Ei sovi edes epäillä sitä, että kunnia voittaa aina taistelun hyötyä vastaan.
(Muretus)
Luonto vetää voimallaan meitä ihmisiä ruumiillisesti kohti maan keskusta. Vastaavasti meissä oleva synnynnäinen taipumus vetää meitä henkisesti kohti sen onnen tavoittelemista, jota ihmiset pitävät lopullisena ja kaiken määräävänä päämääränään. Kokemus on kuitenkin pätevästi ja täysin kiistatta osoittanut, että voimme päästä onneen ainoastaan hyve ja kunniallisuus oppainamme. Tunteidensa vallassa oleva ihminen tekee kuitenkin varsin usein virheitä, joten ei ole mikään ihme, ettei kaikilla ihmisillä ole samaa onnea ja etteivät he kulje samaa tietä onnen saavuttamiseksi. Siitä seuraa, että ihmiset hylkäävät usein kunniallisuuden ja pitäessään sitä onnelle ja näin ollen myös omalle hyödylleen vastakkaisena pyrkivät sellaista päämäärää kohti, jossa onnella ei ole mitään tekemistä. Mutta tuskinpa on oikein, että joku ryhtyy epävarmana miettimään, kumpi tie hänen olisi valittava, jos kahdesta tiestä toinen vie perille, toinen ei.
Olen siis epäilemättä sitä mieltä, että kunniallisuus on asetettava kaikkien sen kanssa ristiriidassa olevien etujen edelle, koska se itsessään palvelee meidän todellista hyötyämme.
Pohjalaisen Johan Vilhelm Snellmanin pro exercitio 17.4.1827
