Tutkimuksessa on tarkasteltu J. V. Snellmanin filosofisen
perhekäsityksen ilmenemistä hänen yksityiselämässään puolisona
ja isänä sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan
lehtimiehenä ja senaattorina. Myös tältä osin tutkimus on jatkoa
tekijän aikaisempaan tutkimukseen, jossa on eritelty Snellmanin
filosofisen perhekäsityksen luonnetta kyseisestä näkökulmasta.
288
Lähdeaineistona ovat olleet Snellmanin vaimolleen ja
lapsilleen kirjoittamat kirjeet, Snellmanista kirjoitetut
elämäkertakuvaukset, hänen lehtikirjoituksensa ja senaatin
talousosaston ja plenumin pöytäkirjat 1863–1868. Tutkimuksen
intressi on ollut pikemmin filosofinen kuin historiallinen.
Snellman avioitui vuonna 1845 17vuotiaan Johanna Lovisa
Wennbergin kanssa ollessaan itse jo 39vuotias. Lähdeaineiston
perusteella hänen avioliittoaan voidaan pitää yrityksenä viedä
käytäntöön niitä periaatteita, jotka hän oli perheestä, avioliitosta ja
lasten kasvatuksesta hahmotellut jo aikaisemmin filosofisissa ja
valtioopillisissa kirjoituksissaan.
Snellman sovelsi omassa perheelämässään lähinnä
hegeliläisen filosofian pohjalta muodostamiaan näkemyksiä.
Keskeisiä perheelämän kannalta olivat hänen nais ja
kasvatuskäsityksensä. Myös Snellmanin näkemys perheen
erityisestä merkityksestä yhteiskunnan kehityksessä ja
ihmiskunnan historiassa on vaikuttanut hänen pyrkimyksiinsä ja
toimintaansa isänä ja puolisona. Snellman nimenomaan tulkitsi
omaa toimintaansa Hegelin filosofian avulla.
Snellmanin näkemys miehen ja naisen tehtävistä perheessä
ja yhteiskunnassa oli traditionaalinen. Sen mukaan naisen rooli on
ekspressiivinen, miehen instrumentaalinen. Siveelliseltä kannalta
on välttämätöntä, että nainen huolehtii ensisijaisesti lasten
kasvatuksesta. Toiminta kansalaisyhteiskunnassa ja valtiossa
kuuluu taas miehelle.
Tradition välittäminen lapselle oli Snellmanin mukaan
kotikasvatuksen tarkoitus. Siihen kuului ennen muuta moraalinen ja
uskonnollinen kasvatus sekä tiedollisen opetuksen alkeet.
Snellmanin mielestä kotikasvatus luo pohjan menestyksekkäälle
opiskelulle ja oppimiselle koulussa. Yhteiskunnallinen kasvatus
koulussa tai lastentarhassa ei hänen mukaansa voi korvata
kotikasvatusta.
Tutkimus vahvisti ja täydensi sitä kuvaa, joka syntyy J. V.
Snellmanin perhekäsityksestä hänen akateemisten kirjoitustensa
ja luentojensa välityksellä. Perheen puolustamista ja sen
yhteiskunnallisen merkityksen korostamista voidaan pitää yhtenä
perusteemana Snellmanin toimintapolitiikassa. Se on
289
löydettävissä monista hänen lehtikirjoituksistaankin, joissa hän on
käsitellyt yhteiskuntaelämän eri aloja. Hänen koulutuspoliittisia
näkemyksiään esimerkiksi on mahdoton ymmärtää tuntematta
hänen perhekäsitystään niiden taustalla.
Isänä Snellman oli suhteellisen ankara ja vaativa. Hän korosti
kuria viettäen itsekin hyvin kurinalaista elämää. Yhteiskunnallinen
toiminta vaati Snellmania olemaan paljon pois kotoa ja
työskentelemään usein myöhään yöhön. Hän lienee ollut ”suuri
sielu” myös isänä ja puolisona, joskin hänen vaimolle kirjeissä
esittämänsä yksityiskohtaiset ohjeet kodinhoidosta ja lasten
kasvatuksesta sekä hyviin tapoihin kasvattamisen korostaminen
henkisempien kasvatuspyrkimysten asemesta ilmentävät myös
inhimillistä pienuutta.
Snellmanin perhekäsitys on aina ajankohtainen siksi, että
hänen näkökulmansa on yleinen. Hän on eritellyt ja kuvannut
perheelämää ja perheen asemaa yhteiskunnassa käsitteellisesti
osana käytännöllisen filosofiansa kokonaisjärjestelmää. Vaikka
Snellmanin jotkin korostukset ovatkin selvästi vanhentuneita, on
hänen peruslinjansa edelleen elinvoimainen.
Perhe on B kuten Snellman korostaa B inhimillisen
yhteiselämän perusyksikkö. Siksi perhefilosofia on aina
ajankohtaista. Snellmanin tulkinnat antanevat perspektiiviä myös
empiiriseen perhetutkimukseen ja nykypäivän perheiden
lisääntyneiden ongelmien tarkasteluun.