Kuopio-aineisto on määrällisesti varsin pieni osa Saiman aineistosta. Uutiset ovat kokonaisuutenakin vain pieni osa lehden koko sisällöstä, ja Kuopio-jutut puolestaan ovat vain osa uutisiksi luokiteltua materiaalia. Tämäkin seikka osaltaan puhuu sitä vastaan, että Saima voitaisiin nähdä paikallislehtenä tai sen kaltaisena julkaisuna.

 Saiman uutisia tai muita pieniä juttuja ei ole tähän asti tarkoin tutkittu. Kuopio-aineistoa ei ole kokonaisuutena tai systemaattisesti esitelty, eritelty ja analysoitu missään aiemmassa tutkimuksessa tai kirjallisuudessa. Kinnunen ja Savolainen esittävät Kuopio-uutisista – jota nimitystä on siis aiemmin usein käytetty, mutta itse en tule jatkossa sitä käyttämään – joitain yleisiä luonnehdintoja ja mainitsevat yksittäisiä esimerkkejä uutisista ja niiden aihepiireistä. Selén on SA-sarjan kommentaareissa esitellyt yhteenvedonomaisesti Kuopio-uutisten luonnetta ja aihepiirejä sekä luetellut esimerkkinä mm. kouluaiheisia Kuopio-uutisia. SA:n kommentaarit eivät kuitenkaan tarjoa koko Kuopio-aineiston kattavaa esittelyä tai analyysia. (Selén, kommentaarit IV:2, SA IV, 692, IV:4, SA IV. 692–693, IV:27, SA IV, 700, Norrback, kommentaari IV:64, SA IV, 705)

 Kuopio-aineistoa ei myöskään julkaistu kattavasti muutoin täydellisyyteen pyrkineessä Samlade Arbeten -laitoksessa, vaikka ne ovat täysin kiistatta Snellmanin omaa tekstiä, toisin kuin muista lehdistä saksitut ulkomaan ja kotimaan uutiset, ja ne ovat myös journalistista aineistoa. SA:ssa on Kuopio-aineistosta vain jonkin verran esimerkinomaisesti tai aiheen merkittävyyden vuoksi valittuja näytteitä, lähinnä Saiman alkupään numeroista, sekä edellä mainitut kommentaarit, joissa kokoavasti todetaan tiettyjä piirteitä myös julkaisematta jätetyistä uutisista. SA:ssa on julkaistu Kuopio-otsikolla varustetut tekstit numeroista 1/1844, 4/1844, 5/1844, 7 ja 8/1844, 9/1844, 10/1844, 35/1844, 4/1845, 15/1846, 22/1846, 26/1846 ja 38/1846.   

 SA-sarjan toimitustyön yhteydessä julkaistiin kuitenkin 1990-luvulla Saiman kokonaiset vuosikerrat sidottuina faksimile-laitoksina, ja tällä tavoin myös alkuperäiset Kuopio-tekstit tulivat ensimmäistä kertaa julkaistuina saataville Saiman ilmestymisen jälkeen. Tässä tutkimuksessa olen käyttänyt lähteenä mainittuja Saiman vuosikertojen 1844, 1845 ja 1846 faksimile-painoksia.

 Myöskään aikaisemmat Snellman-suomennokset eivät ole sisältäneet tätä aineistoa. Sen sijaan uusi 24-osainen suomenkielinen Kootut teokset sisältää myös Kuopiota käsittelevät kirjoitukset lähes täydellisinä. On siten huomattava, että Samlade Arbeten ja Kootut teokset eivät juuri tältä osin ole sisällöltään identtiset. Kootut teokset sisältää kaikki Kuopio-palstan tekstit lukuun ottamatta numeroa 33/1844, jossa palsta sisälsi vain hyvin lyhyen toteavan tiedotuksen. Myös erilaisia Kuopioon liittyviä otsikoimattomia pikkupaloja on KT:ssä jonkin verran suomennettuna.

 Kootuissa teoksissa Saiman tekstit ovat osissa 6–9, ja Raimo Savolainen esittelee näiden osien toimituksellisissa esipuheissa yleisluontoisesti myös Kuopio-uutisia. Kuopio-tekstit KT:ssä ovat suomentaneet Heikki Eskelinen ja Eero Ojanen. (Itse olen aiemmin myös esitellyt Snellmanin Kuopio-aineistoa sanomalehden juttusarjan muodossa Helsingin Sanomissa kesällä 1992.)

 Kuopio-aineiston poisjättäminen Samlade Arbetenista saattoi liittyä siihen, että Saiman uutisaineistoa ylipäänsä ei julkaistu kokonaisuudessaan. Tämä puolestaan saattoi johtua näkemyksestä, että uutiset perustuivat muualta lainattuun aineistoon, tai että ne joka tapauksessa olivat ”vain” uutisia, pelkkiä tiedonantoja, joissa ei olisi mukana kirjoittajan omaa näkemystä. Tämän tyyppiset argumentit voivat olla perusteltuja muun uutisaineiston suhteen mutta kuten todettua, Kuopio-aineisto on luonteeltaan erilaista kuin muut uutiset.

 Kuopio-aineisto on Saima-lehden kokonaisuudessa varsin selkeästi erottuva osa, mikä myös auttaa sen asettamista ja rajaamista tutkimuskohteeksi. Tämän aineiston perustyyppi ovat vakituisella, numerosta toiseen toistuvalla Kuopio-otsikolla varustetut lyhyet kirjoitukset. Sellainen löytyy lehden alusta aina syksyyn 1846 saakka miltei jokaisesta lehden numerosta. Kuopio-palsta lakkasi jo jonkin verran ennen koko lehden lopettamista, viimeinen tällä otsikolla varustettu Kuopio-kirjoitus ilmestyi lokakuussa 1846 lehden numerossa 42/1846.   

 Näitä erillisiä kirjoituksia, joiden otsikkona on pelkästään sana Kuopio, on lehdessä kolmen vuoden aikana kaikkiaan 131 kappaletta. Lisäksi on kolme edellisten kanssa selkeästi samantyyppistä lyhyttä kirjoitusta (Saima 1/1844, 26/1844 ja 27/1844), joiden otsikossa on Kuopio-sana ja sen lisäksi jotain tarkentavaa, kuten lehden avausnumeron ja siten ensimmäisen Kuopio-aiheisen jutun otsikko Gymnasium i Kuopio. Siis yhteensä 134 tekstiä, joiden otsikossa on selvästi Kuopio.

 Lehden ensimmäisenä vuonna 1844 Snellman käytti toisinaan myös tuon ajan lehdistössä yleistä tapaa, jossa oli palstan yleisotsikko Inhemskt (Kotimaasta), ja sen alla sisältö oli alaotsikoilla jaoteltu eri paikkakuntia koskevaksi. Kuopio oli siten tällaisella Kotimaasta-palstalla yhtenä paikkakuntana muiden joukossa, mutta alaotsikolla selvästi eroteltuna. Tällaisia Kotimaasta-palstaan sisältyviä Kuopio-alaotsikolla varustettuja erillisiä tekstejä oli vuonna 1844 kahdeksan kappaletta, sen jälkeen tämä tapa jäi käytöstä.

 Yhteensä Saima sisältää siis 142 tekstiä, joiden pää- tai alaotsikossa on selvästi Kuopio, ja näiden kirjoitusten lakkaamiseen saakka lokakuuhun 1846 asti lehdestä ehti ilmestyä kaikkiaan 145 numeroa. Vain ensimmäisenä ilmestymisvuonna 1844 oli poikkeustapauksia, kolme sellaista numeroa, joissa lehdessä ei ollut otsikkotasolla Kuopioon liittyvää juttua. Numerossa 36/1844 ei ole Kuopio-palstaa, mutta siinä on yksi tavallaan rajatapaukseksi luokiteltava pieni kirjoitus, joka käsittelee lukijoilta pyydettäviä lahjoituksia Kuopion lukion hyväksi. Numerossa 39/1844 ei ole toimituksen omaa Kuopio-aineistoa, mutta kylläkin Morgonbladetista lainattu runo Kuopion lukion perustamisen johdosta. Numerossa 45/1844 ei ole erillistä Kuopiota käsittelevää tekstiä, mutta sen sijaan oikaisu, jossa täsmennetään edellisen numeron Kuopio-palstan tietoja. Näissäkin kolmessa numerossa on siten paikallista aineistoa. 

 Tuonnempana esitettävät luvut eri aihepiirien käsittelystä Kuopio-aineistossa perustuvat tähän selvästi rajattavissa olevaan 142 Kuopio-tekstin perusjoukkoon.   

 Näiden jo otsikkotasolla Kuopioon liittyvien tekstien lisäksi lehdessä oli jonkin verran myös muulla tavoin otsikoituja, itsenäisiä artikkeleita, jotka sisällöltään olivat kuitenkin selvästi paikallisia ja muistuttivat Kuopio-otsikolla varustettuja kirjoituksia, vaikka se ei käy otsikosta ilmi. [1] Nämä kirjoitukset eivät sisälly tuonnempana esitettäviin määrällisiin lukuihin eri aihepiirien käsittelystä, mutta ne ovat luonteeltaan paikallisia ja ne ovat jatkossa mukana Kuopio-aineistoa laadullisesti analysoitaessa.

 Lisäksi Saimassa on melkoinen joukko erilaisia pieniä kirjoituksia tai tekstinpalasia, joissa ei ole otsikkoa lainkaan. Tämä tekstinpalasten joukko on monenkirjava, ja monet näistä ”pikkupaloista” ovat jollain tavalla paikallisia, Kuopioon liittyviä. Osa niistä on selvästi journalistisia tekstejä ja ne ovat varsin samantapaisia kuin otsikoidut Kuopio-kirjoitukset, mutta kuitenkin ilman tätä otsikkoa. Toisaalta lehdessä on paljon myös sellaisia pieniä tekstinpätkiä, joita ei voi luokitella varsinaisesti itsenäisiksi jutuiksi, mutta jotka sisältävät samantyyppistä Kuopion asioiden kuvailua ja kommentointia kuin varsinaiset Kuopio-jutut. Nämä tekstikatkelmat saattavat olla pieniä kommentteja johonkin asiaan, ilmoitusluontoisia asioita, aiempien juttujen täydentämisiä, pieniä tiedonantoja ynnä muuta.  

 Tätä erityyppistä pienimuotoista aineistoa, joka ei ole otsikoitua ja jota ei voi pitää varsinaisesti itsenäisinä erillisinä juttuina, kutsun nimellä ”pikkupalat”. Tulkinnanvaraisuutensa vuoksi niiden määrää ei voi sanoa aivan tarkasti, mutta tällaisia erityyppisiä pieniä Kuopio-mainintoja löytyy noin 60 tekstistä, ja niitä voi olla myös samassa lehden numerossa useampia. Pikkupalat täydentävät otsikoiduista Kuopio-jutuista syntyvää kuvaa ja aineistoa analysoidessani viittaan tarvittaessa myös niihin.

 Selvästi ilmoituksiksi katsottavat tekstit tai materiaalin olen sen sijaan rajannut ulkopuolelle. Olen toisin sanoen pitäytynyt aineistoon, jota voi pitää journalistisesti tuotettuna. Joissain yksittäistapauksissa tämän eron tekeminen ei ole helppoa, mutta ongelmalliset yksittäistapaukset eivät ole kovin merkittävä ryhmä aineiston kokonaisuuden kannalta.  

 Käytän jatkossa Kuopio-otsikolla varustetuista kirjoituksista nimitystä Kuopio-palsta, joka on siis tarkoin määriteltävissä oleva asia. Täsmällisesti rajattava Kuopio-palsta ja kaikki muu lehden paikallinen materiaali, siis ”pikkupalat”, muodostavat yhdessä lehden Kuopio-aineiston, joka on siten Kuopio-palstaa laajempi eikä aivan yhtä tarkasti rajattavissa oleva asia. Kuten todettu, eri aihepiirien määrällinen erittely perustuu Kuopio-palstaan, mutta aineistoa analysoidessani pidän silmällä kaikkea journalistiseksi tulkittavaa Kuopio-aineistoa.

 Terminologisesti on vielä syytä tehdä se jo todettu täsmennys, että en käytä Snellman-kirjallisuudessa jossain määrin viljeltyä Kuopio-uutisten käsitettä. Snellman itse käyttää toisinaan palstan yhteydessä sanaa ”nyhet”, mutta hänellä itsellään tämä termi ei ole mikään vakituinen kattokäsite.

 Kuopio-palsta sisältää jonkin verran sellaisia juttuja, joita myöhemmän ajan kriteerien mukaan voidaan todella pitää uutisina, mutta pääosa Kuopio-palstan sisällöstä ei oikeastaan ole uutisia lehdistössä myöhemmin vakiintuneen jaottelun ja terminologian mielessä. Kuopio-tekstit sisältävät jatkuvasti kirjoittajansa henkilökohtaista kommentointia ja kannanottoja, ne ovat subjektiivisia näkemyksiä, ja ne ovat teksteinä luovia, omaperäisiä tuotteita, joten uutinen-termin käyttö antaisi erityisesti nykylukijalle ehkä puutteellisen kuvan palstan sisällöstä. Käytän jatkossa uutinen-termiä vain sellaisessa konkreettisessa tapauksessa, jossa kyseessä todella on jonkin uuden, ennen kertomattoman tiedon uutismainen välittäminen. 

 Kuopio-palsta ei siten ole varsinaisesti ja ensi sijassa uutispalsta. Tämän terminologian pohtiminen on paikallaan siksi, että Kuopio-aineiston leimaaminen ”uutisiksi” on voinut vaikuttaa siihen, että palstan merkitystä Snellmanin omaperäisenä, luovana kirjoittamisena ei ole riittävästi huomattu. Kuten tuonnempana tarkemmin osoitan, palstan eräs ominaispiirre on sen moninaisuus ja vaihtelevuus.

 Myöhemmän ajan terminologialla Kuopio-palstaa voisi kutsua feature- tai human interest -aineistoksi, siis aineistoksi joka on ajankohtaista, ihmisläheistä ja kiinnostavaa, mutta nimenomaan eri asia kuin varsinaiset ”kovat” uutisjutut. Tommila käyttää Kuopio-teksteistä nimitystä ”pakinapalsta” (Tommila 1989, 137) ja Kuopio-palstaa epäilemättä voisi ainakin toisinaan kutsua pakinaksi sanan siinä, nykyistä väljemmässä, merkityksessä, jossa pakina-sana esiintyi lehdistössä ennen kuin kolumni terminä ja juttutyyppinä 1960- ja 1970-luvuilta alkaen vakiintui osin samalle alueelle. Sen jälkeen pakinan ala supistui pelkästään huumorijutuksi.  

 Kuopio-aineisto eroaa selvästi etenkin lehden pääjutuista. Saiman pääjutut ovat aina valtakunnallisia tai ainakin valtakunnan näkökulmasta painottuneita. Yksikään pääjuttu ei käsittele Kuopiota, mutta yhdessä poikkeustapauksessa käy kylläkin niin, että Kuopio-palsta laajenee lähes koko lehden numeron kattavaksi tarinaksi ja muodostaa siten tuon numeron pääjutun. [2]

 Sen sijaan pääjuttujen joukossa on muutamia erityisesti Itä-Suomen oloja käsitteleviä tai niihin painottuneita kirjoituksia, joilla on oma mielenkiintonsa Kuopio-aineiston kannalta. Kuopion ja Kuopio-aineiston kannalta merkittävin lehden pääartikkeleista on laaja, neljästä artikkelista ja eri näkökulmista koostuva katsaus Itä-Suomen oloihin syksyllä 1845, mutta myös eräissä muissa pääjutuissa on yhteyksiä Kuopioon. [3]

 Myös lehden novellien joukossa on sellaisia, joiden tapahtumat sijoittuvat osin Kuopioon ja sen ympäristöön, erityisesti Suomen sodan 1808–1809 aikana[4]

 Itse varsinaisella Kuopio-palstalla ei ole täsmällistä muotoa tai pituutta, mutta kokonaisuutena tekstit ovat kuitenkin niin selkeästi samankaltaisia, että Kuopio-palsta on myös laajuutensa puolesta lehdessä erottuva oma vakituinen elementtinsä. Useimmissa tapauksissa kysymys on lehden sivulla ½–1 palstan mittaisesta tekstistä.

 Kuopio -jutun perusmuoto on siis lyhyt, naseva juttu. Vain muutamissa poikkeustapauksissa Kuopio-teksti laajenee enemmän kuin yhden lehden palstan pituiseksi (esim. Saima 10/1844, KT 6, 164–166), ja vain yhden kerran se on enemmän kuin kahden palstan mittainen. Lyhimmillään jutut ovat vain muutaman rivin mittaisia, mutta myös tällainen lyhyt mitta on otsikoitujen Kuopio-tekstien joukossa poikkeus (esim. edellä mainittu Saima 33/1844). Voidaan siten sanoa, että vaikka palstalla ei ole tiukasti ennalta määrättyä ja selvästi osoitettua skeemaa ja muotoa, niin silti sillä on jokin oma hahmonsa ja muotonsa, joka osaltaan korostaa tätä palstaa ja luo sille jatkuvuutta.  

 Kuopio-palstalla ei myöskään ole mitään vakiokaavaa tai sisällöllistä jäsennystä. Yksittäinen Kuopio-teksti voi käsitellä vain yhtä asiaa tai kertoa vain yhden tapauksen, mutta varsin usein teksti käsittelee saman otsikon alla montaa eri asiaa. Saman jutun sisällä voidaan hyvinkin yllättävästi siirtyä asiasta toiseen ilman mitään väliotsikointia tai muuta vastaavaa. Kuopio-palstalla on omat vakioaiheensa ja oma vakiintunut tyylinsä, mutta yksittäinen juttu voi olla hyvinkin yllätyksellinen ja vaihteleva. Kun otsikkona on pelkästään paikkakunnan nimi, niin sisältö on hyvinkin odottamatonta.

 Joissain tapauksissa saman aihepiirin käsittely jatkuu perättäisissä numeroissa, mutta pääsääntöisesti jokainen kirjoitus on itsenäinen eikä edellisen numeron perusteella voi arvata mitä seuraava Kuopio-palsta tuo tullessaan. Kun tämä sisällön yllätyksellisyys yhdistyy pääsääntöisesti varsin niukkaan ja täsmälliseen kirjoitustyyliin, niin Kuopio-palsta antaa varsin eloisan ja nasevan kokonaisvaikutelman.

 Kuopio-palsta alkaa Saiman ensimmäisestä numerosta 1/1844 otsikolla Gymnasium i Kuopio. Toisesta numerosta lähtien tulee käyttöön otsikko Kuopio, joka siitä lähtien vakiintuu palstan yleisotsikoksi. Tuo Kuopion kimnaasista eli lukiosta kertova avausjuttu on todellinen uutinen, joka alkaa näin: ”Päivän uutisista maan kannalta merkityksellisin on epäilemättä tieto, että Kuopion ja Vaasan lukiot aloittavat toimintansa jo elokuussa.” Tämän jälkeen kirjoitus pohtii aluksi maassa tuolloin toteutetun lukioiden uudistuksen yleisiä perusteita, mutta lopuksi keskitytään nimenomaan siihen, miten tieto on vastaanotettu Kuopiossa ja miten kaupungissa ollaan valmistautumassa harvinaislaatuiseen tapahtumaan, uuden ja korkean oppilaitoksen tuloon.[5]

 Gymnasium-teksti on Saiman ykkösnumerossa näkyvästi esillä heti koko lehden avauskirjoituksen jälkeen, mutta se tuli lehteen itse asiassa vasta viime tinkaan. Se oli siis myös tässä mielessä todellinen uutinen, tuore uusi tieto, joka välitetään lukijoille mahdollisimman nopeasti. Saiman avausnumero on painettu kahteen kertaan, eli siitä on olemassa kaksi eri painosta, jotka poikkeavat toisistaan juuri tällä kohden. Tuo numero nimittäin painettiin jo hyvissä ajoin joulukuussa 1843, sillä se, kuten todettua, oli samalla lehden näytenumero, jota lähetettiin eräiden muiden lehtien mukana niiden tilaajille. Tässä joulukuussa painetussa ja postitetussa ykköspainoksessa lehden esittelykirjoitus on pitempi, mutta ennen tuon avausnumeron virallista ja varsinaista ilmestymispäivää 4.1.1844 lehdestä otettiin sen tilaajia varten uusi painos. Siinä lehden esittelykirjoitusta oli lyhennetty ja sen loppu oli korvattu tällä Kuopion lukiosta kertovalla uutisella. (Selén, kommentaari III:120, SA III, 816, Kinnunen, kommentaari IV:1, 2, SA IV, 691)

 Tämä todellinen ”etusivu uusiksi”-menettely selittyy sillä, että määräys uusien lukioiden perustamisesta Suomeen julkistettiin vasta samassa vuodenvaihteessa. Snellman oli kylläkin yksityistä kautta saanut jo loppusyksyllä 1843 tiedon, että tällainen periaatepäätös on tehty, ja hän tiesi siten odottaa asian virallista julkistamista, jotta hän itse voisi julkaista sen.[6]  On siten hyvin luultavaa, että Snellman alun alkaen odotti saavansa tämän uutisen heti lehden alkuun ja siten myös Kuopio-aiheisen jutun avaukseen mukaan, vaikka sitä ei näytenumeropainoksessa ollutkaan. Näytenumero oli kuitenkin hänen mielestään perusteltu teko lehden mainostamiseksi ja levikin hankkimiseksi.

 Paikallisen aineiston kannalta on vielä todettava, että jo lehden avausnumero sisälsi mainitun uutisen lisäksi myös erään edellä mainitun paikallisluontoisen pikkutarinan.

 Tämän jälkeen Kuopio-palstan sisältö numero numerolta referoituna on liitteessä 1(Saiman Kuopio-kronikka eli referaatti Saiman Kuopio-palstan sisällöstä). Kun seuraavassa luon katsauksen Kuopio-palstan eri aihepiireihin, en jokaisen maininnan ohella viittaa erikseen lehden kyseiseen numeroon vaan kaikkien näiden kohdalla yleisesti kyseiseen liitteeseen 1.

 Avausnumerosta Kuopio-palsta jatkui siis numeroon 42/1846 eli lokakuun loppuun vuonna 1846, jonka jälkeen Kuopio-otsikko katoaa lehden sivuilta. Numerossa 43/1846 oli vielä Inrikes- ja Utrikes-otsikot, mutta parista seuraavasta numerosta nekin jäivät pois. Noin kuukausi edellisen Kuopio-kirjoituksen jälkeen, numerossa 47/1846, etusivulla on aivan uudenlainen otsikko Nyheter (Uutisia). Tuon otsikon alla olevassa kirjoituksessa Snellman ilmoittaa Kuopio-palstan lopettamisesta. Tämän kirjoituksen henki samoin kuin muut seikat, joihin palataan tuonnempana, antavat selvän, vaikkakin varovasti ilmaistun vaikutelman siitä, että palstan lopettaminen ei tapahtunut Snellmanin omasta tahdosta.

 Kuopio-palstan lopettaminen ja siitä kertova Snellmanin oma ilmoitus liittyvätkin hänen lisääntyneisiin vaikeuksiinsa sensuurin ja viranomaisten kanssa, ja nämä vaikeudet johtivat sitten koko Saima-lehden lakkauttamiseen saman vuoden 1846 lopussa. Palaan tähän koko prosessiin vielä Kuopio-aineiston käsittelyn jälkeen, mutta koska mainittu palstan hyvästijättökirjoitus on ainoa laajempi teksti, jossa Snellman itse jollain tapaa ohjelmallisesti esittää omia näkemyksiään Kuopio-palstastaan, on aiheellista ottaa se esille jo tässä varsinaisen tarkastelun alussa.

 Snellmanin lopettajaissanat ovat luonnollisesti syntyneet sen hetken tilanteesta, ja niissä voi lukea katkeruutta tai salattua piikittelyä hankaluuksia aiheuttanutta sensuuria ja viranomaisia kohtaan, mutta kirjoituksesta voi lukea myös Snellmanin omia näkemyksiä siitä, mikä oli Kuopio-palstan luonne tai tarkoitus. Teksti kokonaisuudessaan kuuluu näin:

 ”Maailma on täyttynyt uutisilla sen jälkeen kun meillä viimeksi oli sellaisia kerrottavana. Useimmat niistä ovatkin jo niin kauan sitten kerrottuja, ettei maksa vaivaa enää niistä kertoa. Vain Kuopiosta ei meidän tietääksemme ole kuulunut mitään, ei uutta eikä vanhaa. Emme myöskään näe mitään keinoa näiden uutisten kertomiseksi tulevaisuudessa. Meitä tämä luultavasti haittaa enemmän kuin lukijaa. Olemme nimittäin todella hartaasti pyrkineet joka postipäiväksi löytämään täältä jotain kerrottavaa. Vaivannäkö ei ole aina tuottanut tulosta, mutta olemme kuitenkin olleet erittäin iloisia nähdessämme lehtemme jokaisessa numerossa ensimmäisenä Kuopion nimen. Ihmisen pitää suhtautua nöyrästi toimintansa vähäisyyteen. Emme usko rikkovamme tätä nöyryyttä vastaan, jos toivomme, että lehti ei ole ollut tälle paikkakunnalle täysin hyödytön. Mutta toivomme myös, kun nyt sanomme sille surullisia hyvästejä, että lehtemme paikka joskus tulevaisuudessa tullaan täyttämään paremminkin. Varmaa on kuitenkin, että julkisuuteen kuuluvien asioiden ja olosuhteiden julkisesta käsittelemisestä on hyötyä vain silloin, kun esitys viittaa niiden edelleen kehittämisen ja parantamisen mahdollisuuksiin.” [7]

 Kommentti on Saimalle kuten muillekin tuon ajan lehdille tyypillisesti kieli keskellä suuta laadittu: sensuuria ei voinut suoraan mainita saati sitten moittia, mutta lukijalle piti jollain tapaa ymmärrettävin sanakääntein tai vihjauksin saada selväksi, että lehden sisältöön oli puututtu vastoin toimituksen omaa tahtoa. Mutta tuosta kommentista voidaan aineiston tarkastelun taustaksi lukea myös Snellmanin oma kanta, että Kuopio-palsta oli ollut hänelle itselleen tärkeä asia ja että hän halusi korostaa sen paikkaa lehdessä jokaisen numeron avausjuttuna.

 Vaikka Snellmanin loppusanoissa voisi nähdä loukattua omahyväisyyttä ja itsekorostusta, niin tuollaisen loppukaneetin kirjoittaminen jo itsessään kertoo siitä, että Kuopio-palsta ja muukaan Kuopio-aineisto ei ollut Snellmanille mitenkään vähäpätöistä ja satunnaista. Kirjoitus viittaa siihen, että palstalla oli selvä tarkoituksensa, se halusi ”hyödyttää paikkakuntaa”. Lopussa kirjoitus tavallaan epäsuorasti, mutta silti selväsanaisesti viittaa siihen, että palstan tarkoitus oli ollut myös vaikuttaa oleviin oloihin, ja ylipäätään luoda sellaista julkista keskustelua, joka moderniin sanomalehdistöön ja moderniin yhteiskuntaan on katsottu kuuluvaksi.

 Koska kyse on palstan lopettamisen jälkeisestä kommentista ja sen hetken mielialoista, ei voida suoraan päätellä, että Snellmanin ajatukset olisivat heti palstan alussa tai koko sen ilmestymisen ajan olleet täsmälleen samat. Toisaalta palstan sisällä ei sen kolmen ilmestymisvuoden aikana voida nähdä myöskään mitään voimakasta muutosta tai uudelleenarviointia. (Kinnunen, kommentaari IV:120, SA IV, 742)

 Kuopio-palstan merkitys joka tapauksessa korostui lehdessä alkuvaiheiden jälkeen enemmän. Kun Snellman sanoo edellä, että Kuopion nimi oli lehden joka numerossa ensimmäisenä lukijan silmiin tarjoutuvana asiana, niin tämä asiantila oli itse asiassa toteutunut vasta vuoden 1845 alusta, tarkkaan ottaen numerosta 2/1845 lähtien.

 Ensimmäisenä vuonnaan 1844 palsta oli myöhempiin vuosiin verrattuna vielä jossain määrin epämääräisempi. Sen paikka vaihteli eikä sen ilmestyminenkään ollut aivan säännöllistä. Kuten edellä todettiin, muutamasta numerosta palsta puuttui kokonaan ja joskus se toteutui poikkeavalla tavalla. Ensimmäisenä ilmestymisvuonna olivat myös kaikki ne edellä mainitut tapaukset, joissa Kuopio oli ”vain” Kotimaasta-palstan alaotsikkona tai jossain tapauksessa ilman otsikkoa (numerot 23, 31, 32, 38, 47, 48 sekä 51/1844). 

 Vuonna 1844 Kuopio-palsta on usein lehden sisäaukeamalla, pääjutun jälkeen. Muut uutispalstat eli ulkomaan ja kotimaan uutiset ovat ykkössivulla, ja lehden aloitti tuona vuona monesti Utrikes-palsta. Kuopio-palsta on siten vuonna 1844 muihin vakiopalstoihin verrattuna näkymättömämpi. Vain muutamissa numeroissa se on ykkössivulla.

 Vuosina 1845–1846 tilanne on tavallaan päinvastainen. Kuopio-palsta oli lehden näkyvin uutistyyppinen palsta, ja Kuopion kuulumiset tulevat aina ensimmäisenä, myös ennen muita uutisia. Numerosta 2/1845 lähtien Kuopio-palsta on siis vakiintuneesti lehden ensimmäisenä varsinaisena journalistisena juttuna, etusivulla heti virallisten kuulutusten sekä toisinaan eräiden pikkuilmoitusten jälkeen.

 Nyt Kuopio-palsta todellakin oli ensimmäinen toimituksellinen teksti ja asia, joka lehdestä lukijalle silmään osui. Palsta oli selkeästi haluttu tehdä korostetuksi ja näkyväksi. Tätä korostaa vielä otsikoinnin luonne, Kuopio-otsikko on aivan eri volyymia, eri kirjasinlajilla ja voimakkaampana kuin etusivun muut otsikot. Kuopio-otsikko paistaa silmään koko lehden tärkeimpänä yksittäisenä otsikkona, sen visuaalinen erottuvuus kaikesta muusta aineistosta on erittäin korostettua. Palstan sisällössä sen sijaan ei tapahtunut erityisiä muutoksia.

 Määrällisesti Kuopio-palstan pituudessa ei tapahdu merkittäviä muutoksia koko kolmivuotiskauden aikana, eikä sen perusluonne muutoinkaan muutu. Kuopio-palsta saattoi koostua yhdestä asiasta, uutisesta tai tarinasta, mutta se saattoi myös sisältää monta hyvinkin erilaista asiaa. Palstan sisällä sen eri kappaleet saattoivat käsitellä aivan eri asioita eri näkökulmista.

 Kuopio-palstan paikka lehdessä osoittaa, että palsta oli lehdessä korostetumpi asia kuin mitä sen pelkkä määrällinen laajuus antaisi ymmärtää. Kun tutkitaan lehtikirjoituksia lähdemateriaalina, on katsottava myös niiden paikka lehdessä eikä katsottava vain niitä erillisinä kirjoituksina. Snellmanin Saiman tutkiminen ja kommentointi on jälkimaailmassa tapahtunut paljolti erilaisten Koottujen teosten pohjalta, jolloin artikkelit ovat olleet erillisinä, eri tavalla kuin alkuperäisessä lehdessä. Kaikki Kootut teokset tai muut teosvalikoimat ovat olleet nimenomaan lehtikirjoitusten suhteen valikoivia, ja lehtien laajat pääjutut ovat niissä korostuneet pienimuotoisemman journalistisen aineiston kustannuksella.

 Myöhempien aikojen lukijatutkimuksista kuitenkin tiedetään, että juuri pikku-uutiset ja vastaavat ovat sanomalehdessä hyvin luettua aineistoa. Emme voi tästä vetää suoria johtopäätöksiä Snellmanin aikaan, jolloin sekä lehdet että lukutottumukset olivat erilaisia kuin sanomalehdistön myöhemmässä vaiheessa, mutta voidaan olettaa, että pikkujutut on silloinkin luettu tarkoin.

 Sillä, että tutkimuksessa lehtikirjoituksia yleisesti käytetään lähteenä erilaisten Kootut teokset -sarjojen kautta, on lähteiden saavutettavuuden kannalta luonnollisesti omat etunsa, mutta kuten todettu, lehteen verrattuna toisella tavalla toimitetut kirjasarjat antavat lehtikirjoituksista usein sangen erilaisen kuvan kuin minkä itse alkuperäinen, autenttinen lehti antaa.

 Kuopio-palsta on jatkuva yleisotsikko, jonka alla sisältö vaihtelee. Palstalle ei ollut mitään määrättyä sisältöä, vaan se oli täysin Snellmanin omissa käsissä. Hän ei tämän palstan suhteen ollut riippuvainen muusta aineistosta, kuten muiden uutisten osalta pääsääntöisesti oli asia. Kuopio-aineiston suhteen Snellman oli periaatteessa hyvinkin vapaa, sillä mikään ulkopuolinen ei oikeastaan määrännyt palstan sisältöä, ja etenkin alkuvaiheissa lehti sai ilmestyä varsin vapaasti myös ennakkosensuurin suhteen.

 Saiman sensoreista, heidän vaihtumisistaan ja valitsemisistaan on kirjoitettu sangen paljon, sensorina toimi aluksi Snellmanin itsensä tehtävään ehdottama Johan von Becker, sittemmin virkaatekevänä sensorina Magnus Hongelin, jonka jälkeen C. A. Bygden ja lopuksi maaherra Adolf Ramsay. Nervander totesi kirjeissään Snellmanille useamman kerran siitä, että tämä oli saanut pitkään sensuurilta erityisen lievää kohtelua.[8]  (Savolainen 2006, 371, 433, Selén, kommentaari V: 60, SA V, 724–726)

 Kuopio-palstan kirjoittelua, kuten koko lehteä, saneli luonnollisesti lehden erittäin tiukka aikataulu. Snellman toimitti lehteään päivittäisen koulutyön ohella, ja vaikka lehti ilmestyi ”vain” kerran viikossa, se oli tarkoin aikataulutettu, mistä mm. Snellmanin renkipoika Oskari Pulkkinen on myöhemmin kertonut. Kuopio-palstan kirjoitusrytmi ei kuitenkaan ole tarkoin tiedossa. (Savolainen 2006, 353)

 Kuopio-palstan tyyli on yhtenäinen ja kaikki viittaa siihen, että palsta kokonaisuudessaan oli Snellmanin kirjoittamaa. Suuri osa palstan sisällöstä ilmeisesti perustui hänen itse kuulemiinsa tai näkemiinsä asioihin, siis omakohtaiseen tiedonhankintaan ja havainnointiin. Joissain tapauksissa hän esimerkiksi ympäröivien seutujen asioiden kohdalla viittaa ulkopuolisiin tietolähteisiin, tyyliin ”lähiseudulta kerrotaan, että”. Epäilemättä Snellmanilla on ollut monenlaisia, sekä vakiintuneempia että satunnaisempia tietolähteitä, mutta niitä ei tekstien perusteella voi yksilöidä.

 Mitään selviä esikuvia palstalle ei voi osoittaa ajan suomalaisista lehdistä eikä niitä ole tiedossa myöskään esimerkiksi ruotsalaisista lehdistä, joihin Snellman oli tutustunut. Suomessa lehdet sisälsivät tuohon aikaan jonkin verran uutisia, myös ilmestymispaikkakunnan ulkopuolelta, mutta ne olivat yleensä varsinaisia tapahtumauutisia, eivät Snellmanin Kuopio-palstan tapaisia itsenäisiä ja myös kuvailevia kirjoituksia. Sellaiset lisääntyivät lehdistössä myöhemmin.

 Mahdollinen vaikuttaja on kuitenkin ollut Helsingfors Tidningarin nuoren toimittajan Zacharias Topeliuksen lehdessään pitämä niin sanottujen leopoldilaiskirjeiden palsta. Tuolla palstallaan Topelius kirjoitti kirjeitä kuvitellulle luutnantti (myöhemmin kapteeni) Leopoldille Bessarabiaan tai milloin minnekin ja kertoi näissä kirjeissään Helsingin, etenkin sen kulttuurielämän ajankohtaisista kuulumisista. Tämä 1841 aloitettu, kerran kuussa ilmestynyt palsta oli suosittu, ja kun Snellman muutoinkin otti Topeliuksen lehden avoimesti ja etukäteen harkitulla tavalla kritiikin kohteeksi, niin lienee perusteltua olettaa, että Snellman olisi alusta alkaen saanut myös Leopold-kirjeistä haasteita omaan kirjoittamiseensa. (Tommila 1989, 137, Topelius 2003, 2006)