Ja senaattori Snellman lausui tähän – että senaattori Kirjallisuuden Seuran asiaa koskevaa esitystä harkitessaan totesi, ettei tällä hetkellä ole sopivaa puoltaa komitean asettamista Kirjallisuuden Seuran esittämän kaltaista tehtävää varten; mutta sen sijaan senaattori halusi jättää Kirjallisuuden Seuran harkittavaksi, katsoisiko Kirjallisuuden Seura itselleen olevan mahdollista tehdä sopimus yksityisten, asiantuntevien ja suomen kieltä osaavien arvovaltaisten henkilöitten kanssa, ensisijaisesti sellaisten, jotka ovat virallisissa yhteyksissä sitä kirjallisesti käyttäneet, esimerkkikokoelman laatimisesta kielen käyttämisestä kaikenlaisissa toimituskirjoissa, ja koska vielä lähitulevaisuudessa ylioikeudet eivät tällä kohden tule kysymykseen, lähinnä sellaisissa, joita useimmin lähtee lääninhallituksista samoin kuin alemmilta viranomaisilta ja tuomioistuimilta, sekä että kun kokoelma itse kielen kannalta on vielä tarkastettu Kirjallisuuden Seuran mahdollisesti tarpeelliseksi katsomalla tavalla, julkaista työ painettuna, jolloin siihen otettuja esimerkkejä ei tulisi esittää ikään kuin ne olisivat kaavoja, mikä voisi johtaa virheellisiin käsityksiin niiden merkityksestä. Mikäli Kirjallisuuden Seura katsoo voivansa ottaa vastaan tämän tehtävän, tulisi Kirjallisuuden Seuran niin pian kuin mahdollista ilmoittaa keisarilliselle senaatille, kuinka suuri yleisistä varoista maksettava määräraha olisi tarpeen työn aikaansaamiseksi, tarkastamiseksi ja painattamiseksi.

Tässä yhteydessä senaattori määräsi, että Kirjallisuuden Seuran tulee ilmoittaa keisarilliselle senaatille suunnilleen sen suomen kielen termien luettelon pituus, jota Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallituksen asessori Adolf Eberhard Stråhlman on laatimassa, ja voitaisiinko Kirjallisuuden Seuran välityksellä sopia, että työ, kun sille on toimitettu tarpeen vaatima tarkastus, saatetaan painoon ja myytäväksi kohtuulliseen hintaan, joka myös olisi ilmoitettava, ja näin yleisön käsille, ehdolla että hallitus lunastaa sitä viisisataa kappaletta samaan hintaan.