Tuoreen männyn ja tervan tuoksu siivitti Johan Vilhelm Snellmanin syntymää Patience-fregatin kajuutassa, Tukholman satamassa 12.5.1806. Sinne vaimonsa oli tuonut synnyttämään laivan perämies, Christian Henrik Snellman. Laivan kapteeni ja omistaja oli hänen pikkuserkkunsa Anders Kyntzell Kokkolasta. Alus oli juuri valmistunut Kaustervikin telakalla ja tehnyt ensimmäisen matkansa Tukholmaan. Snellmanin syntyperäksi merkittiin suomalainen, koska laiva oli rekisterissä Suomessa.
Snellmanin syntymäpaikka oli komea, 113 lästin kauppafregatti, jonka pituus oli 100 jalkaa (30 metriä) ja leveys 30 jalkaa (8–9 metriä). Kaikissa kolmessa mastossa oli raakapurjeet ja mesaanimastossa oli lisäksi mesaanipurje. Terva tuoksui vielä, koska Patiencen rakentaminen oli alkanut joulukuun puolivälissä 1805 ja laivan viimeistelytyöt olivat vielä kesken.2 Aluksen ulkonäöstä ei ole tarkkaa tietoa, koska näihin aikoihin jokaiselle laivalle ei laadittu omia piirustuksia. Jonkinlainen kuva aluksesta voidaan saada maailmankuulun laivapiirtäjän Fredrik Henrik af Chapmanin malleista, jotka tuohon aikaan olivat suosituimpia.3 Erään vuodelta 1800 säilyneen takilapiirustuksen mukaan kokkolalaisfregatit olivat erittäin yksinkertaisia: rungosta puuttuivat esimerkiksi kaikki fregatille tyypilliset koristeet.4 Patience oli räätälöity selkeästi käytännön kauppamerenkulkuun.
Syntyminen kauppalaivassa kertoo Snellmanin taustasta paljon. Patience ei ollut ainoa suomalainen alus Tukholman satamassa – yksistään Kokkolasta samanlaisia aluksia oli 15 ja Suomesta yhteensä 160. Alusten lukumäärä todisti Pohjanmaan kauppamerenkulun laajuudesta. Suomalaisten alusten määrä oli nopeasti kasvanut vuoden 1750 jälkeen, ja vuonna 1800 Suomen kauppalaivastoon kuului 500 alusta, joiden vetoisuus oli yhteensä 30 000 lästiä (50 000–60 000 bruttorekisteritonnia).5 Snellmanin varhaislapsuuden tunnelmat näiden alusten keskellä voi aistia Elias Martin akvarelleista tai C. J. Billmarkin litografioista. Tukholman keskustassa Mälarenin ja Saltsjön rannat olivat täynnä lastin purkauspaikkoja, joissa Snellmanin syntymäpäivän aamuna maanantaina oli alkanut uusi kiireinen työviikko: mastomeren keskellä maihin kannettiin miesvoimin halkoja, heinää, ruokatavaroita, maataloustuotteita, kalaa, paloviinaa, viljaa, suolaa, hiekkaa, tiiliä, tervaa, kalkkia, hiiltä tai takkirautaa. Osa pinottiin laiturille, osa kannettiin sataman makasiineihin, osa kuljetettiin hevosilla välittömästi kaupungille. 6
Näitä tavaroita maailmalle toimitti myös Patience, jonka purjehdusmatkat ulottuivat Itämereltä ja Pohjanmereltä aina Välimerelle asti. Yleensä vietiin tervalasti Englantiin, josta rahdattiin hiililasti johonkin Välimeren satamaan. Paluumatkalla tuotiin suolaa Portugalista tai Espanjasta.7 Snellmanin isä ei kuljettanut purjealuksessaan vain tavaroita vaan toi mukanaan myös uutisia ja aatteita vierailta mailta.
Maailmantapahtumia saattoi Tukholmassa seurata myös lukemalla sanomalehtiä. Snellmanin syntymäpäivänä Tukholman johtavassa ilmoituslehdessä Dagligt Allehandassa oli keskeisesti esillä Pommerin sota – hampurilaisista lehdistä kopioidut sotauutiset olivat kolme viikkoa vanhoja.8 Samasta aiheesta Stockholms Post-Tidningarin ensimmäisenä ja usean sivun uutisena oli Ruotsin kuninkaan kopea kirje Preussin kuninkaalle. Kirjeen oli allekirjoittanut Ruotsin ulkoministeri, valtakunnanmarsalkka Axel von Fersen. Kirjeen julkaisemisella haluttiin osoittaa ruotsalaisille kuninkaan ulkopolitiikan jämäkkyyttä. Loukkaavan kirjeenvaihdon vuoksi diplomaattisuhteet Preussin kanssa katkesivat, ja koko sodassa kävi Ruotsille loppujen lopuksi huonosti vuotta myöhemmin.9 Snellman syntyi komeasti tykinjyskeessä: Dagligt Allehandan etusivulla oli julistus keisarillisen tykistön harjoitusammunnoista 24 naulan tykeillä 12.5. ja kielto liikkua tietyn sektorin sisällä.
Kaukaisten sotatapahtumien ulottumattomissa jatkui tavallinen arki Tukholmassa Snellmanin syntymäpäivänäkin: lehtitietojen mukaan aurinko nousi aamulla klo 6.00, lämpöä oli kaksi astetta ja sää oli pilvinen; kuninkaallisessa oopperassa päivän näytös oli peruutettu sairaustapausten johdosta, mutta kuninkaallisessa draamateatterissa esitettiin Bostons fästning tai Tre arrestanterna; suomalaisessa kirkossa esiintyi maineikas saarnaaja; kadonneeksi ilmoitettiin 75 riikintaalarin velkakirja; palvelukseen otettiin naimaton kuski ja puutarhuri; myytäväksi tarjottiin 7-vuotias tummanruskea tamma, Ludvig XIV:n muistelmat, tykistöasiakirja, meritaktiikan opas, nankiinihousut, musta tynnyri; konkurssin tehneen teurastaja M. E. Ljunggrenin velkojat kutsuttiin kokoukseen; huutokauppakamarilla myytiin kahvinpapuja, anjovista, kanelia, raparperia ja erä tupakkamerkkejä.
Pommerin sota oli vasta alkusoittoa – Snellman sai varttua seitsemän ensimmäistä elinvuottaan maailmanhistorian aitiopaikalla Tukholmassa, joka oli ollut jo 600 vuoden ajan Suomen pääkaupunki. Vuonna 1803 hänen isänsä oli hankkinut perheelleen asunnon Tukholmasta Södermalmin kaupunginosasta, joka sijaitsi Gamla Stanin eteläpuolella suurien vesistöjen, Hammarbysjön, Mälarenin ja Saltsjön ympäröimänä. Sen päätori oli Södermalmstorg ja sieltä lähtivät pääkadut Hornsgatan länteen ja Götgatan itään. Götgatanin suuntaisen Tull-portsgatanin ja Tjärhofsgatanin kulmauksessa oli Snellmanin kotitalo, kaksikerroksinen tiilillä katettu mansardikattoinen puutalo, jonka yliskamarissa perhe asui ja jonne kavuttiin kapeita ja jyrkkiä puuportaita. Päädyssä oli kaksi ikkunaa ja pitkällä sivulla neljä kattolyhtyä.10
Talon toisesta kerroksesta oli suora näkymä Katariinan kirkkoon, jonka hohtavan tornin näki aina ensimmäisenä, mistä päin kaupunkia lähestyikään. Vielä 30 vuotta myöhemmin Snellman muisteli kaiholla, kuinka ”jouluaamun hartauden ja katon kellotaulun yhäti näen sieluni silmillä, sen tornin, jonka kupolin kuparikatteesta tutkailin siihen kaiverrettuja nimiä; ja sen juurella ovat varmaan yhäti jäljellä loistavat voikukat hautakivien lomissa, niillä istuvat piparkakkumummot ja yksi haudoista on oman sisaren – siinä yhden suvun osuutta Ruotsin maaperässä!”11
Södermalm on ollut etupäässä työväestön, merimiesten ja alemman porvariston asuinpaikka. Puutaloja on säilynyt aina 1700-luvun lopulta asti; niiden tunnelma välittyy Gustaf Wilhelm Palmin ja Julius Kronbergin akvarel-lien kautta. Näkymät ovat melkein satukirjamaisia, koska puutalojen arkkitehtuuria ei rajoittanut mikään. Julkisivut ovat täynnä salaperäisiä yksityiskohtia.12 Näissä mökeissä asui suurimmaksi osaksi merimiehiä. Suomalaisia heidän joukossaan oli vuonna 1803 Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta 341, Pohjanmaalta 122, Uudeltamaalta 223 ja Ahvenanmaalta 22.13
Laivanpäällystöön kuuluvan Snellmanin seitsenhenkinen perhe asui vähän paremman väen kortteleissa. Södermalmilla syntyivät perheen viisi ensimmäistä lasta: Christian Gerhard 15.10.1803, Johan Vilhelm 12.5.1806, Magdalena Amalia 8.9.1808, Carl August 8.9.1810 ja Maria Emilia 18.5.1812. Lasten kummien ammatit osoittavat hyvin, millaisen seurapiirin keskellä perhe eli. Johan Vilhelmin kummeina olivat ruokatavarakauppias Johan Leverin ja tukkukauppias Carl Schüster. Carl Augustilla oli kummina apteekkari Johan Svahn. Maria Emilian kummeina olivat tukkukauppias Carl Gustaf Bäck, kauppalaivuri H. P. Lindberg, kauppakirjanpitäjä Henrik Ovenius ja leskirouva J. L. Kyntzell.14
Kaupunginosa tarjosi lapselle jännittäviä seikkailuja, joihin Snellman palasi mieluusti vuosikymmeniä myöhemmin. Nousu rannalta Södermalmin sisäosiin oli hyvin jyrkkä. Ylhäällä Mosebackenilla oli kaupungin kaunein näköalapaikka puistoineen ja ravintoloineen. Sieltä lapset katselivat kaivaten Blockhusuddenia kohti nähdäkseen odotetun kolmimaston ja viedäkseen kotiin ilosanoman, että heidän isänsä oli saapunut kotisatamaan. Ladugårdsgärdetin puistossa Snellman muistelee juhannuksena nähneensä sotamiesten ”parveilevan tynnyrin päällä istuvan Bacchuksen ympärillä”. Djurgårdstadenin, kaleeriveistämöä vastapäätä olleen ravintolan edustalla hän oli vappuna nähnyt oluenjuojia ja puujalkaisen kerjäläisen, jolle hän olisi halunnut antaa leivoksensa saattajansa antamien kolikoiden sijasta. Danvikenin mielisairaalan porttien ulkopuolella hän oli uteliaisuutta palaen ja kauhusta väristen kurkistellut paikan outoja asukkeja. Veistämön rannassa hän oli pelastanut kaksi vuotta vanhemman veljensä hukkumasta: vatsallaan tukin päällä maaten hän oli pitänyt veljestään kiinni ja huutanut apua. Hautausmaalla pojat usein leikkivät hautajaisia ja lauloivat tummat takit yllään vainajia uneen. Kirkkokoulun ovella Snellman muisteli piparkakkumummun myyneen leivoksiaan koululaisille.15
Snellmanille ja hänen perheelleen Tukholma oli portti sivistykseen. Kokkolalle muiden Pohjanmaan rannikkokaupunkien tapaan säännöllinen asiointi Tukholmassa merkitsi elämistä eurooppalaisten vaikutteiden äärellä. Säännöllisen kauppamerenkulun ansiosta kuningas Kustaa III sai toimia Pohjanmaalla asti henkisenä innoittajana ja kulttuurivirikkeiden välittäjänä. Hänen hallituskautensa 1771–1792 oli koko valtakunnassa sivistyksen nousun aikaa. Ranska muinaista roomalaisaikaa myöten inspiroi kuningasta, mutta hän ei tyytynyt kopioimaan ranskalaista kulttuuria sellaisenaan, vaan muokkasi vaikutteet omaksi ruotsalaiseksi kulttuuriksi. Kansaansa suvereenisti johtanut kuningas oli aikansa kiistaton johtotähti, joka antoi nimellään leimansa koko aikakaudelle. Snellmanin isovanhemmat olivat perustaneet perheen ja Snellmanin isä elänyt parasta nuoruuttaan juuri kustavilaisena aikana.16
Kuninkaan salamurhan jälkeen Ruotsin valtakunnassa elettiin vuosisadan viimeiset vuodet henkistä lamakautta holhoojahallituksen alaisena. Paljon voimavaroja kului maasta paenneiden Kustaa III:n suosikkien kiinni ottamiseen ja tuomitsemiseen. Tiukka säästäväisyyspolitiikka keskeytti Ruotsin Versaillesiksi aiotun palatsin rakennustyöt, ranskalainen teatteriseurue erotettiin ja univormuista riisuttiin tarpeettomat koristukset. Holhoojahallitusta johtaneen Reuterholmin erottua 1796 toivo heräsi valtakunnassa, kun Kustaa IV Aadolfista tuli kuningas. Alkoi monivivahteinen uudistustyö, joka kesti vuoteen 1804 asti.17 Tänä aikana Snellmanin vanhemmat opiskelivat Tukholmassa. Ranskan vallankumous ei vielä häirinnyt idylliä, mutta mullistukset alkoivat Napoleonin noustua keisariksi 1804.

1   Esitelmä ”Kodin suhteesta kouluun” Kuopion yläalkeiskoulun vuositutkinnossa keväällä 1844. KT 6, 269–270.

2   Kokkolassa vuosia 1800–1828 koskevan laivatavarakaupan kassakirjan perusteella yhden aluksen rakentamiseen kului aikaa puolesta vuodesta vuoteen. Kassakirjasta selviää materiaalihankinnat. Sen mukaan Patiencea rakennettiin 13.12.1805–11.8.1806. Ks. Jari Ojala, Tuhannen purjelaivan kaupunki. Kokkolan purjemerenkulun historia. Jyväskylä 1996, 50.

3   Fredrik Henrik af Chapman, Architectura Navalis Mercatoria:  Index and description of the draughts. Rostock 1968. Patiencen mitat sopivat malliin P l:V/6.

4   Ojala 1996, 100–101.

5   Yrjö Kaukianen, A History of Finnish Shipping. London 1993, 52–56.

6   Sigurd Erixon, Stockholms hamnarbetare, Stockholm 1988, kuva 13 ja 15 sekä Liite: Karta över Stockholms hamnområde. Ks. myös Staffan Högberg, Stockholms historia 2. Stockholm 1981, 128–129.

7   Sylvi Möller, Kokkolan kaupungin historia 3:1808-1878. Kokkola 1970, 226.

8   Stockholm Dagliga Tidningar eller Dagligt Allehanda 12.5.1806: 107. Helsingin yliopiston kirjasto. Kysymys ei ollut uutisten päivän tuoreudesta vaan siitä, mitä tukholmalaiset lukivat lehdistä Snellmanin syntymäpäivänä, vaikka uutiset olisivat olleet viikonkin vanhoja.

9   Stockholms Post-Tidningar 12.5. 1806:57. Helsingin yliopiston kirjasto.

10  Snellmanin lapsuuden kotitaloa ei enää ole, mutta sen paikalla olevan rakennuksen seinään Tukholman suomalainen seurakunta on kiinnittänyt laatan 1981 tekstillä:”Tällä paikalla sijainneessa puutalossa oli Suomen kansallisfilosofin Johan Vilhelm Snellmanin lapsuudenkoti 1806–1813.” Laatan tekijä on Terho Sakki. Ks. tarkemmin Snellman-sukuyhdistyksen tiedotuslehti 1989/2.

11  J. Fr. Bahr, Stockholm. Handbok för resande med plankarta och stålgravyer. Stockholm 1841. Snellmanin sitaatit romaanin ”Kahdenlaista rakkautta” johdannosta. KT 4, 280.

12  Rolf Söderberg, Stockholmspegel. En kulturhistorisk krönika i teckningar och akvareller ur en bildskatt i Stockholms stadsmuseum gömmor. Borås 1984, 152–153.

13  Kari Tarkiainen, Finnarnas historia i Sverige I. Inflyttarna från Finland under det gemensamma rikets tid. Helsinki 1990, 306–312.

14  Kastekirjat 1798–1810, 293, 319, 377, 350, 34. Tukholman suomalaisen seurakunnan arkisto. Kansallisarkisto.

15  KT 4, 281.

16  Franklin D. Scott, Sweden. The Nation´s History. Southern Illinois University Press 1984, 268–299.

17  Ks. tarkemmin Eva-Christina Mäkeläinen, Säätyläisten seuraelämä ja tapakulttuuri 1700-luvun jälkipuoliskolla Turussa, Viaporissa ja Savon kartanoalueella. Historiallisia tutkimuksia 86. Helsinki 1972.