Senaattori Snellman lausui, että vaikka niiden henkilöiden lukumäärä, jotka nyt kyseisten asetusten mukaisesti tuomitaan kuritushuoneeseen tai vankeusrangaistukseen, ei todennäköisesti muodostu kovin suureksi, on kuitenkin, ennen kuin uutta rangaistusjärjestelmää voidaan soveltaa, maan nykyisissä vankiloissa tehtävä sitä silmällä pitäen tarvittavat muutokset, mikä on vieläkin enemmän tarpeen, jos ruumiillinen rangaistus, niin kuin toivottavaa olisi, Hänen Keisarillisen Majesteettinsa säädyille antaman armollisen esityksen mukaisesti poistetaan ja vaihdetaan kuritushuone- tai vankeusrangaistukseksi. Omasta puolestaan senaattori katsoi, ettei nyt ole aihetta julkaista säädöksiä, jos ne kuitenkin astuvat voimaan vasta kahden tai kolmen vuoden kuluttua vankiloissa tehtävistä muutoksista, vaan olisi senaattorin mielestä myös sopimatonta julistaa, että ruumiillisia rangaistuksia tapahtuu vielä niin pitkän ajan kuluessa. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli myös armossaan säätänyt, että asetukset annettaisiin vasta vankiloiden tultua saatetuksi uuden kuritushuone-rangaistusjärjestelmän mukaisiksi. Vankiloiden muutosrakentamisen lasketut kustannukset lienevät, kahdelle vuodelle jaettuina, valtion varoilla hoidettavissa; kuitenkaan ei tätä voida varmasti sanoa ennen kuin valtion tulo- ja menoarvio seuraavalle vuodelle 1867 on laadittu. Vankeinhoidon lisääntyneet vuotuiset kustannukset ovat sitä vastoin niin huomattavat, ettei niitä, niin kauan kuin valtion tulot edelleen vähenevät, voida sälyttää valtion niskoille, ja niiden mahdollinen riittävyys riippuu olennaisesti siitä, riittääkö ensi vuoden sato maan tarpeisiin. Senaattori katsoi sen takia tarpeelliseksi jättää keisarillisen senaatin talousosaston asiaksi harkita mainittuja seikkoja ja sitten ilmoittaa keisarillisen senaatin yleiselle täysistunnolle, milloin Suomen vankiloiden väliaikainen uudistaminen, jota koskeva kysymys on noussut esille ja jota koskeva ehdotus on keisarillisen senaatin määräyksestä jo laadittu, voitaisiin viedä niin pitkälle, että edellä mainittujen säädösten soveltamiselle ei olisi esteitä. Tämän lisäksi olisi asianomaisen viranomaisen tarkastettava kyseinen ehdotus, ja myös tällä kohden olisi asia jätettävä talousosastolle. Ja kysymyksen säädösten antamisesta sekä niiden voimaanastumisen päivämäärän määräämisestä tulisi antaa olla ratkaisematta, kunnes talousosastossa on annettu tiedot mainituista asioista.