Suomen historiassa Saima on eräs tunnetuimpia yksittäisiä sanomalehtiä, etenkin kun ottaa huomioon sen verraten lyhyeksi jääneen ilmestymisajan. Lehdistöhistoriassa Saimaa on yleisesti luonnehdittu käänteentekeväksi. Se oli ensimmäinen moderni sanomalehti Suomessa, poliittisen ja yhteiskunnallisesti valveutuneen, kantaaottavan ja kriittisenkin lehdistön edelläkävijä. Se oli yleisen käsityksen mukaan ensimmäinen lehti, jolla oli selkeä yhteiskunnallinen linja ja joka pyrki vaikuttamaan asioihin sekä yhteiskunnallisen kritiikin että parannusehdotusten keinoin. (Kinnunen 1981, Tommila 1989)
Koko kansakunnan historiassa Saiman merkitys on myös nähty merkittävänä. Sitä pidetään 1800-luvun ensimmäisen puoliskon loppupuolella syntyneen suomalaiskansallisen liikkeen ja kulttuurisen nousun yhtenä tärkeänä alkuunsaattajana. Erityisesti se innosti ilmestymisaikansa opiskelijanuorisoa yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. ( esim. Waris 1939, 135–137, Virkkunen 1935 182–185)
Snellman ei itse määritellyt lehdelleen julkisesti kovin selkeää ohjelmaa. Lehden ensimmäisen numeron avauskirjoitus on lähinnä humoristinen – mikä sinänsä on merkillepantavaa – ja näennäisesti vähättelevään, kepeään sävyyn laadittu kirjoitus toteaa lehden sisältävän ”ei juuri mitään”. [1]
Tätä kirjoitusta kuten koko lehteä tarkasteltaessa on huomattava, että lehden julkaiseminen tapahtui varsin tiukan poliittisen ilmapiirin ja pakollisen ennakkosensuurin oloissa – sensuuri toisaalta oli sen ajan oloissa itsestäänselvyys, jonka kaikki tiesivät. Kun Snellman syyskuussa 1843 haki senaatilta julkaisulupaa Kuopiossa julkaistavalle uudelle sanomalehdelle, hän ilmaisi tarkoituksensa sangen ympäripyöreästi ja varovaisesti. Hakemuksessaan hän korosti tiedon välittämistä ja lukemisharrastuksen nostattamista lehden ilmestymisseudun kansalaisten keskuudessa. Tällä tavoin hän halusi asiasta päättävien viranomaisten silmissä perustella lehteään tavallaan paikallisesti, mutta varsinaista paikallisten uutisten tai muiden kirjoitusten välittämistä hän ei hakemuksessaan kuitenkaan suoranaisesti maininnut. Yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kritiikkiin tähtäävistä tavoitteista hän ei maininnut, sellaisista puhuminen ei olisi ollut viisasta.[2]
Eräissä kirjeissään ystävilleen ja nuorille oppilailleen Snellman ilmaisi pyrkimyksiään hieman avoimemmin. Näissä kirjeissä hän esitteli lehdelleen kaksi täsmällistä yleistä päämäärää: lehden tuli ennen muuta vaikuttaa herättävästi suomalaiseen lehdistöön, toisin sanoa pyrkiä lehdistön yleisen tason korottamiseen ja lehdistön yhteiskunnalliseen aktivoitumiseen. Toiseksi sen piti myös ylipäänsä lisätä lukijakunnan, siis yleisön, mielenkiintoa yhteiskunnallisia asioita ja yhteiskunnallista keskustelua kohtaan.
Mutta lisäksi Snellman halusi lehdellään tarjota erityisesti nuorelle sivistyneistölle esimerkin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kenties jopa käytännön mahdollisuuden julkiseen toimintaan ja osallistumiseen. Myös julkaisufoorumin tarjoaminen suomeksi tehtäville käännöstöille oli mielessä, ja Snellmanille itselleen tämä puoli näytti olleen ajatuksena varsin keskeinen (Sulkunen 2004, 90), vaikka se ei ehkä toteutunut Snellmanin ajattelemalla tavalla, eikä tätä puolta ole myöskään jälkeenpäin noteerattu kovin paljoa.[3]
Snellman ei siis esitellyt mitään tarkkaa poliittista tavoiteohjelmaa siinä mielessä, että lehden tavoite olisi ollut yhteiskunnan ohjaaminen juuri johonkin tiettyyn suuntaan tai joidenkin täsmällisten päämäärien ja uudistusten toteuttaminen. Lehden tärkein tehtävä oli hänen mukaansa yhteiskunnallisen keskustelun aktivoiminen ja ihmisen aktivointi ylipäänsä.
Nykytermeillä Snellmanin Saima-lehteä voidaan siten kutsua sivistykselliseksi hankkeeksi. Ja koska se tähtäsi yhteiskunnallisen keskustelun aktivoimiseen ja ihmisten yhteiskunnallisen valveutumisen kasvattamiseen, sitä voidaan nykytermeillä pitää myös eräänlaisena sosiaalipedagogisena projektina.
[1] JVS, Om tidningar i allmänhet och Saima i synnerhet (Sanomalehdistä yleensä ja Saimasta erityisesti), Saima 1/1844, SA IV, 2, KT 6, 27
