Suomalaisuuden esitaistelijan ja kansalaisyhteiskunnan kehittäjän Johan Vilhelm Snellmanin 200-vuotisjuhlien merkeissä julkaistava elämäkerta vie lukijansa suomalaisen kansakunnan juurille ja 1800-luvun eurooppalaiseen aatemaailmaan. Kansallisten tunnusmerkkiemme luojasta on tullut entistä ajankohtaisempi tänään, kun kansainvälistymiskehitys haastaa meidät pohtimaan kansallisen identiteetin ja sivistysperinnön merkitystä.
Snellmanin usko sivistyksen voimaan pienen kansakunnan ainoana pelastuksena on toimiva perintö tänäkin päivänä. Elämäkertateok-sen yhtenä punaisena lankana on Snellmanin oma sivistymisprosessi: miten hän omien kokemustensa ja mietiskelynsä kautta vapautui lapsuudenpiiristään, itsenäistyi ajattelussaan ja kehittyi osallistujaksi. Kiinnostavaa on ollut jäljittää niitä aineksia, joista hänen maailmankuvansa on rakentunut. Tavoitteenani on ollut nähdä myytiksi muotoutunut suurmies omassa ajassaan, ihmisenä ihmisten joukossa.
Laaja-alainen Snellman tuli tunnetuksi 75-vuotisen elämänsä aikana monessa roolissa: opiskelijapoliitikkona, sanomalehtimiehenä, eurooppalaisena filosofina, kulttuurimatkailijana, rehtorina, professorina, senaattorina, valtiopäivämiehenä, aviomiehenä ja perheenisänä. Nikolai I:n ajan vaiennettu toisinajattelija kohosi Aleksanteri II:n hallitseman suuriruhtinaskunnan korkeaksi virkamieheksi ja neuvonantajaksi.
Snellman oli etsijä, näkijä, julistaja ja oman ohjelmansa toteuttaja. Julistuksen kypsymisen kannalta käännekohtia olivat oman lehden, Spanska Fluganin perustaminen Uudessakaarlepyyssä sekä muutto Kuopioon ja Saiman perustaminen koko kansakunnan herättäjäksi sisämaan ensimmäisen kirjapainon avulla. Ohjelman toteuttamisen kannalta tärkeä liiketaloudellinen ammattikorkeakoulu Snellmanille oli Borgströmin kauppahuoneen konttori. Lehtikirjoitusten myötä Snellman nousi keisarin uudistusohjelman arkkitehdiksi. Samaan aikaan hän viritteli filosofian professorina nuorison isänmaallisuutta. Senaattorina hän hyödynsi tilaisuuksia uudistusten toteuttamiseksi machiavellistisen häikäilemättömäksi. Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtajana hän toimi Suomen ensimmäisenä velkasaneeraajana. Kaikki tämä tapahtui viiden lapsen yksinhuoltajana rakastetun puolison kuoltua äkillisesti.
Käsillä oleva Johan Vilhelm Snellmanin elä-mä-kerta julkistetaan hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlapäivänä. Samalla vietän itsekin 20-vuotisjuhlaa Snellmanin elämän ja toiminnan tutkijana.
Kipinän Johan Vilhelm Snellmanin elämäntyön tutkimiseen sain jo poliittista historiaa opiskellessani. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin Snellmanin toimintaa senaattorina ja ”valtiovarainministerinä” suurten nälkävuosien aikaan. Jatko-opinnoissani syvennyin 1800-luvun päätöksentekokäytäntöihin, joista virallinen aineisto ei suinkaan antanut koko kuvaa.
Kurkistus kollegisen hallintokulttuurin kulissien taakse avainhenkilöiden henkilökohtaisen kirjeenvaihdon avulla paljasti, että päätöksenteko oli keskittynyt itsevaltaisen keisarin luottomiehistä koostuvaan suosikkihallintoon. Snellman osoittautui yhdeksi näistä suosikeista, jotka keisarin korvaan kuiskuttelemalla saivat toteutetuksi uudistuksia. Todellisten päätöksentekijöiden siivilöiminen vuosina 1809–1892 vaikuttaneen eliitin joukosta synnytti hallintohistoriakomitean piirissä lisensiaatintyöni 1991 ja väitöskirjani 1994.
Suosikkihallinnon näkökulma alkoi inspiroida minua yhä enemmän, kun syksyllä 1995 sain kutsun J. V. Snellman Samlade arbeten -hankkeen päätoimittajaksi. Snellmanin kirjallisen jäämistön tieteellis-kriittinen lähde-editointi avarsi näköalaani 1800-luvun aikaan ja henkeen. Koottujen teosten suomennetun laitoksen päätoimittajana vuosina 1999–2005 minulla oli mahdollisuus syventyä aihepiiriin vieläkin perusteellisemmin. Vuoden 2000 alussa opetusministeriö teki Snellmanin lähestyvän juhlavuoden merkeissä tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: lupauduin uuden Snellman-elämäkerran kirjoittajaksi.
Työhön ryhtymistäni motivoi paitsi valtava innostukseni myös neljä perusasiaa, joiden uskoin kantavan loppuun saakka. Ensiksikin käytössäni oli täydellinen laitos Kootuista teoksista, toiseksi minua kiehtoi mahdollisuus löytää se tavoitteellisen toiminnan kaari, jonka Snellmanin monipuolinen elämä ja laaja verkosto muodostivat, kolmanneksi kronologisessa esityksessä oli tilaisuus kuvata kansakunnan rakentaja useissa rooleissa yhtä aikaa ja neljänneksi minulle tarjoutui mainio tilaisuus pohtia yksilön vaikutusmahdollisuuksia itsevaltaisesti johdetussa yhteiskuntajärjestelmässä.
Kootut teokset kattavat 55 vuotta Snellmanin loppuelämästä, minkä takia ensimmäisistä 20 vuodesta on vähän tietoa. Aikaisemmassa tutkimuksessa Snellmanin elämä ikään kuin alkaa vasta nuorena filosofina Helsingissä Turun palon jälkeen. Toisaalta myös hänen senaattoriaikansa jälkeiset tapahtumat on kuvattu suurpiirteisesti. Muutenkin Snellmania on aikaisemmin tarkasteltu viipaleina, joista suosituimpia ovat olleet filosofin ja sanomalehtimiehen roolit.
Tässä teoksessa esitellään kokonainen, inhimillinen Snellman ja tarkennetaan hänestä luotua kuvaa. Snellmanin kasvatuksen ja opetuksen kannalta uusia asioita ovat pohjalainen merenkulkukulttuuri kasvuympäristönä, lapsuudenkodin kirkkokriittinen ilmapiiri, Kokkolan lukuseuran kirjasto pikkupojan aarrekammiona ja Oulun koulu kansalaiskunnon kartuttajana. Kutsumuksen viriämisen kannalta tärkeitä ovat Turun Akatemian perinpohjaiset pappisopinnot, ajattelun selkiytyminen Hegelin logiikan avulla tutkijan kammioissa Helsingissä ja toimintanäyn kirkastuminen kansallisuuksien galleriassa Keski-Euroopan saksalaisissa osavaltioissa.
Monet sitkeät myytit ovat lähemmin tarkasteltaessa osoittautuneet vähemmän tosiksi. Snellman ei esimerkiksi ollut hegeliläinen filosofi vaan pikemminkin hengellinen filosofi. Häntä ei karkotettu Kuopioon, eikä hän niin ikään työskennellyt köyhänä konttoriapulaisena vaan suomalaisen liike-elämän näköalapaikalla. Hän ei väheksynyt naisia, vaikka hänen mielestään lapsen paras kasvattaja oli tämän äiti. Senaattoria ei liioin voi syyttää ihmisten tappamisesta nälkään siksi, että valtion kirstu oli tyhjä. Nämä seikat selviävät Kootut teokset lukemalla, mutta elämäkerta tarjoaa oikotien.
Juhlavuoden tapahtumien velloessa ympärilläni jo kolmatta kuukautta päätän urakkani kiitollisen haikeana. Kaikkein kiitollisin olen siitä, että lähes kymmenen vuoden aikana, jolloin Snellman on ollut perheenjäsenemme, vaimoni ja kolme pientä lastamme ovat kiintymyksellään pitäneet minut ennen kaikkea puolisona ja isänä.
Mikael Agricolan päivänä
9.4.2006
Raimo Savolainen
