12.1.1877 – klo 2 p

Vakaa aikomukseni oli esittää onnentoivotukseni viimeistään häiden yhteydessä.

Mutta – mutta vanhuus on raskasta.

Sallikaa minun siis tällä tavoin vakuuttaa, miten vilpittömästi seuraan nuoren rouvan kohtaloita ja toivotan heille onnea ja siunausta.

Uskon vakaasti, että oma jalomielinen sydän ja kodin hieno esimerkki varmistavat tulevaisuuden.

Se että viehättää vanhaa ja nuorta on suuri kunnia. Siispä suokaa tuo kaunis hyväntahtoinen silmäys myös tälle jäähyväiskortille vanhalta

uskolliselta Ystävältä

Joh. Vilh. Snellmanilta