Pietarissa 12./24.2.1866

Suuriarvoinen Herra Senaattori, 

Hyvin kiitollisena viimeksi vastaanottamistani riveistä kiiruhdan kertomaan, että vastahakoinen suhtautumiseni pennimääräisten hopearahojen lyöttämisestä uudelleen hopeapitoisuudeltaan paremmasta lejeeringistä johtui pelostani, että senaatin koko esitys vaihtorahan vastaanottovelvoitteen kumoamisesta, joka samassa yhteydessä otettiin esiin, vähintäänkin viivästyisi tämän takia – enkä voinut ymmärtää tästä uudelleenlyöttämisestä koituvaa käytännön hyötyä, kun se päinvastoin voitaisiin täällä helposti selittää separatistiseksi hankkeeksi. Keisari on toissapäivänä erottanut nämä kysymykset toisistaan ja suostuessaan senaatin esityksen muuhun sisältöön jättänyt kolikoiden uudelleenlyöttämisen valtiovarainministerin arvioitavaksi. Pääasiaan on nyt saatu menestyksekkäästi suostumus, muu sietää kyllä viivytyksen.

Rautatiekysymystä ei ole vielä ratkaistu. Siihen liittyy niin monia puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja sekä epäilyksiä kustannusten vaatiman summan kokoon saamisen osoittautumisesta liian raskaaksi taakaksi, etten omasta puolestani voi hyvällä omallatunnolla neuvoa Majesteettia ottamaan tämän asian päättämistä tehtäväkseen. Ottakoon maan paikallinen hallitus, jolla varmasti on selvempi käsitys siitä, mikä tässä kysymyksessä on hyödyllisintä, päätöksenteon ja vastuun itselleen. Asia esitellään Keisarille ensi viikon alussa; saapa nähdä, millainen ratkaisu tulee.

Oli ilahduttavaa, että Rothschildilta saatiin tarjous niin hyvin ehdoin. Täällä lainoista joutuu maksamaan tuntuvasti enemmän. Esitystä muokataan nyt kansliassa esitettäväksi [Keisarille] ensi tilassa. Kunpa lainanottajat käyttäisivät rahat niin kuin ne on ilmoitettu käytettäväksi, jotta ne koituisivat työtätekevän väestön sekä vientimme eduksi!

Täydellisintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Suuriarvoisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

E. Stjernvall