Lontoossa 15.10.1967
Herra Senaattori Joh. Wilh. Snellman.
Helsinki.
Yritettyäni turhaan Liverpoolissa ja täällä Lontoossa löytää ostajia suomalaisille ratapölkyille lähetin tänään sähkeen [englanniksi]:
”Ratapölkkyjen myyminen mahdotonta. Käsin sahatut lankut myyntikelpoista tavaraa – Kuinka paljon ennakkoa halutaan.”
Ilmoitin käsin sahattujen suomalaisten lankkujen myyntimahdollisuuksista siltä varalta, että tällä tavalla voitaisiin ehkä hankkia töitä maan hädänalaisille.
Kysyin tarvittavan ennakon määrää, koska toimeni sujuisivat helpommin, jos voisin ilmoittaa likimääräisesti summan, jonka Herra Senaattori toivoisi saavansa ennakkomaksuna.
Muuan suuri täkäläinen kauppahuone, jonka tavaravalikoimaan kuuluvat ratapölkyt, kertoi minulle mm., ettei ruotsalaisia ratapölkkyjä voida myydä, koska ne käyttöön otettaessa usein halkeilevat ja siellä pelättiin, että suomalaiset pölkyt ovat samanlaisia.
Hra Wahren pyytää muistiossaan tietoja ranskalaisen, amerikkalaisen ja venäläisen tärpätin hinnoista. Tämän päivän tietojen mukaan
ranskalainen 27 shillinkiä 6 pennyä sentneriltä.
amerikkalainen 27 shillinkiä 6 pennyä – 28 shillinkiä.
Mutta venäläiselle tavaralle ei ole markkinahintaa.
En onnistunut taivuttamaan Hullin–Pietarin linjan höyrylaivojen omistajia siihen, että he antaisivat näiden höyrylaivojen säännöllisesti poiketa Helsingissä. Heidän mielestään se ei olisi kannattavaa, koska tuollainen reitiltä poikkeaminen korottaisi vakuutusmaksua tuntuvasti. Ajanmenetystä ja polttoaineen kulutusta he sen sijaan pitivät verraten vähäpätöisenä asiana. Jos heille kuitenkin kerrottaisiin ennakolta, että Hullissa on vähintään 25 tonnia tavaraa Helsinkiin kuljetettavaksi, he ottaisivat sen päällimmäiseksi lastikseen ja poikkeaisivat Helsingissä menomatkalla.
Aitoa kunnioitusta vakuuttaen
F. K. Nybom.
edellinen kunnioittava kirjeeni oli tk. 12. päivältä
