Tämä julkaisu perustuu kolmeen aikaisempaan tutkielmaan, jotka
käsittelevät Suomen kansallisfilosofi J. V. Snellmanin
perhefilosofiaa. Perheen asemaa Snellmanin ajattelussa on
selvitetty monipuolisesti kiinnittäen huomiota filosofiseen taustaan
ja henkilökohtaisiin tekijöihin.
Snellmanin perhekäsitys tulee ymmärrettäväksi suhteessa
hänen filosofisen järjestelmänsä kokonaisuuteen. Hegeliltä
omaksutulla siveellisyyden (Sittlichkeit) idealla on siinä keskeinen
osa. Siveellisyyden olemuksen tarkastelu läpäisee Snellmanin
valtio-, siveys- ja kasvatusopillisen ajattelun kokonaisuudessaan.
Perheen olemus on Snellmanin mukaan siveellisyys, joka
ilmenee perherakkautena. Avioliitto ei ole ihmisten mielivaltainen
sopimus vaan perhe-elämän siveellisyyden perusta. Puolisoiden
vanhempina toteuttaman lastenkasvatuksen kautta heidän
luonnollinen suhteensa muuttuu siveelliseksi yhteiselämäksi
perheessä. Yhteinen lastenkasvatustehtävä tuo parisuhteeseen
siveellisyyden edellyttämän objektiivisen järjellisen tarkoituksen.
Snellmanin mukaan kotikasvatus luo perustan siveellisyyden
toteutumiselle niin yksilön kuin kansakunnan elämässä.
Aristoteleen ja Rousseaun tavoin hän katsoi, että kotikasvatusta ei
voi korvata yhteiskunnallisella kasvatuksella. Kotikasvatus on
erottamaton osa siveellistä maailmanjärjestystä ja välttämätön osa
sitä jatkuvan kehityksen prosessia, jonka kautta yksilöt ja
kansakunnat saavuttavat siveellisyyden ja toteuttavat sitä.
Siveellisyys yksilön elämässä muodostuu itsekasvatuksesta,
jossa yksilö luo henkilökohtaista suhdetta kulttuuriperintöönsä
saavuttaen siinä järjen ja vapauden. Kotikasvatus antaa perustan
yksilön itsetietoisuuden asteittaiselle kehittymiselle kiinnittämällä
287
ihmisen tämän kulttuuriperintöön: myös koulutuksen tehtävänä on
viime kädessä edistää samaa itsekasvatuksen prosessia.
Snellman korosti perhe-elämän autonomisuutta suhteessa
yhteiskunnan lakeihin ja valtioon. Perhe, kansalaisyhteiskunta ja
valtio tosin kuuluvat elimellisesti yhteen ja edellyttävät toisiaan,
mutta siveellisyyden ylläpitäjinä ne ovat itsearvoisia yhteiselämän
muotoja. Perhe-elämään toki kuuluu tiettyjä velvollisuuksia valtiota
kohtaan, mutta yhtä lailla valtion tehtävänä on suojella perhettä.
Omassa piirissään siveellisyyttä toteuttava perhe-elämä on
lähtökohta siveellisyyden toteuttamiselle kansalaisyhteiskunnassa
ja valtiossa; se on lähtökohta ihmisen vapaalle ja järkevälle
toiminnalle kansalaisyhteiskunnassa ja valtiossa.
Yleisesti ottaen Snellmanin perhekäsitys oli patriarkaalinen ja
familistinen. Sen tunteminen auttaa ymmärtämään eräitä
konservatiivisia painotuksia Snellmanin koulutuspoliittisessa
ajattelussa ja toiminnassa. Snellmanin perhefilosofian juuret ovat
ennen muuta Hegelin oikeusfilosofiassa, joskin hänen
perhekäsityksensä muotoutumiseen, osana hänen filosofisen
ajattelunsa kokonaiskehitystä, lienee vaikuttanut myös
ranskalainen valistushenkinen valtiofilosofia B sekä tietysti oma
kansallinen tapa.