Snellmanin 175-vuotisjuhlien kunniaksi julkaistiin kesällä 1981 Saksan liittotasavallassa uutena painoksena Idée der Persönlichkeit. Se julkaistiin sarjassa, johon Kölnin yliopiston professori Karl Albert on kerännyt merkittäviä ulkomaisia filosofisia tekstejä. Kirjan toimittajana on Reijo Wilenius, joka kirjoitti teokseen johdannon.203 Kysymys liittyi laajemmin siihen, että Snellman-korkeakoulu aloitti toimintansa 1980. Sen lähtökohtana oli yhteys J. V. Snellmanin ja Rudolf Steinerin kasvatusfilosofisen ajattelun välillä. Snellman-korkeakoulun perustajien mukaan Snellman esitti jo vuonna 1840 teoksessa Akateemisesta opiskelusta ajatuksen ihmisen henkisestä kehityksestä ja sen soveltamista korkeakouluopiskeluun. Koska nykyaika tarvitsi jäsentyneempää käsitystä ihmisestä ja hänen kehitysmahdollisuuksistaan, Rudolf Steinerin antroposofinen hengentieteen lähestymistapa oli osoittautunut käytännössä hedelmälliseksi.

Snellman-korkeakoulu on steinerpedagogisesti suuntautunut sivistyskorkeakoulu, joka kaikessa koulutuksessa pyrkii toteuttamaan elinikäisen kasvun periaatetta. Snellman-korkeakoulu on saanut lakisääteisen aseman vapaan sivistystyön oppilaitoksena 1.10.2002. Tällä korjattiin laitoksen epävirallisen aseman synnyttämää eristäytyneisyyttä, kun yliopistollisessa opettajakoulutuksessa on ”voimakkaita ennakkoluuloja suomalaisesta akateemisesta perinteestä poikkeavaan arvoajatteluun”.204

Reijo Wilenius on nähnyt paljon vaivaa kymmenen vuoden aikana osoittaakseen yhteyden Snellmanin ja Steinerin välillä. Ensimmäinen voitto oli Kriittisen korkeakoulun perustaminen 1968. Sen runkona ovat alusta asti olleet filosofinen ja yhteiskunnallinen keskustelu, erilaisten maailmankatsomusten kohtaaminen ja maailman ajankohtaisten kysymysten pohdiskelu.205 Kun Suomen antroposofinen liitto alkoi julkaista yleiskulttuurista keskustelulehteä Takojaa, Wilenius sai uuden kanavan ajatuksilleen.206 Tutkimuksensa Snellmanin linja (1977) esipuheessa hän totesi, että Snellmanin linjaa tarvitaan, kun markkinoille tulvii helppoa ja hämärää mystiikkaa: vahvaa ajatusotetta ihmishengestä, ylipäänsä hengen todellisuudesta. Wileniuksen mielestä samanlaista otetta edustaa Steinerin Vapauden filosofia, jonka avulla Snellmanin ajattelu vasta aukeni hänelle.207

Ymmärtämystä Snellmanin ajattelulle näyttää löytyvän vastaleiristä, kun Eino Kaila näytti Wileniuksen mukaan syvällisemmin ymmärtäneen Snellmanin ajattelua ja erityisesti Persoonallisuuden ideaa. Artikkelissaan Romantiikka ja nykyaika (1941) Kaila kiinnittää huomion siihen, että Snellmanin perimmäinen kysymys on ihmisen ja henkisen tai ihmisen ja jumalallisen suhteesta. Suhde on jätetty uskon ja uskonnon asiaksi, mutta Snellman katsoo, että sen selvittämiseen pystyy myös tiedostava ajattelu. Snellmanin olennainen sanoma nykyajalle on, että ihmistutkimuksen tulee pyrkiä vastaamaan paremmin ihmisen perimmäiseen vaatimukseen: ”tunne itsesi”. Wileniuksen mukaan elimellinen jatko Snellmanin hengenfilosofialle on useassa suhteessa Steinerin hengentiede. Tällä tavalla Snellmanin linja, henkisen kasvun ajatus, voi Suomessa elpyä ja kehittyä.208

Antroposofian isä Rudolf Steiner syntyi Itävalta-Unkarissa 1861. Hän valmistui filosofian tohtoriksi Rostockin yliopistossa 1891 ja kolme vuotta myöhemmin ilmestyi Vapauden filosofia. Henkisen ulottuvuuden löytämiseksi oli löydettävä uusia tiedon tietä.209 Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin 1919 ja Suomen ensimmäinen 1955 Helsinkiin. 1970-luvulla koulujen määrä alkoi kasvaa, ja nykyään niitä toimii Suomessa 17 ja maailmalla 800.210

Steinerilaisuuden näkeminen snellmanilaisen hengenfilosofian jatkuvuutena on sinänsä mielenkiintoinen tulkinta, koska antroposofia on nähty uushenkisyyden airueena. Teosofia on oppi, joka yhdistää ”kaikkien uskontojen pohjalla olevan muinaisuuden viisauden”. Teologien piirissä asiasta on herätetty keskustelua vain harvoin. Dogmatiikan professori Osmo Tiililä kyllä piti 1937 antroposofiaa ”eräänä kaikkein heikoimmalla pohjalla olevista maailmankatsomusyrityksistä, sekä tietopuolisesti että uskonnollisesti harhautuneena ajatteluna, joka saattaa tehdä propagandaa etupäässä sen johdosta, ettei sitä tunneta”. Steiner itse torjui oppiensa arvostelun sillä perusteella, että arvostelun pitäisi perustua samanlaiseen koulutukseen kuin hänellä itsellään oli. Sama on toistettu Suomen antroposofisen seuran säännöissä. Ylipäänsä kriitikkojen edellytetään olevan alan asiantuntijoita.211

Yleisin puolustus on, että steinerkoulussa ei opeteta antroposofiaa. Kun Tampereen steinerkoulun opettajia haastateltiin asiasta, he korostivat, että jokaisella on vapaa suhde antroposofiaan. Se ei ole mikään oppijärjestelmä vaan filosofinen tapa tarkastella maailmaa. Lausunto on harvinainen, koska edustajia ei näy paljon julkisuudessa. Heidän joukossaan on myös Reijo Wilenius, joka eräässä tv-ohjelmassa pyrki korostamaan ulkopuolisuuttaan ja etäisyyttään steinerkouluun. Kun ohjelmassa kysyttiin, miksi koulun nimi on Snellman-korkeakoulu eikä Steiner-korkeakoulu, Wilenius perusteli: ”No koska silloin kun tämä perustettiin, oli hyvin ajankohtainen tämä tutkinnonuudistus, ja löytyi tämä Snellmanin teos akateemisesta opiskelusta, joka oli hyvin kova yliopistokritiikki ja me halusimme rakentaa sille – se on ensimmäinen kirja, jonka opiskelijat lukevat täällä.” Toimittajan mukaan koulussa kirja onkin ainoa teos Snellmanilta, Steinerin teoksia on 11, Wileniuksen kolme ja Goethen kaksi.

Julkisesti steinerkoulujen erikoisasemaa on vastustanut keskustan kansanedustaja Hannu Takkula, jonka mukaan vanhempien tulisi tiedostaa, että antroposofian juuret ovat teosofiassa, jonka omat juuret ovat okkultismissa. Hänen mielestään steinerpedagogiikka oli aikoinaan muodikas vastaus peruskoululaitoksen tylsyydelle. Paavo Väyrynen taas on antanut Wileniuk-selle tunnustusta useissa teoksissaan ja maininnut, että tämän vaikutuksesta hänestä tuli radikaali luonnon ihminen ja luonnon puolustaja. Esko Aho kertoi presidentinvaalikampanjansa aikana, että hän arvostaa Wileniusta yhteiskunnallisena ajattelijana. Aho on seurannut Wileniuksen käsityksiä ihmisyydestä ja itsensä kehittämisen ensisijaisuudesta ja tuonut yksilön vastuuta voimakkaasti esille. Steineria Aho ei muista lukeneensa, mutta yhteys syntyy Santeri Alkion kautta, joka oli viehättynyt teosofiasta. Aho koki jollakin tavalla, että Wilenius ja Alkio ovat hengenheimolaisia. Takkulan mukaan Wileniuksen kehuminen vei Aholta ääniä presidentinvaaleissa, koska aktiivista antroposofia ei haluttu valtakunnan hovifilosofiksi.212

Eräs FST:n Leila Melita Tulikouran leikkeestä tavattu Wileniuksen lause sai huuhaapalkinnon 1995: ”Jota on vaikea selittää muulla tavalla kuin että henkilö on hankkinut ne, että se on oma perimä aikaisemmasta elämästä.” Tällä tavalla steinerilainen Reijo Wilenius selittää merkittäviä oppimistuloksia; tieto periytyy edellisestä elämästä. Ruusuristi-yhteisö vaalii myös Snellmanin ajattelua. Jukka Ammondt kuvailee Wileniuksen sanoin Snellmanin 160-vuotisjuhlavuonna, miten luennot ovat eräänlainen innostava tieteellispohjainen herätyshuuto kansakuntaa rakentaville nuorille ylioppilaille. Snellman johdattaa kuulijansa ihmisessä olevan yliaistillisen hengen olemassaolon äärelle. Ihmishengen syvyydessä piilee ”ajatuksen yliaistillinen maailma”.213

203                        Snellmania julkaistaan saksaksi. Helsin-gin Sanomat 4.7.1981.

204                        Ks. www.snellman-korkeakoulu.fi/tausta

205                        Reijo Wilenius, Ihmis- ja maailmankuvan muutoksesta ja Kriittisesti korkeakoulusta. Ks. www.kriittinenkorkeakoulu.fi/yleista

206                        Jarkko K. Tuusvuori, 70-luku: Navat vastakkain. Ks. www.kultti.net/tutkimukset

207                        Reijo Wilenius, Snellmanin linja – henkisen kasvun filosofia. Jyväskylä 1977, 10.

208                        Wilenius 1977, 147–154.

209                        Ks. www.clarinet.fi/raimrask/antroposofia

210                        Ks. www.steinerkoulu.fi/historia

211                        Riikka Seppälä, Uskontojen lukutaito II: Antroposofia uushenkisyyden airueena. Perusta 7/2004. Ks. Heikki Ervastin artikkeli Skeptikko 3/2001, Steinerpedagogiikkaa ei voi erottaa antroposofiasta: www. skepsis.fi/lehti/sisallys

212                        Ylen toimittaja Matti Virtanen, käsikirjoitus Steinerkoulun salaisuus. MOT 2.4.2001 klo 20.00. ks. sivut:www.yle.fi/mot

213                        Jukka Ammondt, Hengen valoa Maammelaulun nimessä. Esitelmä Jyväskylän kesäkursseilla 27.6.2003. Ks. www.ruusuristi.net