Mitä Kuopio merkitsi ?

Emme tiedä tarkoin, mitä kaikkea aineistoa Snellmanilla olisi ollut helposti saatavillaan – lehden teko joka tapauksessa tapahtui kiireisellä, vakiintuneella aikataululla – mutta periaatteessa Snellmanilla oli varsin suuri vapaus valita Kuopio-palstan sisältö. Se oli myös koko lehden omaperäisimpiä palstoja, sillä esimerkiksi ulko- ja kotimaan pikku-uutiset olivat yleensä kokonaan muista lehdistä leikattuja, joskin Snellmanilla tuo valinta ja esillepano sinänsä oli hyvin luovaa ja hänen omaa linjaansa toteuttavaa.

 Kuopio-palstalle ei ollut mitään suoranaista esikuvaa tai mallia eikä mitään pakkoa, jonka mukaan hänen piti kirjoittaa. Ilmeisesti ainoa rajoitus oli korkeiden vallanpitäjien ja virkakoneiston arvostelemisen suunnassa, ja toisaalta – mahdollisesti ja epävirallisesti – henkilökohtaisten ihmissuhteiden suunnassa.

 Snellmanin suhde paikkakuntaan oli uuden tulokkaan, joka oli hiljattain tullut, asettunut ja selkeästi

sitoutunut mukaan paikkakunnan elämään, mutta toisaalta katseli sitä vielä ulkopuolisena. Terävänä havainnoijana Snellman oli myös varsin nopeasti päässyt sisälle paikkakunnan elämään. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta aivan samanlaisesta paikkakunnasta eikä myöskään samanlaisessa roolissa olemisesta. Toisaalta Snellmanilla oli vanhastaan tuttuja Kuopiossa, kuten vanha ystävä lauantaiseuran ajoilta lääkäri Mårten Lindfors sekä hänen serkkunsa kauppias Roering. Savolainen arvioi, että Snellman pääsi verraten nopeasti sisälle itselleen vieraaseen kaupunkiin (Savolainen 2006, 336).

 Tämä näkökulma ja tilanne oli ilmeisesti hedelmällinen: Snellman pystyi tarkastelemaan paikkakunnan asioita tuoreesti ja kiinnostuneesti. Hän oli tiedonhaluinen, omaksui asiat nopeasti ja pystyi asettumaan niihin sisälle. Toisaalta hän ei ollut vielä urautunut paikkakunnan kuvioihin, rutiineihin ja itsestäänselvyyksiin. Hän selvästikin halusi oppia tuntemaan seutua, hän pyrki ja myös pystyi asettumaan selkeästi mukana olijan, paikkakuntalaisen asemaan, vaikka hänellä ei ollutkaan vakiintuneen paikkakuntalaisen suhdetta elinympäristöönsä.

 Tavallaan tällaisessa tilanteessa yhdistyivät ulkopuolisen tarkkailijan ja sisältä katsojan roolit hedelmällisellä tavalla. Hän oli innostunut lehtimiestyöstään ja halusi päästä sisälle uuteen ympäristöönsä. Mutta tämä ei liity välttämättä erityisesti filosofiaan tai filosofin rooliin, vaan tämä on tilanne, joka moni uuteen ympäristöön asettuva kirjoittaja saattaa kokea. Tuloksena on näkökulma, joka ei ole ulkopuolisen tarkkailijan, vaan paikkakunnan oman, sisältäpäin katsovan toimijan, mutta tämä näkökulma on silti avoin ja uusi. (Kinnunen 1981, 96)

 Snellman pyrki pitämään lehtityön ja kouluvirkansa erillään, mutta toki hänen tilanteeseensa vaikutti se, että hän oli heti paikkakunnalle tultuaan asemansa puolesta varsin keskeinen ja arvostettukin henkilö. Se epäilemättä edisti hänen sisällepääsyään paikkakunnan asioihin.

 Eräs olennainen piirre palstalla on sen tyyli. Sanonta on varsin niukkaa ja lyhyttä, mutta sisältö on aivan ennalta arvaamaton. Kuopio-palsta voi sisältää yhtä hyvin iloisia pinnallisia seurapiiriuutisia kuin karmivaa kuvausta kerjäläisten nälänhädästä. Jossain tapauksessa jopa sama uutinen voi sisältää näitä aivan erilaisia ja vastakkaisia aihepiirejä, tyylejä ja elementtejä.

 Kuopio-uutisissa todella kiteytyy, jollei suorastaan koko elämän kirjo, niin ainakin hyvin monipuolinen elämän kirjo. Asiasta toiseen siirrytään saman tekstin sisällä, ja ylipäänsä palstan sisältö on täysin ennalta odottamaton. Ennalta ei voi lainkaan päätellä, mitä Kuopio-palsta tällä kertaa tulee sisältämään, eikä myöskään tekstin aloituksesta voi päätellä mihin se päättyy. Mitään valmista kaavaa palstan teksteille ei ole. Tämä tekee palstan iskeväksi ja vaihtelevaksi, toisinaan jopa dramaattiseksi.

 Eräs näkyvimpiä ominaisuuksia Snellmanin palstalla on sen urbaanisuus. Kuopio on todellinen kaupunki, jossa on kaupungin elämä ja sosiaalinen kerrostuneisuus. Kaupungissa on kulttuuria, liike-elämää, hallintoa, kouluja, palveluja, vilkasta sosiaalista elämää ja toimintaa. Nykylukijalle Snellmanin kuvaus luultavasti tuo esiin tuttuja modernin kaupunkielämän ja kaupunkikulttuurin piirteitä. Kaupungin elämän moninaisuudesta nykypäivänä lukiessa on itse asiassa vaikea ajatella, että Snellmanin Kuopiossa oli vain runsaat 2000 asukasta – lukija luultavasti ajattelee nykymittojen mukaisesti jonkin verran suurempaa kaupunkia.

 Toisaalta tuon ajan Kuopion kaltaista tilannetta tai kaupunkia ei nykymaailmassa lainkaan ole. Nykyajan näkökulmasta runsaan 2000 ihmisen paikkakunta on hyvin pieni eikä siihen voi sisältyä kovin monenlaisia asioita, mutta Snellmanin aikaan tuon kokoinen paikkakunta oli kuitenkin alueellinen keskus. Kuopiossa oli lääninhallinto ja monia laajaa aluetta palvelevia viranomaisia, siellä oli kouluja ja se oli taloudellisesti laajan alueen eräänlainen keskuspaikka. Nykyään tällaiset asiat eivät kuulu tuon kokoiselle paikkakunnalle.

 Tämän tutkimuksen tehtävä ei ole tutkia yksityiskohtaisesti, miten hyvin Snellmanin Kuopiosta välittämä kuva vastaa myöhemmän historiantutkimuksen muodostamaa kuvaa eli miten Snellmanin Kuopio-kuvaus suhtautuu siihen, mitä on pidetty historian todellisuutena.

 On kuitenkin aiheellista todeta, että ainakin yleisellä tasolla Snellmanin näkökulma osuu varsin hyvin yksiin sen yleiskuvan kanssa, jonka historiankirjoitus antaa 1800-luvun alkupuoliskon ja puolivälin Kuopiosta. Kuopio oli perustettu vasta 1770-luvulla, eli se ei Snellmanin aikana ollut erityisen vanha kaupunki, mutta kuitenkin jo omalla tavallaan vakiintunut, ei aivan vastaperustettu. Siitä oli alun alkaen tehty määrätietoisesti alueellista keskusta ja hallintokaupunkia. Se oli läänin pääkaupunki, joten siellä oli paikallishallintoa ja sisämaan paikkakunnaksi Kuopio oli myös merkittävä koulukaupunki.

 Historiankirjoitus antaa myös kuvan siitä, että Kuopio oli oikea, elävä kaupunki ja kehittyvä alueellinen keskus. Eräiden suomalaisten sisämaakaupunkien tapaan Kuopio ei missään vaiheessa ollut kitulias, vaan se oli alusta alkaen selkeästi kasvava ja selvästi kaupunkimainen yhteisö.

 Snellmanin antama kuva siitä, että noina 1840-luvun puolivälin vuosina Kuopiossa tapahtui varsin paljon, vastaa sekin historiantutkimuksen myöhemmin antamaa käsitystä. Juuri 1840-luvun alku on nähty Kuopiossa vireänä aikana, monestakin syystä. Sahateollisuus virisi seudulla ja toi taloudellista toimeentuloa. Teollisuuden viriämisen taustalla taas olivat muun muassa Saimaan vesistöön noihin aikoihin tehdyt ensimmäiset kanavoinnit, jotka helpottivat kuljetuksia ja liikkumista sokkeloisen vesistön alueella. Toisaalta myös elintarvikkeiden, etenkin voin, vienti Pietariin alkoi päästä vauhtiin, ja se toi varallisuutta koko itäiseen Suomeen . Myös Kuopion väkiluku kasvoi tuohon aikaan varsin ripeästi. (Kaupungin kehityksestä ja oloista yleisesti mm. Kinnunen 1984, Granit-Ilmoniemi 1982, Savolainen 2006, kaupunkikuvasta Snellmanin aikana julkaisussa Johan Vilhelm Snellmanin jalanjäljillä Kuopiossa, 2009).

 Kaupunkielämän moninaisuus, kerrostuneisuus, huvit ja nautinnot sekä ylellisyydetkin asettuvat toisaalta huikeaan ristiriitaan sen kanssa, että monin paikoin jo aivan läheisellä maaseudulla elettiin toimeentulominimin rajoilla, jossa puute ja hätä olivat jokapäiväisiä vieraita. Snellman ei tietoisesti tai alleviivaten korosta tätä vastakkainasettelua, mikä tekstissä olisi ollut helppo tuoda hyvinkin dramaattisesti esiin, mutta lukija ei voi olla sitä myöskään näkemättä.

 Snellmanin Kuopio-kuvaa ja palstan aihepiirejä eriteltäessä on syytä myös kysyä, mitä asioita Saima ei käsitellyt, ja sitä kautta hahmottaa Snellmanin linjaa. Snellmanin valintoihin on vaikuttanut se, mitä tietoja ja tietolähteitä hänellä on ollut käytettävissään, ja millaiset ajalliset tai muut resurssit hänellä on ollut. Emme tarkoin tiedä näitä seikkoja, mutta voimme hahmottaa aihepiirejä, joiden laajempi käsittely olisi ollut mahdollista.

 Kun edellä esitetyssä jaottelussa selkeästi painottuvat erilaiset instituutiot ja kaikkinainen julkinen toiminta, niin tätä taustaa vasten voisi ajatella, että eräs konkreettinen ja myös selkeästi rajattava aihepiiri, jonka näyttäisi jäävän vähälle huomiolle, on kirkon ja seurakunnan osuus. Seurakunta oli kuitenkin keskeinen tekijä yhteisössä, ja se olisi varmasti tarjonnut aihetta kirjoittamiseen, etenkin kun tiedetään, että Snellman kuitenkin säännöllisesti kävi kirkossa. Samoin tiedetään, että monet lähiseudun papit kuten Kuopion kirkkoherra A. W. Ingman ja Iisalmen lääninrovasti Robert af Frosterus olivat hänen henkilökohtaisia tuttaviaan ja myös hänen hankkeidensa tukijoita. (Savolainen 2006, 409, 413)

 Snellman ottikin Saiman palstoilla voimakkaasti kantaa eräisiin ajan uskonnollisiin ilmiöihin ja liikkeisiin. Pietismin eli herännäisyyden yleistä luonnetta koskevat pohdiskelut saivat pontta paikallisista ilmiöistä, mutta paikallisseurakunnan arki, tavallinen elämä jäi vähälle. Todettakoon, että Maamiehen ystävän etusivulla ilmoitettiin aina säännöllisesti, kuka saarnaa tulevana sunnuntaina Kuopion kaupungin ja maaseurakunnan kirkoissa, vaikka lehti oli periaatteessa yhtä lailla valtakunnallinen kuin Saimakin. Rahvaan lehdessä konkreettinen seurakuntaelämä oli esillä, kuten monessa muussakin suomalaisessa tuon ajan lehdessä, mutta sivistyneistölle suunnatussa Saima-lehdessä ei uutisia saarnavuoroista ollut. (Savolainen 2006, 352–353)

 Kirkko on kuitenkin vain yksi esimerkki aihepiiristä, jonka osuutta voi pohtia. Laajempi ja kauaskantoisempi on havainto, että loppujen lopuksi varsinainen kansanelämä ja kansankuvaus on sittenkin hyvin vähän läsnä. Kansantavat, perinteinen elämänmuoto, kansanuskomukset, kaikkinainen kansanperinne on palstalla hyvin vähäistä tai jopa olematonta. Snellman ei ehtinyt kovin paljoa liikkua kaupungin ulkopuolella, mutta toki sen verran että hän olisi voinut saada tällaista aineistoa. Samoin hänellä oli tietolähteitä maakunnassa. Lähiseudulta hän tunsi esimerkiksi Haminanlahden kartanon omistajat von Wrightit, ja vähäisinä vapaa-aikoinaan hän kävi ainakin serkkunsa talossa Nilsiän Kuuslahdessa. [1]

 Voisi luulla, että kansankulttuuri eri muodoissaan olisi tarjonnut aineistoa sellaiselle kulttuurimatkailijalle, joka Snellman oli Keski-Euroopassa ollut, ja jonka loisteliasta, tarkkaa havainnointia vain vajaat kaksi vuotta ennen Saiman alkua ilmestynyt Saksa-teos edustaa. Pian Saiman kauden jälkeen Snellman lähti kesällä1847 jälleen lyhyemmälle ulkomaanmatkalle, jonka tuloksena syntyi mm. Litteraturbladetissa julkaistu loistelias, tarkkaa ja innostunutta havainnointia välittävä matkakuvaus Pariisi ja Lontoo. [2]

 Mutta Kuopio-palstalla myös paikkakunnan ja seudun historia loistaa jokseenkin täysin poissaolollaan. Toisin sanoen, Snellman ei löydä seudulta mitään sellaista suomalaisuutta tai kansallisuutta, eipä edes luontoa tai maisemia, joista hänen ystävänsä Runeberg ja Lönnrot rakensivat Suomi-kuvaa samaan aikaan. (Suutala 1986, 250–255)

 Snellmanin suomalaisuus ja sen luonne on puhtaasti yhteiskunnallista, aktiivisuutta joka suuntautuu eteenpäin ja ulospäin, toimintaa. Sillä ei ole mitään tekemistä niin sanotun kansallisromantiikan kanssa. Snellmanin muissa kuin Kuopio-teksteissään välittämä kuva Suomesta ja erityisesti sisämaan suomalaisuudesta poikkeaa hyvin vahvasti siitä maisemakeskeisestä ja kansaa ehkä romantisoivastakin kuvasta, joka juuri tuohon aikaan oli nousemassa ja joka sittemmin 1800-luvulla kehittyi hyvin pitkälle. Yhden matkakuvauksen Snellman lehdessään Suomesta julkaisi ja sen välittämä kuva etenkin sisämaan kansanelämästä on varsin karu.[3]  

 Mielenkiintoinen yksityiskohta on havainto, että Snellman ei sen paremmin Saimassa kuin myöhemmin Litteraturbladetissakaan lainkaan arvioinut Topeliuksen Finland framställt i Teckningar -kirjaa, joka oli tuon uuden, parhaillaan syntyvän Suomi-kuvan tienraivaajia. Teos alkoi ilmestyä vihkoina 1845, ja Snellman kyllä mainosti sitä ostettavaksi Kuopion kirjakaupasta

 Oikeastaan luonto kaiken kaikkiaan on poissa, sääjuttuihin sisältyviä luontohavaintoja lukuun ottamatta. Ne kertovat vuodenkierron seikoista, mutta muuten nekin jäävät luontohavaintoina varsin niukoiksi. Myös luontaiselinkeinot, kalastus ja metsästys, ovat poissa, vaikka niiden ja aivan erityisesti kalastuksen on täytynyt olla tärkeä asia seudun ihmisille, myös jokapäiväisen elannon hankkimisessa.

 Maisematkin ovat hyvin vähän esillä, vaikka juuri tällaisten seikkojen avulla hän olisi voinut tätä seutua esitellä ulkopuolisille. Ja Snellman kyllä teki tarkkoja maisema- ja luontohavaintoja, mikä ilmenee hänen ensimmäisestä Kuopiota kuvaavasta yksityiskirjeestään Tengstömille. Siinä hän on varsin ihastunut kaupungin sijaintiin ja maisemaan. Mutta lehdessä hän ei koskaan esitellyt tällaisia asioita vaan hän käsitteli yhteiskuntaa, kulttuuria, rakennettua ympäristöä, ihmisen luomaa ja muuttuvaa, edistyvää maailmaa. [4]  

 Yksityiskohtana mainittakoon, että Puijo vilahtaa Saiman teksteissä kerran, mutta ei Kuopio-palstalla eikä järvimaisemiensa vuoksi, vaan hyvänä tähtienkatselupaikkana. Myös Snellmanin matkoiltaan kirjoittamat kirjeet vaimolleen osoittavat, että Puijo oli paikalliselle väestölle hyvin tunnettu paikkana, ja juuri 1840-luvulla virisivät myös ajatukset sen tekemisestä matkailunähtävyydeksi.[5]   

 Maisemistaan kuuluisa Haminanlahti mainitaankin kerran Kuopio-palstalla erään säähavainnon kautta. Useimmin teksteissä esiintyvä konkreettinen paikka kaupungin ulkopuolella on kuitenkin Toivalansalmi, joka taas mainitaan liikenneyhteyksien vuoksi, sillä pohjoiseen menevä maantie kulki salmen yli. Toivalansalmen ylityksestä kelirikkoaikaan kertoo eräs Kuopio-aineistossa varsin poikkeuksellinen, värikäs kuvaus, joka antaa osviittaa Snellmanin kertojan ja havainnontekijän kyvyistä. [6]

 Suhde kansaan ja kansanelämään jää siten etäiseksi, vaikka palstaa toisaalta leimaa yleisellä tasolla lämmin ja arvostava suhde Kuopion asukkaisiin. Arvostava suhde seudun maisemiin tulee myös Saiman ilmestymisaikana esiin kirjeessä eräälle sukulaiselle – mutta siis vain yksityiskirjeessä, ei Kuopio-palstalla.[7]

 Tyypillistä palstalle onkin maaseudun puuttuminen lähes kokonaan. Maaseutu on kyllä läsnä koko ajan siinä mielessä mitä uutiset kertovat vuodenaikojen etenemisestä ja satotoiveista, mutta maaseudun elämää ei muutoin varsinaisesti tarkastella.(Savolaisen maaseudun elämästä esim. Räsänen, 2008)

 Ylipäänsä Snellmanin tekstissä yksittäiset ihmiset jäävät vähälle huomiolle. Kuopiota ei kuvata konkreettisen ihmisten ja henkilöimisen kautta. Nimeltä mainitaan vain harvoja erityisen aktiivisia kaupunkilaisia – toisaalta rikolliset mainitaan usein omilla nimillään. Snellmanin Kuopio-palsta kertoo siten kaupungista, mutta se ei oikeastaan tarkastele ensi sijassa konkreettisia ihmisiä vaan asioita, tapauksia, ilmiöitä, prosesseja ja muutoksia.

 Kaupungin asukkaista useimmin mainitaan nimiltä liike-elämän monitoimimies, ravintoloitsija ja laivanomistaja Carl Gustav Wiik sekä musiikkielämän keskeinen organisoija Rudolf Lagi. Joskus jätetään nimeltä erikseen mainitsematta henkilö, jonka paikkakuntalaiset varmaankin tunnistivat, kuten paikallisen Erkinpäivän vieton kuvauksessa mainittu tuomari.  [8]

 Hyvin olennainen piirre maaseudusta syntyvässä kuvassa on turvattomuus ja järjestysvallan puute. Snellmanille maaseutu oli elämää luonnon keskellä, se ei oikeastaan ollut järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Yhteiskunta ei ulottunut ihmisten arkeen, vaan he olivat arjessaan toisten ihmisten ja luonnonilmiöiden armoilla. Snellmania lukiessa tulee mieleen yhteiskuntasopimusklassikoiden luonnontila. Snellmanin maaseutu tuntuu todellakin olevan luonnontilassa ja se on hyvin heikko, kehittymätön olotila verrattuna yhteiskuntasopimukseen, järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.

 Koska maaseututarinat usein olivat varsinaisia tapahtumauutisia, niin kyse saattaa olla vain samasta ilmiöstä kuin myöhemmässäkin journalismissa: pelkän journalismin seuraaminen antaa vaikutelman kuin maailmassa tapahtuisi pelkästään huonoja asioita. Mutta Snellmanin kohdalla tämä asia on syytä rinnastaa myös siihen, että luonto myös hänen filosofisessa ajattelussaan oli aina kulttuuria ja ihmisen luomaa maailmaa alempana ja vähäisempää. Kuopio-palstan aineistossa ei tällaista eksplisiittistä luonnon asemointia ole, mutta palstan henki vastaa hyvin hänen filosofiansa yleistä henkeä.

 Maaseutu on viljelemistä, viljely on pääelinkeino. Se on siinä mielessä ydinasia, ja maanviljelijä kyllä elättää kaiken. Maanviljelijä tarvitsee lisää valistusta ja sivistystä kyetäkseen siihen, sekin on selvää. Mutta sivistyksen ydin ei lähde maasta vaan kaupungeista, sivistyksestä.

 Snellmanin maaseutukuvauksen pohtiminen auttaa myös selkiyttämään koko Kuopio-palstan näkökulmaa, jossa mielenkiintoisena vertailukohtana voi toimia esimerkiksi mainittu Saksa-teos. Saiman ja Kuopio-palstan kirjoittaja ei ole kulttuurimatkailija, joka tarkkailee ilmiöitä kiinnostuneena ulkopuolelta ja koettaa omaksua ja tavoittaa mahdollisimman paljon yksityiskohtia. Kuopio-palstan Snellman ei ole objektiivisuuteen pyrkivä ulkopuolinen tarkkailija, mutta ei myöskään pelkästään määrätietoinen linjanvetäjä tai pelkästään oman subjektiivisen näkökulmansa ja vaikutelmiensa tarjoaja. Snellmanin näkökulma tavallaan yhdistää kaikkia näitä asioita.

 Myös kaupunkielämän suhteen on syytä havaita, että se keskittyy ennen muuta julkiseen elämään. Snellmanin filosofiassa hyvin tärkeä perhe jää palstalla vähälle huomiolle. Snellmanin käyttämän yhteiskuntaelämän kolmijaon perhe-kansalaisyhteiskunta-valtio kannalta katsottuna palsta siten korostaa nimenomaan kansalaisyhteiskuntaa siinä ihmisten monipuolisen toiminnan merkityksessä, jonka Snellman käsitteelle antoi ja joka poikkesi Hegelin vain talouselämään painottuvasta Bürgerliche gesellschaft -käsitteestä. Ylipäänsä Snellman korosti Hegeliin verrattuna enemmän kansalaisyhteiskuntaa ja kansan henkeä kuin valtiota (Manninen & Wahlberg, 1994, 32).




[1] JVS, kirje J. J. Tengströmille 28 & 30.5.1844, SA IV, 585–586, KT 6, 330–331

[2] JVS; Paris och London (Pariisi ja Lontoo), LBL 12–14 1847, SA VI 43–64, KT 10 307–336

[3] JVS, Bref från en resa (Kirje eräältä matkalta), Saima 28/1844, SA IV, 235–238, KT 6, 405–408

[4] JVS, Kirje J. J.  Tengströmille, SA III, 724, KT 5, 461

[5] JVS, (ei otsikkoa) Saima 41/1846, etusivu, KT 9, 296, kirje J .L. Snellmanille 16.8.1847, SA VI, 653, KT 10, 207

[6] JVS, Kuopio, Saima 15.5.1844, 20/1844, KT 6, 313

[7] JVS, kirje J. W. G:son Snellmanille kesäkuu 1846, SA V, 638, KT 9, 132

[8] JVS, Kuopio, Saima 20/1846, KT 9, 90