Snellmanin perhekäsitys, perheelämä ja perheen merkitystä
painottava yhteiskunnallinen toiminta tulee suhteuttaa hänen
oman aikakautensa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Nykypäivän
kriteereiden valossa monet Snellmanin korostamat seikat
näyttävät vanhentuneilta. Esimerkiksi miehen ja naisen roolien
jyrkkä erottaminen vaikuttaa nykyisten mittapuiden mukaan
vähintäänkin kummalliselta, mutta 1800luvun agraarisessa
säätyyhteiskunnassa se vain tulkitsi yhteiskunnallista todellisuutta.
Kieltämättä Snellman oli perhekysymyksessä vanhoillinen.
Hän vastusti naisemansipaatiota ja kaikkia pyrkimyksiä, joissa
vuosisatojen kuluessa muotoutuneet perhetavat kyseenalaistettiin.
Snellmanin linja oli johdonmukainen ja selkeä, koska sillä oli
jäsentynyt aatteellinen perusta hegeliläisessä filosofiassa.
Perheen puolustaminen oli periaatteellista laatua.
Elämä Snellmanin ajan säätyyhteiskunnassa ei ollut
läheskään yhtä erotisoitunutta kuin nykypäivänä. Tähän vaikuttivat
erityisesti uskonnollissiveellinen ajattelutapa ja sosiaalinen tarve
294
turvata lasten kasvatus. Vaikka uskonnollinen argumentointi ei
olekaan enää suosiossa, on lasten kasvatuksen turvaaminen
edelleen ajankohtaista. Jo siksi Snellmanin näkemysten
tulkitseminen nykypäivän perspektiivistä, nykyistä vapaamielistä ja
individualistista elämänmuotoa vasten, on ongelmallista. On
vaikea perustella nykypäivän kriteerein, että Snellman asennoitui
erotiikkaan myönteisesti ja kannatti samalla absoluuttista
sukupuolimoraalia tai vastusti hedonistista seksuaalikäsitystä.
Huolimatta siitä, että eräät Snellmanin ajatukset ovat
nykypäivään sopimattomia tai vanhentuneita, hänen linjaansa
tuskin kokonaisuudessaan on pidettävä vanhentuneena. Tilastot
osoittavat, että nykypäivän perheet keskimäärin voivat pahoin.
Perheiden heikkenemisestä on monia kielteisiä seurauksia niin
koko yhteiskunnassa kuin monien yksilöidenkin elämässä.
Snellmanin linjan mukainen yhteiskuntapolitiikka voisi osaltaan
vahvistaa perheen heikentynyttä arvostusta.
Mikään ei viittaa siihen, että perhe ja avioliitto olisivat aikansa
eläneitä instituutioita, vaikka jotkut, lähinnä sosiologit ovatkin
tehneet avioerotilastojen perusteella sitä tarkoittavia
johtopäätöksiä. Tilastot kertovat vain sen, miten asiat ovat, eivät
sitä, miten ne voisivat olla paremmin. Snellman tarkasteli
perhekysymystä ennen muuta etiikan ja yhteiskuntafilosofian
näkökulmasta lähtökohtanaan hegeliläinen siveellisyyden käsite ja
ajatus siveellisestä maailmanjärjestyksestä.
Snellman ei tarkastellut perhettä niinkään yksilön
mielenterveyden tai läheisyyden tarpeiden kuin moraalin kannalta.
Hän katsoi perheen kuuluvan erottamattomasti ihmisen toimintaan
järjestäytyneessä yhteiskunnassa ja oletti perheen aseman
väheksymisen ennen pitkää johtavan moraaliseen rappioon,
yhteiskuntaelämän haaksirikkoon ja valtion hajoamiseen. Perheen
mukana katoaa yhteiskuntaelämästä ja valtiosta siveellisyys,
jonka perusta Snellmanin mukaan luodaan perheessä.
Sosiologiselta kannalta tarkasteltuna perheen tehtävien ja
yhteiskunnallisen aseman muuttuminen on osa 1900luvun
yhteiskunnallista rakennemuutosta, osa laajaa yhteiskunnallisen
elämänmuodon muutosta 1900luvulla. Sen juuret ovat vuosisadan
vaihteen suuressa yhteiskunnallisessa murroksessa, josta
295
vähitellen syntyi moderni, kaupungistunut, teollistunut, naiset
kodista työhön vienyt elämänmuoto.
Perhelainsäädäntö on pyrkinyt seuraamaan yhteiskunnallista
muutosta tekemällä avioeron saamisen aikaisempaa helpommaksi.
Sosiaalipolitiikan keinoin on pyritty lieventämään perheinstituution
heikkenemistä seurannutta henkistä pahoinvointia, siihen liittyviä
sosiaalisia ongelmia. Traditiosta ei modernissa,
kaupungistuneessa, yksityistyneessä perheessä ainakaan
snellmanilaisessa merkityksessä voitane puhua, sillä
elämänmuodon yhteys aikaisempiin sukupolviin on katkennut.
Snellmanin lähtökohdista seuraa nykypäivään vaatimus tukea
perheitä niiden vaikeuksissa. Tosin Snellman puolusti voimakkaasti
perheen autonomiaa suhteessa yhteiskuntaan ja valtioon eikä
suoranaisesti kiinnittänyt huomiota yhteiskunnan tai valtion
mahdollisuuksiin tukea perheitä niiden selviytymisessä. Perheillä
ei Snellmanin aikana ollut samanlaisia selviytymisongelmia kuin
nykyperheillä eikä aktiivista perhepolitiikkaa vielä tunnettu.
Mikään ”jos Snellman olisi elänyt nykyaikana” spekulointi
arvioitaessa Snellmanin linjan merkitystä nykyajalle ei liene
aiheellista. Yleisesti ottaen perheen autonomiaa korostava ja
samalla perheiden selviytymistä edistävä yhteiskunnallinen
toiminta on Snellmanin linjan mukaista.
Perheen yhteiskunnallinen merkitys on Snellmanin päivistä
ratkaisevasti muuttunut. Siirtyminen agraarisesta teolliseen
yhteiskuntavaiheeseen merkitsi uusien huolenpitofunktiota
toteuttavien instituutioiden syntymistä ja perheen
huolenpitotehtävien siirtymistä osin yhteiskunnan hoidettavaksi.
Perhettä koossa pitävillä taloudellisilla ja moraalisilla siteillä ei ole
nykypäivänä enää samaa merkitystä kuin agraarisessa
elämänmuodossa. Yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena
perheen emotionaalinen merkitys B läheisyyden ja kuulumisen
tarpeiden tyydytyksestä huolehtiminen B on pitkälti syrjäyttänyt
muut merkitykset.