Spanska Flugan synnyttää kriittisen sanomalehdistön

Tiheät vierailukäynnit olivat Pohjanmaan-matkalla Snellmanille kuitenkin sivuosassa. Suurimman osan ajastaan hän käytti leipuri Viklundin vaatimattomassa ullakkokamarissa 27 tieteellisiin ja kirjallisiin töihin. Niiden lomassa hän kävi myös jonkin verran kirjeenvaihtoa ystäviensä Lillen ja Cygnaeuksen kanssa. Ennen ulkomaanmatkaansa Snellman ahkeroi valtavalla tarmolla. Hän valmisteli käsikirjoitusta filosofian alkeiskurssinsa toiseen ja kolmanteen osaan, logiikkaa ja oikeusoppia käsitteleviin oppikirjoihin ja viimeisteli kielletyt luentonsa akateemisesta vapaudesta painokuntoon. Vielä hän laati elämäkertakirjoituksen Henrik Ervastista. Kaikki teokset julkaistiin myöhemmin Snellmanin oleskellessa jo Tukholmassa, mutta niiden syntyminen vuoden aikana kertoo Snellmanin innostuksen voimasta ja siitä, miten pitkälle oli jo kypsynyt hänen suunnitelmansa löytää lisää virikkeitä Euroopan-kierroksella.

Uudessakaarlepyyssä oleskellessaan Snellman alkoi julkaista myös ensimmäistä omaa lehteään, Spanska Flugania. Lehden nimi viittasi suosittuun lääkejauhoon, joka siroteltuna kipeään paikkaan paransi haavan kirvelemällä. ’Espanjan kärpäsestä’ valmistettu rohto tehosi ainoastaan hyvin jauhettuna, millä toimittaja halusi viitata omaan tehokkaaseen tapaansa käsitellä eri aiheita kirjoituksissaan. Kirjallinen aikakauslehti Spanska Flugan oli merkittävä uutuus ajan lehdistöstä, koska se oli ensimmäinen yritys luoda Suomeen ahtaat akateemiset rajat ylittävä keskustelufoorumi.28

Lehti ilmestyi kolmena vihkona vuosina 1839, 1840 ja paljon aiottua myöhemmin 1841, koska Snellmanin lähdettyä matkalle sen julkaisemisesta huolehtimaan jäänyt Cygnaeus ei toiminut asiassa kovinkaan tarmokkaasti. Snellman ilmaisi närkästyksensä viivyttelystä useissa kirjeissä. Pääsyynä aikataulun venymiseen oli kuitenkin sensuuri, joka kävi artikkelit läpi huolellisesti ja hitaasti.

Spanska Fluganin ensimmäisen vihon esipuheessa Snellman korosti, että julkaisulla ei ollut ohjelmaa. Hänen mielestään siitä oli suurta etua, koska julkaisija saattoi kirjoittaa ja painattaa mitä tahtoi, ja lukija sai lukea siitä, mikä häntä kiinnosti. Lehden ohjelmallisuus piirtyi kuitenkin selkeästi esiin, kun Snellman ensitöikseen hyökkäsi hengettömiä suomalaisia sanomalehtiä vastaan ja moitti niiden uneliai-suutta yhteiskunta- ja valtioelämän suhteen. Sivalluksillaan ja neuvoillaan Snellman halusi osoittaa Suomen sanomalehdistölle, mitä tietä oli kuljettava, jos päämääränä haluttiin pitää korkea, itsenäinen kansallinen kulttuuri.29 Spanska Fluganin avausnumeron pääpaino oli akateemisten teosten kriittisessä arvioinnissa. Mukana oli myös selontekoja ja arvosteluja ulkomaisesta kirjallisuudesta. Lehden sisältö osoittaa selkeästi Snellmanin käytännöllisen ajattelun ytimen siinä vaiheessa, kun hän oli ensimmäisen kerran astunut tutkijankammiostaan ulos maailmaan. Teemana pysyi edelleen uskonnon ja filosofian suhteen tarkastelu.

Spanska Fluganin ensimmäisessä vihkossa Snellman arvioi J. M. Sundvallin väitöskirjaa ihmisen syntiinlankeemuksen mahdollisuudesta. Tämä jo 1832 ilmestynyt teos sai harvinaista huomiota ulkomailla, koska Hegelin oppilas K. F. Göschel oli esitellyt teoksen Berliner Jahrbücherissa. Sundvall on Hegelin ajatusten varhaisimpia levittäjiä Suomessa, mikä on jäänyt sen varjoon, että hän hävisi 1826 ensimmäiseltä ehdokassijalta professuurin J. J. Tengströmille, josta tuli Hegelin aatteiden tunnetuin levittäjä Suomessa. Snellman arvosteli Sundvallia siitä, että tämä liukui väitöskirjassaan pois oikeaoppisista hegeliläisistä näkökohdista. Jo 1830-luvulla Sundvall oli etääntynyt Hegelistä erityisesti uskonkäsitystensä vuoksi ja kiinnostunut se sijaan Frantz von Baaderin baijerilaisesta mystis-teosofisesta koulukunnasta. Sundvallin filosofian kehitystä on vaikea arvioida myöhemmin, koska saatuaan 1833 professuurin hän ei julkaissut riviäkään. Jotain voi päätellä siitä, että kirjahyllyssään hänellä oli parisenkymmentä Baaderin kirjoitusta. Snellman puolusti arviossaan puhdasta hegeliläistä koulukuntaa.30

Snellman kritisoi Sundvallia siitä, että tämä ei vienyt johtopäätöksiään loppuun. Väitöskirja oli laadittu moraaliopin professuurin hakua varten, ja Snellman moitti sen tutkimustuloksia kahlituiksi, koska liian radikaalit johtopäätökset olisivat voineet estää viran saamisen. Snellman moitti Sundvallia tulosten peittelemisestä ja luopumisesta ehdottoman totuuden vaatimuksesta hyötynäkökohtien vuoksi. Kun Snellman sai tilaisuuden myöhemmin tarkastella Sundvallin jälkeenjääneitä papereita, ei niistä löytynyt sen enempää.31 Snellmanin kriittiseen sävyyn on voinut vaikuttaa sekin, että Sundvall oli yksi hänet tuominneista professoreista.

Snellman arvioi lehdessään myös tulevan dogmatiikan professorin ja piispan F. L. Schaumanin väitöskirjan De fundamento fidei (Uskon perusteista). Sitä on pidetty eräänlaisena suomalaisen teologian itsenäisyyden julistuksena, joka heijastelee Schleiermacherista alkunsa saanutta protestanttisen teologian kehitystä itsenäiseksi tieteenalaksi. Snellmanin varsinainen kritiikin kohde oli itse asiassa tämän tohtorinväitöskirjan jälkeen vain pari viikkoa myöhemmin ilmestynyt virkaväitöskirja, joka hänen mielestään oli liian pikaisesti julkaistu ja suppea, vain 26-sivuinen.32

Schauman julkaisi Helsingfors Tidningarissa 23.10.1839 arvostelulle vastineen, johon Snellman vastasi samassa lehdessä 20.11.1839. Snellman nautti täysin siemauksin ensimmäisestä sanomalehtipolemiikistaan, joka sai Schaumanin täysin vimmastumaan. Snellman sai niskaansa pitkän listan luonnehdintoja: ”tietämätön, ymmärtämätön, yksipuolinen, halventava, rajoittunut, epärehellinen, pilkkaaja, sättijä, petturi, vaatelias, lattea, tyhjänpuhuja, karkea, sokea, kristinuskon, historian ja voimassa olevan lain halveksija, omahyväinen, loukkaava ja vahingoniloinen.” Lisäksi vihjailtiin Snellmanin yksityisasioista.33

Schauman oli kirjoittanut teoksen saarnaopin ja kirkollisen opetusopin suhteesta teologian apulaisen virkaa varten. Snellman puuttui arvostelussaan ankarasti käsitteeseen ”näkymätön seurakunta”, jonka historiasta lukijalle annetut tiedot tuntuivat ei-kirkollisesta lukijasta oudoilta. Snellmanin mielestä historian objektina ei voinut olla sellainen, mitä kukaan ei ole kuullut tai nähnyt. Yksilöllä on oikeus ja velvollisuus itse omassa sydämessään määritellä suhteensa Jumalaan. Snellman tunnusti tekijällä olleen pyrkimystä riippumattomuuteen, mutta toivoi sen näkyvän myös tutkimuksessa. Koska teoksessa oli luovuttu riippumattomuudesta, se pohjautui epäitsenäiseen auktoriteettiuskoon. Snellman ei kieltänyt näkymättömän seurakunnan olemassaoloa, kunhan se oli yhteydessä näkyvään ja siten muodosti yhdessä pyhän ja yhteisen kirkon.34

Spanska Fluganin ensimmäisessä vihkossa oli myös suppeita arviointeja eri teoksista. J. F. Lagervallin teoksen kirvoittamana Snellman ivaili kotimaisen kaunokirjallisuuden köyhyyttä.35 Kalevala-artikkelissaan Snellman vastusti H. Piponiuksen epäilystä kansalliseepoksen historiallisesta todenperäisyydestä.36 Kirjallisuuskatsauksen mielenkiintoisin teos on D. F. Straussin Das Leben Jesu, jossa Hegelin avulla yritettiin todistaa evankeliumit tarunmuodostukseksi. Arvioinnissaan Snellman tukeutui Bruno Bauerin selostukseen hänen kannalleen asettuen. Bauer totesi Straussin vastustajien kuuluvan supranaturalisteihin. Snellman analysoi myös Friedrich Rückertin runotuotantoa lukuisin esimerkein ja pohti, onko tästä Goethen seuraajaksi. Myös norjalaisen vuonopapin, lapin kieliopin julkaisijan, Nils Stockflethin esittely on mielenkiintoinen 37

Paradokseja-artikkelissa Snellman käsittelee kolmannen koulukomitean mietintöä vuodelta 1835. Hän ottaa myös kantaa suomalaisen virsikirjan uudistukseen. Arkkipiispa Jacob Tengströmin johdolla toimineen komitean esitys saatiin painetuksi 1836. Snellmanin mielestä kukaan näytevirsien tekijä ei näyttänyt olevan hyvä runoilija. ”Poëta non sit, sed nascitur” (runoilijaksi ei tulla, runoilijaksi synnytään). Svetisismejä oli huolellisesti perattu, mutta ajatuksen ja ilmauksen runollinen kauneus oli jäänyt huomiotta. Snellman ei keksinyt muuta tapaa saada aidosti suomalainen virsikokoelma kuin ”antaa tunnustetuille suomenkielisille runoilijoille, runoniekoille tehtäväksi kirjoittaa virsiä vanhan suomenkielisen virsikirjan opastamina. Kuka tahansa heistä osaa monen virren sävelmät ja luulemmepa, että vaikka he eivät tiedä runomittaoppia edes nimeltä, he jokseenkin varmasti seuraavat sen sääntöjä.” Jokin komitea voisi sitten poistaa puutteet kristillisyydestä ja arvokkuudesta.38

Lehdistökatsauksessaan Snellman käy hauskoin sanakääntein läpi ilmestyneet sanomalehdet ja arvioi niiden vaikutusta. Eniten tunnustusta saavat heränneiden lehdet, joilla Snellmanin mielestä oli harrastusta asiaan ja joilla lukijoita riitti päinvastoin kuin muilla lehdillä. Snellman tarkoitti Ecclesiastik-Tidningiä ja sen edeltäjää Tidningar i andeliga Ämnen -lehteä. Lehteä toimittivat vuosina 1836–1838 J. F. ja J. I. Bergh. Toinen lehti oli Evangeliskt Veckoblad, jota Lars Stenbäck ja C. G. von Essen toimittivat 1839–1841.39 Kehut menivät siis omille osakuntakavereille.

Spanska Fluganin toinen vihko ilmestyi sensuurin viivästyttämänä 17.10.1840. Kesäkuussa 1840 sensuuri oli poistanut käsikirjoituksesta artikkelin Friedrich Strauss. Vaikka Porvoon tuomiokapitulilta hankitun lausunnon mukaan teksti oli pelkkää filosofiaa, nähtiin siinä kristinuskolle vieraita piirteitä ja väittämiä, joissa kiistettiin Jumalan historiallinen persoona ja jumaluus.40 Julkisuuteen asti päässeistä artikkeleista ensimmäisessä Snellman käsitteli Alexander Blomqvistin väitöskirjaa. Blomqvist oli toiminut vuodesta 1826 Finlands Allmänna Tidningin päätoimittajana, ja Snellman oli kritisoinut hänen sanomalehtitoimintaansa. Lisäksi vuonna 1838 Snellman oli notaarina jättänyt Blomqvistin professuuriehdokkuudesta eriävän mielipiteen tiedekunnan pöytäkirjaan.41 Monipuolisessa teosesittelyssään Snellman kommentoi F. W. A. Argelanderin laatimaa arvostelua F. G. W. Struven kaksoistähtiä koskevasta teoksesta.42 Snellman arvioi lisäksi E. G. Geijerin vuosina 1838–1840 julkaisemaa Litteraturbladet-lehteä, joka sittemmin oli hänen oman sanomalehtityönsä esikuvia.43 Snellman arvosteli myös kriittisesti tilastotieteen uranuurtajan, professori G. Reinin Suomen suuriruhtinaskunnan tilastoja käsittelevän teoksen muistuttaen sen heikosta lähdekritiikistä ja useista muotovirheistä.44

 

27  Professori Oscar Nikulan mukaan olisi vuokrannut huoneen Uudestakaarlepyystä leipuri Westerlundin talosta (tontti numero 64), joka on suunnilleen vanhan yhteiskoulun paikalla. Ks. Johan Vilhelm Snellman 1806–1881. www.nykarlebyvyer.nu

28  Päiviö Tommila, Yhdestä lehdestä sanomalehdistöksi 1809–1859. Teoksessa Suomen sanomalehdistön historia I. Sanomalehdistön vaiheet vuoteen 1905. Kuopio 1988, s. 113 ja 132–140.

29  Lehmusto 1935, 62–65.

30  Spanska Flugan. Sectio antepenultima 1839: Arvostelu, Johannes Mathias Sundvall. Specimen Academicum, sistens praenotiones Problematis, quo potuerit modo homo a Deo desciscere ipsamque problematis solutionem. Helsingforsiae 1832. KT 2, 21–30. Ks. Vesa Oittisen kommentaari, SA I:13.

31  Timo Kalaja, Sivistyneistölle vaaraksi – kansalle sivistykseksi. J. V. Snellmanin käsitys pietismistä. Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian pro gradu-tutkielma huhtikuu 1982. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirjasto, 24–25.

32  Spanska Flugan. Sectio antepenultima 1839:Arvostelu, Frans Ludov. Schauman. De ratione, quae Homileticam & Catecheticam intercedit. Diss. Acad. 1837. KT 2, 30–34. Ks. Eino Murtorinteen kommentaari, SA I:14.

33  Ludvig Schaumanin artikkeliin Helsingfors Tidningarin liitteessä keskiviikkona 23. lokakuuta 1839. KT 2, 66–71.

34  Kalaja 1982, 25–27. Huom. Schaumanin elämäkerrassa kiistaa ei esitellä, koska kirjoittaja toteaa kiistassa olleen enemmän kysymys Snellmanin uhmamielestä kuin asiantuntemuksesta ja kuittaa sen sillä. Ks. myös Rosenqvist 1927, 44 ja alaviite 1.

35  Spanska Flugan 1839: Arvostelu, Suomalaista runotaidetta vuonna 1838, edustajanaan Blindt Allarm, ett Student-uppträde. Kirjoittanut J. F. Lagervall.” Finlands skaldekonst”. KT 2, 34–36.

36  Spanska Flugan 1839: Huomautus artikkeliin ”Öfversigt af Kalevala”. KT 2, 37.

37  Spanska Flugan 1839: Sekalaista kirjallista. KT 2, 37–44.

38  Spanska Flugan 1839: Paradokseja. KT 2, 45–48. Ks. Kalaja 1892, 27–28. Huom. Snellmanin kritiikkiä ei mainita lainkaan kahdessa perustutkimuksessa, Kustaa Hallio ja Hilja Niemi.

39  Spanska Flugan 1839, Sanomalehtikatsaus. KT 2, 49–59. Ks. Henrik Knifin kommentaari, SA I: 19. Ks. Kalaja 1982, 30–31.

40  Painoasianylihallitus, sensuurikomitean arkisto II: pöytäkirjat 1839–1843, kansio Ca 10. Sensuroitua kirjoitusta ei löydy sensuurihallituksen tai Porvoon tuomiokapitulin papereiden joukosta. Ks. Kalaja 1982, 29.

41  Spanska Flugan. Sectio penultima 1840: Arvostelu, Alexander Blomqvist. De principio methodi ethnographicae in historia litteraria universali adhibendae schediasma. 1838. KT 2, 296–301. Ks. Mika Hokkisen kommentaari, SA II:2.

42  Spanska Flugan 1840: Toimituksen huomautus F. Argelanderin arvosteluun F. G. W. Struven teoksesta artikkelissa Kirjallisuutta. KT 2, 302. Ks. Kari Selénin kommentaari, II:3.

43  Spanska Flugan 1840: Ruotsalaista kirjallisuutta, Geijerin Litteraturbladetin esittely. KT 2, 303-307. Ks. Pertti Karkaman kommentaari, SA II: 4.

44  Spanska Flugan 1840: Friedrich Rückert (jatkoa). KT 2, 308. Ks. Kari Selénin kommentaari, II:5.

Ensimmäinen sanomalehti Spanska Flugan vuodelta 1839. Helsingin yliopiston kirjasto.