Viipurissa 1.9.1866

Suuresti kunnioitettu Veli! 

Palattuani muutamia päiviä sitten tarkastusmatkalta Viipurin läänin sisä- ja pohjoisosista, nimittäin Antrean, Jääsken, Ruokolahden, Parikkalan, Kurkijoen, Jaakkiman, Uukuniemen, Sortavalan, Ruskealan, Impilahden, Salmin, Suistamon, Korpiselän ja Suojärven pitäjistä, kiiruhdan ilmoittamaan sen iloisen uutisen, että peltojen kasvu on ollut kaikkialla sangen hyvää ja lupailee varsin runsasta satoa. Kierrokseni varrella ruis oli suurimmaksi osaksi jo korjattu, ohraa leikattiin monilla paikkakunnilla ja jossakin oli kaurankin korjuu jo aloitettu. Rukiin kylvötkin oli suureksi osaksi jo tehty tai olivat parhaillaan käynnissä. Tällainen oli tilanne elokuun 20. päivän seutuvilla, ja kun sen jälkeen on ollut melkein viikon ajan varsin lämmintä ja soveliasta säätä, lienevät viljelijät jo saaneet tärkeimmät työnsä kutakuinkin tehdyksi. Missään ei valitettu rukiinsiemenen puutetta, kun kylvettävä vilja ehti tuleentua oikeaan aikaan ja useilla asioistaan huolehtivilla maanviljelijöillä, myös rahvaan keskuudessa, oli jäljellä säästöjä edelliseltä vuodelta kylvöjen suorittamiseen vanhaa viljaa käyttäen. Todisteeksi tästä mainittakoon, että ainoa rukiinsiementä kruununmakasiinista anonut pitäjä, nimittäin Impilahti, jonka pyyntöön oli suostuttu, peruutti sittemmin lainanpyyntönsä eikä käyttänyt saamaansa oikeutta, kun lainaa ei uutisviljan valmistumisen takia tarvittu. Jos kelvollista säätä jatkuu vielä viikon pari, maamies saanee tänä aikana kaiken pelloilta katon alle, ja tämä vuosi voidaan ainakin Viipurin läänissä Jumalan kiitos lukea siunatuimpien joukkoon. Vain heinäsato jäi kehnonpuoleiseksi, mutta kun olkea on runsaasti, tämä korvannee heinän puutetta. Omituista oli, että Karjalan keski- ja pohjoisosissa valitettiin tämän kesän sateiden olleen pikemminkin liian vähäisiä kuin liian runsaita toisin kuin etelärannikolla, joka on hieman kärsinyt liiallisesta märkyydestä. Mutta vaikka heinäsato jäikin tästä syystä pienemmäksi, heinä korjattiin Karjalassa sangen suotuisissa sääoloissa, mistä syystä sitä pidettiin laadultaan erinomaisena, vaikka määrä on niukanlainen. Jossakin määrin poikkeuksellisia edellä esitettyihin onnekkaisiin tilanteisiin verrattuna ovat vain pohjoisimmat pitäjät Korpiselkä ja Suojärvi, sillä vilja oli siellä tuntuvasti kitukasvuisempaa ja kypsymättömämpää kuin muualla läänissä. Koska nämä pitäjät kuitenkin kuuluvat Venäjän kruunun lahjoitusmaihin ja saavat lisäksi pääasiallisimman toimeentulonsa Värtsilän ja Suojärven rautaruukkien tarjoamista ansiotöistä, viljantuotanto on siellä pysyvästi sivuseikka eikä koskaan merkittävämmin kasvane nykyisten säätelemättömien lahjoitusmaaolojen vallitessa.

Niinpä hallitus voinee Jumalan avulla olla huoletta tämän läänin tilanteesta tulevana vuonna. Niitä vaikeuksia, joiden kanssa Sinä, kelpo Veljeni, olet joutunut ja joudut kamppailemaan, ei siis meidän suunnaltamme enää lisättäne. Tämäkin on hyvä tietää ja se ilahduttaa mieltä.

Nyt kuitenkin tulevaisuuden näkymiin. Olen vakaasti sitä mieltä, että ennen kaikkea Viipurin läänin henkistä ja aineellista hyvinvointia olisi parannettava, sillä se on lyhyesti sanottuna – rajalääni, ja idän paine on täällä suurin. Koulun perustaminen, suon kuivaaminen jne. voi olla hyväksi ja hyödyllistä Länsi-Suomessa, mutta Itä-Suomessa se on kaksin verroin tärkeämpää koko kansallemme, sillä kansakunnat luodaan sivistyksen, hyvinvoinnin ja hyvän järjestyksen keinoilla. Rajaseutujen pitäisi tästä syystä saada hallitukselta erityistä huomiota ja tukea. Tässä yhteydessä ensisijaisena edellytyksenä on lahjoitusmaa- ja rälssiolojen saaminen järjestykseen tässä läänissä, sillä ilman tätä ei saada aikaan mitään hyvää eikä kestävää. Kunpa tämä kysymys siis ratkaistaisiin tyydyttävällä tavalla seuraavilla valtiopäivillä eikä asiaa enää lykättäisi tuonnemmaksi. Se on tavattoman tärkeä. Tämän tärkeimmän kysymyksen ratkaisemisen lisäksi eräät muutkin toimenpiteet ovat ehdottoman välttämättömiä, ja niistä minun on mielestäni mainittava ensisijaisina seuraavat: 1. merenkulkukoulun perustaminen Suomenlahden ja Laatokan rannikkojen asukkaiden tarpeita tyydyttämään, 2. kolmannen ylemmän luokan perustaminen Sortavalan ala-alkeiskouluun samoilla perusteilla kuin taannoin Lappeenrantaan, 3. Suomen Pankin pysyvän konttorin perustaminen Sortavalaan samoin kuin Käkisalmessa on tehty, sillä muussa tapauksessa rahvas joutuu kiskureiden käsiin joka kerran vaihtaessaan itselleen Suomen rahaa, jota väistämättä tarvitaan joka päivä oikeudenkäyntien ja ulosottojen yhteydessä ja muiden niin yksityisille kuin kruunullekin suoritettavien maksujen hoitamiseen, vaikka summat eivät ehkä olekaan kovin suuria. Kopeekat ja pennitkin ovat kuitenkin tärkeitä talonpojille ja vähävaraisille, ja Suomen rahan tarve lienee kasvamassa Karjalan pohjoisillakin seuduilla. Kunpa pankki ei kammoksuisi tästä aiheutuvia vähäisiä kustannuksia, sillä valuutanvaihtokonttori Sortavalassa tuottaa rahamarkkinoiden tilannetta vakauttaessaan paljon suurempaa hyötyä kuin sen perustamisesta ja ylläpitämisestä koituu varsin merkityksettömiä kuluja.

Lopuksi saanen mainita, että läänin vesiliikenneyhteyksiä koskevan tutkimuksen suorittaminen etenkin sen pohjoisosissa ja Jänisjärven vesistössä on tarpeen, ja toivon saavani suopeata kannatusta esittäessäni tätä koskevan virallisen ehdotuksen. Samaa on sanottava toimista karjanhoidon edistämiseksi Laatokan seudulla. Tähän asti kaikki on keskittynyt Viipurin ympärille, mistä ei ole ollut suurtakaan hyötyä läänin sisä- ja pohjoisosan laajalle maaseudulle, jolta puuttuu melkeinpä kaikkea. Tilanne lienee pakostakin saatava muuttumaan, ja toivon voivani esittää tästä ehdotuksen aikanaan.

Jatkuvaa kunnioitustani ja ystävyyttäni vakuuttaen allekirjoitan olevani

Suuresti kunnioitetun Veljeni

vilpittömän altis

Chr. Oker-Blom