J. V. Snellmanin lapsuus ja nuoruus

Pohjalaisista pappis- ja virkamiessuvuista polveutuva J. V. Snellman syntyi 12.5.1806 Tukholman satamassa isänsä merikapteeni Christian Henrik Snellmanin Patience-laivassa. Tukholmassa isä oli suorittanut perämies ja laivuritutkinnon ja äiti Maria Magdalena Röring opiskellut sisäoppilaitoksessa. He avioituivat vuonna 1803 ja hankkivat asunnon Södermalmin kaupunginosasta, Tjärhosgatanin ja Tullportsgatanin kulmasta. Snellmanin lisäksi perheeseen syntyi Christian Gerhard (1803), Magdalena (1808), Carl August (1810) ja Maria Emilia (1812). Perheen huolenpito jäi pitkälle äidin vastuulle, kun isä oli vuoden jaksojakin pitkillä purjehdusmatkoilla. Kuihtuvan suurvallan pääkaupungissa Snellmanin varhaisimpia ikävuosia sävyttivät Napoleonin sodat ja niiden jälkitunnelmat, valistusajan päättyminen ja kuningas Kustaa IV Adolfin syrjäyttäminen. Snellmanin perheen katseet kääntyivät kotimaakuntaan Pohjanmaalle ja siihen, miten olot kehittyivät Venäjän yhteydessä Suomen sodan jälkeen.

J. V. Snellmanin perhe muutti alkukesästä 1813 Kokkolaan, jossa se asettui asumaan Rantakadulle lähelle kaupungin vanhaa satamaa. Isä-Snellman sai Kokkolan porvarioikeudet. Vuosina 1815-1823 hän oli jäsen kaupungin lukuseurassa, jonka monipuolista kirjastoa Snellman käytti ahkerasti kouluaikanaan ja kotiopettajana ollessaan. Vuonna 1814 Snellmanin äiti menehtyi 34-vuotiaana kuudennen lapsensa Anna Christinan synnytykseen. Leski-isä joutui suunnittelemaan tarkasti sen, miten perheen elättämisen ja merikapteenin elämäntavan saattoi yhdistää. Perheen taloudellinen tilanne oli kuitenkin hyvä. Snellmanin isä osti 1816 Palo-nimisen tilan Alahärmästä Lapuanjoen varrelta, jonne muutti neljä vuotta myöhemmin naituaan 20 vuotta nuoremman taloudenhoitajattarensa Catharina Sofia Ahlan kanssa. Snellman sai veli- ja sisarpuolen, Henrik Albertin (1824) ja Sofia Albertinan (1827).

Nähtyään poikansa oppimishalun ja -kyvyn isä päätti lähettää Snellmanin kouluun Ouluun. Siellä Snellman kirjoittautui 22.2.1816 yliopistoon valmistavaan Oulun triviaalikouluun. Tätä olivat käyneet jo hänen isänsä ja isoisänsä ja tämän isä. Snellman sai asua viisaan ja lempeän tätinsä Anna Jacobina Piponiuksen hoivissa. Äidistä varhain orvoksi jäänyt poika osoitti voimakasta kiintymystä ja kunnioitusta tätiään kohtaan. Snellman kyseli jatkuvasti häneltä kaikkea, mitä täti vain jaksoi kertoa menneistä ja nykyisistä tapahtumista. Voimakkaan lukemisharrastuksen lisäksi vapaa-aikaa sävytti ahkera liikunta: uiminen, pallon lyöminen, hiihtäminen, luisteleminen ja kelkkailu. Tässä toveripiirissä hän sai varhaisimmat kokemukset suomen kielen käytöstä. Oulun palo 22.—23.5.1822 päätti Snellmanin koulunkäynnin. Viikko palon jälkeen Snellman sai koulusta päästötodistuksen. 50 vuotta myöhemmin hän muisteli, millaisia koko elämää varten hedelmiä tuottaneita päiviä Oulun kouluvuodet olivat olleet. Hän oli kiitollinen siitä, että koulu oli vahvistanut hänen luontaista tiedonjanoaan, antanut välineitä tietojen hakemiseen ja antanut tilaisuuden luonteen kehittymiseen.

Snellman kirjoittautui opiskelijaksi Turun Akatemiaan lokakuussa 1822 samaan aikaan Runebergin ja Lönnrotin kanssa. Heidän lisäkseen Snellman solmi elinikäisiä ystävyyssuhteita moniin tuleviin kansallisuuskehityksen merkkihenkilöihin. Heidän kanssaan koettiin yhdessä Turun romantiikan jälkikaikuja. Itse opinnot käynnistyivät verkkaisesti, koska talven 1823—24 ja seuraavan kevään Snellman toimi kotiopettajana Kokkolassa. Opiskelun aloittaminen oli välienselvittelyä isän mystisen aatemaailman kanssa ja pappisopintojen suorittamista nopean toimeentulon toivossa. Valmistuttuaan seminaarista Snellmanilta puuttui vielä neljä vuotta säädetystä papin iästä, joten hän jatkoi kotiopettajana syksyn 1825 ja koko vuoden 1826.