12. Kun nyt ne lisäykset, joita senaatti aiemmin oli päättänyt anoa, on merkitty pöytäkirjaan, katsoi senaattori velvollisuudekseen ilmoittaa, että ne menojen lisäykset, jotka Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on jo hyväksynyt, ja ne, joista senaatti on ennen tätä tehnyt alamaisen anomuksen, ylittävät tämän vuoden tulo- ja menoarvion yhteensä 52 871 markalla. Ja kun tähän lisättiin nyt kysymyksessä olevat 10 706 markan lisäykset, tulee kokonaissummaksi 13 582 markkaa. Tulo- ja menoarviossa oli säästöön laskettu jääneen 81 470 markkaa, ja tästä lasketusta ylijäämästä olisi siis jäljellä 17 885 markkaa. Senaattori muistutti, että hänen mielestään ne menot, joita keisarillinen senaatti mahdollisesti vielä alamaisesti esittää Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, tulisi, mikäli suinkin mahdollista, rajoittaa tähän rahamäärän.
14. jne. että vaikka senaattori katsoikin olevan oikein, että valtion palvelijoille maksetaan sellaista palkkaa, että he eivät ainoastaan saa välttämätöntä toimeentuloaan, vaan myös saavat sen ilman raskasta päivittäistä huolta, niin kuitenkin on ensimmäinen välttämättömyys, että he kaikki saavat jokapäiväisen leipänsä, vaikkakin vain niukasti. Mutta kun näin ei valitettavasti ole asian laita monien alempien virkamiesten kohdalla, katsoi senaattori velvollisuudekseen ensi sijassa antaa heille, siinä määrin kuin varat Hänen Keisarillisen Majesteettinsa mielestä sallivat, sen verran lisää, varsinkin kun tämä on Hänen Keisarillisen Majesteettinsa senaatille ilmaiseman nimenomaisen armollisen tahdon ja määräyksen mukaista. Tällaisten heikko-osaisten ja puutteessa elävien joukossa ovat lääninhallituksen palveluskunta, lääninkanslistit ja lääninkonttoristit, joiden palkka on kaikkialla muualla paitsi Uudenmaan ja Viipurin lääneissä vain 480 markkaa eli 40 markkaa kuukaudessa, jolla he ehkä voivat niukin naukin elää, mutta eivät millään muotoa hankkia itselleen edes omaa huonetta ja lämpöä. Näin ollen he ovat syystäkin anoneet parempaa palkkaa.
Myös kuvernöörit ovat kirjallisesti antaneet todistuksen heidän hädänalaisesta asemastaan, ja lisäksi senaattorilla on ollut tilaisuus suullisesti kuulla useilta kuvernööreiltä ja muiltakin, että näihin tehtäviin ei ole mahdollista saada kelvollisia nuoria miehiä, niin toivottavaa kuin se olisikin jo siitäkin syystä, että nimismiehet on ensisijaisesti saatava heidän joukostaan. Senaattori halusi siten alamaisimmin esittää lääninkanslisteille ja lääninkonttoristeille 120 markan palkankorotusta, mikä sellaisten virkamiesten lukumäärän ollessa 56 vaatii määrärahan lisäämistä 6 720 markalla.
17. että senaattori jo esitetyin perustein olisi vaatinut yleistä palkankorotusta myös lääninvankiloitten vahtimestareille, jotka tällä hetkellä nauttivat palkkaa ainoastaan 480 markkaa ja kirjuriavustusta 120 markkaa, paitsi Vaasan läänissä, jossa viimeksi mainittu palkkio on 200 markkaa. Totta on, että heillä on lisäksi ilmaiset huoneet ja polttopuut. Mutta kun näistä viroista ei voi saada ylennystä, ja tulot on siis laskettava perheen ylläpitoa ja lasten kasvatusta ajatellen, niin on helppo nähdä, että nykyinen palkka ei voi siihen riittää. Kun nyt nämä virkamiehet huolehtivat kruunun omaisuudesta, ja kun vankiloitten kustannukset monessa suhteessa riippuvat heidän tavastaan hoitaa niitä, joutuvat he kiusaukseen lisätä luvattomalla tavalla muuten riittämätöntä palkkaansa. 400 markan palkankorotus Uudenmaan läänin vankilan vahtimestarille ja 200 markkaa muille seitsemälle olisi vaatinut määrärahan lisäämistä vain 1 800 markalla. Mutta kun keisarillisen senaatin jäsenet jälleen näkyvät olevan haluttomia parantamaan sellaisten vähäpätöisten valtion palvelijoiden oloja, ja anomuksia on nyt tullut vain Helsingin ja Vaasan läänien vahtimestareilta, halusi senaattori toistaiseksi esittää alamaisen anomuksen 120 markan lisäykseksi kummallekin heistä otsikon vaatetusapu alla.
Sittemmin on keisarillinen senaatti päättänyt anoa, että vuoden varsinaisia budjettimenoja lisättäisiin vielä yhteensä 10 605 markalla, ja tulo- ja menoarvioon otettuihin menoihin kuulumattomien menojen kokonaismäärä on siis 78 187. Tulo- ja menoarviossa lasketusta ylijäämästä olisi siis jäljellä vain 5 603 mk.
Kun nyt keisarillinen senaatti on päättänyt eräässä yhteydessä ottaa harkittavaksi viime vuosien tulo- ja menoarvioissa odottamaan jätetyt anomukset hovioikeuksien ja senaatin virkamiesten palkankorotuksista, katsoi senaattori omasta puolestaan, että palkankorotusta olisi ensi sijassa pitänyt esittää näistä virkamiehistä pienipalkkaisimmille. Senaattori olisi, mikäli valtion varat olisivat sen sallineet, mielellään halunnut esittää suurehkoa sellaista korotusta. Mutta kun tulo- ja menoarviosta jäljellä oleva ylijäämä ei salli mainittavampaa korotusta hovioikeuksien monilukuiselle henkilökunnalle, ei senaattori katsonut tällä hetkellä voivansa äänellään kannattaa alamaista esitystä hovioikeuksien voimassa olevien määrärahojen korottamiseksi.
Erityisesti senaattori halusi muistuttaa, että jos rahanuudistus saadaan aikaan, jolloin nyt heikentynyt rahan arvo kasvaisi 15–20 %, niin tämä korotus tuntuisi erityisesti korkeampiarvoisten ja korkeapalkkaisempien virkamiesten kohdalla. Hovioikeudenneuvokselle korotuksen voitaisiin laskea olevan 1 000–1 200 ja asessoreille 800–1 000 markkaa. Hovioikeuksien palveluskuntaa taas ei voida pitää muihin verrattuna huonosti palkattuna, koska se palkan lisäksi nauttii hovioikeuksissa toimitusmaksuja.
Mitä tulee senaatin palkankorotusta anoneisiin virkamiehiin, katsoi senaattori paikkakunnan kalleuden ja senaatissa tavallisesti hitaasti tapahtuvan ylenemisen antavan yleisesti ottaen aihetta korotukseen. Ensi sijassa tulisi kuitenkin senaattorin mielestä muistaa vähiten palkkaa saavia, ja senaattori halusi siksi alamaisimmin esittää, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsisi armollisimmin myöntää määrärahaa vuokravaroiksi yhteensä 6 900 markkaa kahden alimman arvoasteen virkamiehille, nimittäin kanslisteille ja muille kamarivirkailijoille ja arkistonhoitajalle à 400 markkaa, kopisteille ja kamarikirjureille à 300 mk. Nämä vuokrarahat tulisivat virkavuosiltaan nuorempien osaksi, kun taas vanhemmat saisivat nauttia heille ennestään tulo- ja menoarviossa varattua suurempaa määrärahaa. Kun senaattori on antanut äänensä myös sen puolesta, että palkankorotus myönnettäisiin myös lääninkanslisteille ja lääninkonttoristeille, ja näin omasta puolestaan vaatinut menonlisäystä, joka vastaa tulo- ja menoarviossa laskettua ylijäämää, rohkeni senaattori puoltaa tätä lisämäärärahaa vain sen johdosta, että vaikka kaikki ne lisäykset, joita keisarillinen senaatti on päättänyt anoa, vastaisuudessa kuormittavatkin menoarviota, niin osaa niistä ei kuitenkaan makseta tänä vuonna täysimääräisenä.
Senaattori halusi tämän anomuksen tarkoituksen mukaisesti alamaisimmin tuoda esiin, että senaatti pitää paheksuttavana, mikäli sen palveluskunta yrittää valtuusmiehen toimilla ansaita lisiä toimeentuloonsa. Näin ollen senaattori rohkeni katsoa, että senaatin pitäisi mieluummin huolehtia siitä, ettei sen palveluskunnan olisi riittämättömän palkan takia pakko ottaa velkaa ja näin joutua riippuvuussuhteeseen tavallisesti pitkäksi aikaa, usein loppuelämänsä ajaksi. Ja yleisen kokemuksen mukaan tämän välttäminen riippuu siitä, voidaanko velkaantuminen välttää alemmissa virka-asteissa, mihin kyseisten virkamiesten nykyinen palkka ei juuri anna mahdollisuutta, varsinkin kun suuri osa ensimmäisen vuoden palkasta menee säästönä eläkekassaan, valtuutukseen ja virkapuvun kustannuksiin.
Kun yleensäkin on valtiontalouden hoidon terveen järjestyksen vastaista, että menobudjettia vuoden kuluessa lisätään uusilla pysyvillä määrärahoilla, jotka ylittävät edellisen vuoden tulo- ja menoarviossa osoitetut varat, ei senaattori myöskään voinut puoltaa esitettyä ehdotusta, että lisämäärärahoista päättäminen jätettäisiin riippuvaksi vuoden kuluessa tapahtuvasta varojen arvioinnista. Niin olisi kylläkin mahdollista menetellä koskien kertaluontoisia ylimääräisiä määrärahoja, koska niiden kattamista varten on voitava laskea saatavan ylijäämätuloja tuloarvioon merkityn määrän lisäksi. Nämä varat voidaan suunnilleen arvioida kolmannen vuosineljänneksen aikana, ei aikaisemmin. Mutta pysyvien menojen kattamiseen vaaditaan niinikään pysyvät ja varmat tulot, ja niiden määrä voidaan jonkinmoisella todennäköisyydellä laskea vasta tulo- ja menoarviota laadittaessa. Senaattori viittasi tällä kohden ilmoittamiinsa tietoihin tämän vuoden ylimääräisistä menoista, joiden kattamiseksi on ryhdyttävä siihen vähäiseen säästöön, joka on jäljellä edellisiltä vuosilta, niin kuin on jo tapahtunut Hypoteekkiyhdistykselle armollisesti myönnettyä tukea maksettaessa. Tuota toimenpidettä senaattori kyllä piti yleisen hyvän kannalta tarpeellisena, mutta samalla on valitettavaa, että valtion vähäinen vararahasto näin hupeni aikana, jolloin ei vielä edes voida vähänkään todennäköisesti arvioida, mitä menoja rukiin myöhäisen ja riittämättömän kylvön uhkaama sato tänä vuonna yhdessä viime vuosien niukkojen satojen kanssa voi tehdä välttämättömiksi.
