäi. Yleisempää pulaa ei mielestäni kuitenkaan pitäisi tulla, kun nyt saadaan mahdollisuus auttaa pahimmin hädässä olevia maaseudun paikkakuntia 2 000–3 000 tynnyrillä [1 tynnyri n. 115 kg]. Varaan Turusta tulevan viljan Salon [Saloisten] ja Oulun kihlakuntien lähinnä rannikkoa sijaitseville kappeliseurakunnille siltä varalta, että ne myöhemmin keväällä pyytävät apua, kuten luultavasti käy; koska kaura on kylvettävä hyvin varhain, tämän viljalajin lähettäminen tänne lienee avoveden aikaan liian myöhäistä.

Yleisiin töihin osoitettu 40 000 markan summa on läänissä nykyisin vallitsevissa oloissa hyvin vähäinen, ja näkisin mielelläni, että sitä mikäli mahdollista korotettaisiin 10 000 markkaa – etenkin kun toivon saavani jaettavaksi myönnetyistä 3 500 viljatynnyristä säästetyksi suunnilleen kolmanneksen. Kun tilalliset eivät voi tarjota ansiotöitä, yleisten töiden työmaille virtaa niin paljon väkeä, että 5 000 markan määräraha kulutetaan 10 päivässä, kuten viime vuonna sananmukaisesti kävi Oulaisten–Ylivieskan tietyömaalla. Päiväraha on tosin hyvin pieni, mutta työläiset pystyvät silti jollakin tavalla säästämään siitä jotakin, niin että heillä on ruokaa vielä lyhyeksi ajaksi työn päättymisenkin jälkeen. Kaikki ehdottamani työt ovat kiistattomasti hyödyllisiä, minkä lisäksi tie ei meidän seuduillamme palvele pelkästään liikenteen välittömiä tarpeita, vaan edistää välillisesti myös maan ottamista viljelykseen: jos tie kulkee soiden poikki, sen ojat ja niiden laskuojat kuivaavat ne; parin kolmen vuoden kuluttua tietä reunustavat jo aidat kummallakin puolella, ja pian syntyy myös torppia ja mäkitupia; kylistä päästään helpommin takaniityille jne.

Kruunun saatavien perintä sujuu työläästi – noin 200 000 markkaa lienee saatu kokoon, ja pian saamme lisää, mutta silloin on koossa vasta puolet.

Luovuttaessani yhteenvedon tilityksistä joudun varmaankin pyytämään lupaa joihinkin tileistä poistamisiin edessä olevissa jäämämaksujen perintäselvittelyissä.

Millainen mahtoi olla Dagbladetin 83. numerossa julkaistu kirjeenvaihtajan kertomus, kun kenraalikuvernööri tuntuu puuttuneen asiaan noin kiivaasti? Herra Senaattorin viimeistä edellisen sähkeen perusteella oletan sen koskeneen Lappia, mutta ei pidä unohtaa, että sikäläinen väki on à la lettre [sananmukaisesti] tottunut kärsimään nälkää.

Olen ollut tapani mukaan laveasanainen ja niinpä kiireesti lopetan.

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpittömintä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Jalosukuisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. v. Alfthan