Oulussa 2.9.1865

Suuriarvoinen Herra Senaattori. 

Kun en ehdi laatia päivän postiin virallista, perusteellisempaa anomusta toimista, jotka nyt jälleen sadon osittain epäonnistuttua käyvät välttämättömiksi, otan vapauden tällä tavalla ennakolta täydentää tänään lähettämääni sähkettä.

Käytyäni henkilökohtaisesti, vaikkakin vain pikaisesti, useilla viimeksi sattuneiden hallaöiden pahimmin koettelemilla samoin kuin parhaiten niiltä säästyneillä seuduilla Oulun, Haapajärven ja Salon [Saloisten] kihlakunnissa ja sen jälkeen kun tietoja on ajan mittaan saatu läänin pohjois- ja itäosistakin olen pystynyt saamaan likimääräisen käsityksen siitä, mitä voimme toivoa ja mitä meidän on syytä pelätä.

Rukiin sato on jäänyt keskimääräistä vähäisemmäksi, kuten oraiden kehnouden takia oli odotettavissakin, niin että voimme tavallisesta 20 000 tynnyrin kylvömäärästämme – odottaa 100 000–120 000 tynnyrin sijasta odottaa saavamme elintään 60 000–70 000 tynnyrin sadon. Paleltuessaan ruis oli jo suurimmaksi osaksi niin kypsää, ettei halla voinut sitä kovin merkittävästi vahingoittaa.

Ohra oli hyvin erilaisissa kasvuvaiheissa hallojen tullessa; koko massasta vain mitätön osa oli korjattu ennen elokuun 21. päivää, oikeastaan pääasiassa pohjoisessa. Kuitenkin suurin osa siitä näyttää sijainniltaan edullisemmilla seuduilla jo olleen niin kypsää, että siitä voidaan melko varmasti saada itävää siementä – sen sijaan hallanaroilla seuduilla kuten Piippolassa, Kärsämäellä, Rantsilassa, Sievissä (Muhoksella?), Pudasjärvellä, Oulaisissa, Säräisniemellä [Vaalassa] jne. vahingot olivat suurempia, vaikka niilläkin eräät tilat tai tietyt ylävämmillä mailla sijaitsevat kylien osat säästyivät, kävipä jopa sangen useinkin niin, että saman tilan jokin pelto kärsi vaurioita, mutta toinen ei. Olen yrittänyt laatia likimääräisen laskelman oletetuista vahingoista eri seurakunnissa ja päätynyt tulokseen, että noin 1/3 koko ohrasadosta on vahingoittunut pahemmin, mutta 2/3 on kunnossa ja sen osalta sato varmastikin on täysin hyvä kuluvan vuoden erinomaisten kasvuolojen takia, ja hallan vaurioittamilta pelloilta saadaan puolet siitä. Kun tämä ja rukiin sato lasketaan yhteen, tuloksena pitäisi olla lähes 70 000 tynnyriä viljaa, mikä vastaa läänin kylvösiemenen tarvetta (20 000 tynnyriä ruista ja 50 000 tynnyriä ohraa) tai toisaalta ¼ vuoden (3 kuukauden) leipäviljan tarvetta.

Nämä numerotiedot ovat kuitenkin vain likimääräisiä kuten ne aina epäselvissä tilanteissa ovat.

Puutteen täyttämiseksi kauppiaat ovat tilanneet ja osaksi jo tänne hankkineetkin lähes 30 000 tynnyriä viljaa (puolet tai enemmänkin siitä jauhoja säkeittäin, laskelman mukaan 4 säkkiä vastaa viittä tynnyriä), mikä laskettuna yhteen Kuopiosta aina talvisin saatavan määrän sekä kruununmakasiineissa olevien noin 10 000 tynnyrin kanssa turvaa meidät kaikelta puutteelta ensi vuoden purjehduskauden alkuun saakka. Ohransiemenen laita on kehnommin: minulla on 5 000 tynnyriä itämiskykyistä ohraa Oulussa ja Raahessa; mielestäni tätä määrää on kasvatettava vielä vähintään 5 000 tynnyrin verran, jotka voitaneen saada, jos lainat peritään takaisin heti sadonkorjuun jälkeen, mitä aion yrittää – lainatakseni sitten koko määrän ensi keväänä niille, jotka ovat joutuneet hädässään syömään siemenviljansa tai eivät ole lainkaan saaneet itävää satoa.

Joudun anomaan joitakin hätäaputöitä, mm. Pelsoon (20 000 markan määrärahalla), sillä ne ovat sangen tarpeellisia.

Erinomaista kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Suuriarvoisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan

.