Snellmanin hyödyllisyyttä innostuneen kenraalikuvernöörin silmissä heijastaa hänen työmääränsä jyrkkä kasvu näihin aikoihin. Huhtikuussa 1856 hän kirjoittaa ystävälleen Fredrika Runebergille: ”Luonteeni vaatii, että luen yhden kerran, pohdin asiaa ja luen sitten vielä kerran – enkä joutilaana iltahetkenä, vaan työpöytäni ääressä, samassa järjestyksessä kuin työskentelen Yliopiston kanslerille tarkoitettujen promemorioiden, maanviljelyseurojen sääntöjen, keisarilliselle senaatille osoitettujen anomusten, Litteraturbladin artikkeleiden, Palovakuutuskirjojen yms. parissa.”35 Puoli vuotta myöhemmin hän valittaa ystävälleen C. R. Ehrströmille: ”Elämäni on edelleenkin rasittavaa työntekoa; ja rasitus alkaa tuntua ruumiillisina vaivoina ja heikentymisenä. Minua vaaditaan käyttämään vähäisiä kykyjäni sataan suuntaan. Ja oltuani 14 vuotta poissa filosofiantutkimuksen piiristä luennot ovat aluksi raskas taakka. Aikani ei tahdo riittää kaiken tarpeellisen tekemiseen joka päivä.”36

Puolen vuoden kuluttua hän totesi työtaakkansa tiimoilta Schildtille: ”Kastetodistuksen mukaan minulla on ikää 51 vuotta, mutta kun lisään siihen 20 viime vuoden yötyön, lienen hieman yli 60-vuotias.”37 Serkulleen hän totesi: ”Vuodet ja rasittava työ ovat vähitellen saattamassa minua valmiiksi lähtöön. – – Työ kasvaa, kyky heikkenee.”38

Valtavan työtaakan aiheutti keisari Aleksanteri II:n 24.3.1856 senaatin pöytäkirjaan saneleman ohjelmajulistuksen taustatyö ja toimeenpano, jossa Snellmanilla oli keskeinen rooli. Hän oli koko elämänsä ajanut sanomalehtimiehenä näitä päämääriä ja nyt hänelle annettiin mahdollisuus kiteyttää ne käytännön ohjelmaksi. Snellmanin kirjallisuuskatsausten ja -arvostelujen osuus supistui Litteraturbladissa vähiin sen jälkeen, kun Aleksanteri II Suomessa käydessään saneli 24.3.1856 senaatin pöytäkirjaan uudistusohjelmansa. Tämän ohjelman käytännön toteutuksessa Snellmanin kirjoitukset nousivat keskeiseen rooliin.

Keisarin uudistuspolitiikalle kelpasi Snellmanin uudistusmielinen ajattelu, mitä tämä oli pitänyt esillä Saiman 1840-luvun kirjoituksista saakka. Vallanpitäjien luottamus Snellmaniin oli alkanut 1855, jolloin säännöllinen yhtey-denpito kirjeenvaihdon ja tapaamisten välityksellä alkoi ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltin ja hänen apulaisensa Emil Stjernvall-Walleenin kanssa. Pietarin keskeisissä luottamusviroissa toimiessaan he alkoivat toimittaa Snellmanin artikkeleita venäjäksi käännettyinä keisarin luettavaksi. Aleksanteri II tutki niitä suurella mielenkiinnolla, vaikka niiden sävy ärsytti Nikolai I:n aikaisen hallinnon luottomiehiä, varsinkin talousosaston varapuheenjohtajaa von Haartmania.

Keisarin uudistusohjelma syntyi pakon sanelemana. Tappio isältään perimässään Krimin sodassa pakotti Aleksanteri II:n valtakunnan sisäisiin uudistuksiin. Krimin sodan loppuselvitys johti lännen ja idän tilinpäätökseen edellisen eduksi. Venäjällä ulkoinen tappio johti kansalliseen itsekritiikkiin. Ajan hengelle oli kuvaavaa se, mitä Aleksanteri II lausui 1856 maa-orjuudesta: ”On parempi, jos ryhdymme poistamaan sen ylhäältäpäin kuin että uudistus alkaa toteutua itse alhaaltapäin.” Siksi sodan myötä vuoden 1848 yleiseurooppalaisten aatteellisten vaikutusten käytännön seuraukset toteutuivat nyt melkein vuosikymmen myöhemmin.39

Uudistusaalto Venäjällä johti kehitystoimiin myös Suomessa, koska suomalaiset olivat olleet lojaaleja sodassa eivätkä keisari ja hänen neuvonantajapiirinsä epäilleet uudistusten käynnistämistä Suomessa. Viipurissa ja Haminassa vierailtuaan Aleksanteri II saapui pääsiäisyönä 22.3.1856 klo 2.30 kolmen veljensä kanssa Helsinkiin Hämeentietä Pitkänsillan yli tervatulien ja paperilyhtyjen loisteessa ja hurraa-huutojen saattelemana. 40 Heti aamupäivällä hän otti vastaan kaupungin arvohenkilöt. Tämän jälkeen klo 11.30 keisari teki pikaisen vierailun yliopistoon, jossa hänelle esiteltiin konsistorin salissa opettajat ja virkamiehet parissa minuutissa. Keisari puhui heille ranskaksi mutta juhlasalissa venäjäksi osoittaen lopuksi opiskelijoille sanat: ”Minä luotan teihin täydellisesti.” Tähän vastattiin eläköön-huudoilla ja laulamalla tilaisuutta varten tehtyjä säkeitä Venäjän kansallishymnin melodialla.

Kierros jatkui venäläiseen kirkkoon, jossa parhaillaan luettiin alttarilla uskontunnustusta. Sen jälkeen keisari pistäytyi klinikalla ja venäläisessä sairaalassa. Nikolain kirkkoon keisari astui klo 12.00 jumalanpalveluksen aikana ja kuunteli alttarin edessä seisten virrenveisuuta ennen saarnaa. Ensimmäisenä päivänä keisari tarkasti vielä varuskunnat, nautti juhlapäivällisen keisarillisessa palatsissa ja tuli illalla parvekkeelle kiittämään soihtukulkueessa paikalle saapuneita ylioppilaita, jotka esittivät Topeliuksen kirjoittaman ja K. Collanin säveltämän Savolaisen laulun melodiaan sommittelemansa laulun:

Kring Finlands snöbetäckta strand

står våren ung på nytt.

Det dagas över folk och land,

och natten flyr för ljusets brand,

och morgonen har grytt.

Lisäksi ylioppilaat lauloivat Maamme-laulun, Suomen laulun ja Venäjän kansallishymnin.

Toisena päivänä välittömästi Senaatintorilla pidetyn sotilasparaatin jälkeen keisari meni Armfeltin ja Bergin saattamana senaatinlinnaan, astui valtaistuinsaliin ja saneli senaatin istunnossa suuren uudistusohjelmansa edellyttämät toimenpiteet Suomen hallinnossa. Illalla Berg piti suuret tanssiaiset, joissa keisari haki poloneesiin Armfeltin, Nordenstamin ja Cronstedtin rouvat. Keisari seurueineen oli vielä kolmannen päivän kaupungissa, jolloin hän sai jälleen illalla tervehdyksen ylioppilailta. Keisari kiitti ruotsiksi. Samana iltana oli suuret tanssiaiset Seurahuoneella. Snellman näki uuden keisarin ensimmäisen kerran konsistorin pikaesittelyssä, mutta on merkkejä siitä, että hänet esiteltiin keisarille yhdessä kaupunkiin saapuneen Runebergin kanssa.41

Berg esitteli ainakin Runebergin keisarille Seurahuoneen tanssiaisissa, mikä oli pettymys Runebergille. Tanssimusiikin ja puheensorinan takia hänellä oli vaikeuksia kuulla, mitä keisari sanoi ja mitä tämä halusi kuulla. Ainakin keisari totesi tuntevansa Maamme-laulun ja pitävänsä siitä. Runebergille jäi joka tapauksessa lämmin muisto tapaamisesta.42 Keskiyöllä keisarin ja hänen seurueensa matka jatkui Turkuun.

Keisarin vierailu senaatissa toisena pääsiäisaamuna 1856 oli aamuherätys senaatille; aamusiivouksessa virkavallan ovia avattiin ja ikkunoita raoteltiin ympäröivään yhteiskuntaan.43 Aleksanteri II:n saneleman ohjelman mukaan senaatin oli maan sotavaurioiden korjaamiseksi tehtävä suunnitelma maan kaupan ja merenkulun kohentamiseksi ja laadittava ehdotuksia maan teollisuuden edistämiseksi. Kulkulaitoksia piti edistää rakentamalla liikenneyhteyksiä sisämaan ja rannikon välille kanavien tai rautatien avulla. Taloudellisten olojen parantamiseen liittyi myös keinojen keksiminen maaseudun kansansivistyksen kohottamiseksi.

Loppulausunto sisälsi poliittisesti painavimmin annin. Senaatin jäsenten tuli muistaa, että hyvinä suomalaisina pysymisen ohella he olivat osa sitä suurta yhteiskuntaa, jonka pää Venäjän keisari oli. Maan erityisolojen kehittämisessä oli pidettävä mielessä valtakunnallisen yhteenkuulumisen vaatimukset. Näissä rajoissa keisari halusi tukea Suomen olojen kehittämistä sanelemansa uudistusohjelman mukaisesti.44 Sanoma meni perille, koska kiitospuheessaan von Haartman osoitti sanansa keisarille ja hallitsijahuoneelle ja pyysi Jumalaa suojelemaan ”tsaariamme”, ei suuriruhtinasta. Berg osoitti sanansa Suomelle ja sen hyvinvoinnille.45

Aleksanteri II:n uudistusohjelma ei ollut hänen omaa käsialaansa. Yleisesti oletetaan, että ohjelman ideoija oli von Haartman ja lopputuloksen tarkastivat Pietarissa Armfelt ja Helsingissä Berg. Mukana oli lisäksi Stjernvall-Walleen ja senaatista A. G. Mellin ja C. Fr. Richter sekä vanha valtiomies C. J. Walleen. Ohjelmaa oli alettu suunnitella vuoden 1855 lopulla.46 Sysäyk-senä ohjelmalle pidetään Armfeltin pojalleen Wladimir Armfeltille hankkimaa valtuutusta tehdä ministerivaltiosihteerin sijaisena matka Suomeen sodan tuhojen tarkistamiseksi. Wladimir Armfelt raportoi maan oloista tavoitteenaan valmistella maalle sodanjälkeinen elvytysohjelma. Vaikka se valmistui vasta huhtikuussa, se oli osa keisarin ohjelmajulistusta. Matkamääräyksessä oli mainittu kaupan, merenkulun, teollisuuden ja liikenteen kehittäminen. Kansanopetusta ei mainittu, mutta Venäjällä oli alettu juuri suunnitella sen kehittämistä. Sen perustaksi laadittu arvovaltaisen kansanvalistuskomitean mietintö oli maannut koko sodan ajan kenraalikuvernöörin pöydällä, joten kansansivistysasia oli helppo liittää mukaan uudistusohjelmaan.47

Samaan aikaan Armfelt tilasi 1.2.1856 von Haartmanilta esityksen uudistustoimenpiteistä Suomessa rauhan jälkeen. Tätä ennen von Haartman oli jo lähettänyt alustavia muistioita, joita Armfeltin mukaan vain von Haartman kykeni laatimaan tuntiessaan maan tarpeet täydellisesti. Armfelt oli antanut von Haartmanille ohjeeksi, että ohjelman tuli olla selkeä, lyhyt ja kategorinen, koska uuden hallitsijan kanssa piti toimia kiertelemättä ja rehdisti. Helsingissä ohjelmaa alkoi suunnitella kokonainen tiimi von Haartmanin johdolla, Armfelt välitti sen ajatukset keisarille ja ohjaili työskentelyä.

Helsingissä Berg tarkasti ja hyväksyi muistiot. Ensimmäinen muistio lähti keisarille helmikuun lopussa. Sen mukaan pääongelmia oli kaksi: ensiksi hallintovallan keskittäminen liiaksi kenraalikuvernöörille ja toiseksi taloudellinen epätasa-arvo Venäjään nähden. Keisari palautti muistiot 29.2. luettuaan ne huolella ja oli tyytyväinen saatuaan selkeän kuvan Suomen tilasta. Armfelt ilmoitti myös lukeneensa muistiot mielihyvällä, mutta Bergiä ei saataisi suostumaan valtansa rajoittamiseen ja että ilman tämän välitöntä osallistumista mitään uudistuksia ei voitaisi toteuttaa. Kenraalikuvernöörin vallan rajoitus pysähtyi tähän, mutta taloudellisista uudistuksista Armfelt kokosi von Haartmanin muistioiden perusteella listan. Tämän pohjalta Bergin kansliassa kirjoitettiin varsinainen ohjelma.48

Edellä kuvattu uusimpaan tutkimukseen perustava tapahtumakulku ei sovi kovin hyvin Bergin aktiivisuuteen ja siihen reaktioon, jonka se sai suomalaisessa virkamiehistössä. Ministerivaltiosihteerikeskeisessä analyysissä Bergille annettu kiltti tarkkailijan ja tarkastajan rooli ei ole uskottava, koska ristiriidat von Haartmanin ja Armfeltin kanssa olivat yleisesti tunnettuja. Berg vaikutti Suomen asioihin tammikuusta 1855 lähtien sotaväen ylipäällikkönä ja vt. kenraalikuvernöörinä. Heti aluksi hän hämmästyi kansliansa virkakunnan pientä määrää ja vaati parannusta asiaan. Joulukuussa 1854 M. W. Nordenheim kansliatoimituskunnasta määrättiin hänen avukseen. Af Brunér hoiti kirjeenvaihtoa kansliatoimituskunnan päällikön virassa 21.11.1855 alkaen. Kansliansa päälliköksi Berg sai 23.1.1856 Antellin. Lisäksi Bergiä avusti kuusi adjutanttia.

Aloittaessaan kenraalikuvernöörinä Bergiltä ei voinut jäädä huomaamatta, että samassa kuussa Snellman oli ottanut Litteraturbladin uudelleen hoitoonsa ja arvostellut ensi töikseen von Haartmania Suomen talousseuran toiminnasta. Hyökkäys herätti suurta huomiota, koska senaatin talousosaston varapuheenjohtaja von Haartman koki talousseuran arvostelun henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Snellman oli näet väittänyt, että Turussa toiminut seura ei palvellut suomalaisen maatalouden etuja vaan oli paikallisesti vihkiytynyt pellavanviljelyn edistämiseen.49

Von Haartmanin vastahyökkäykset kiinnittivät viimeistään Bergin huomion Snellmaniin. Snellmanin kertoman mukaan Berg oli hyvä kuuntelija ja ottamaan selvää asioista, koska hän oli innostunut korjaamaan ja uudistamaan kaikkea. Snellmanin mukaan ”hän halusi tietoja kaikilta ja kaikesta”. Von Haartmanin ja Snellmanin polemiikki havahdutti Bergin huomaamaan, miten käyttökelpoisia Snellmanin ajatukset olivat. Lisäksi vaikutuksen teki Snellmanin vastuullinen toiminta professorina ja akateemisen nuorison kasvattajana. Polemiikissa oli kysymys lähinnä liberalismin isyydestä. Suomeen liberalismi tuli myöhään mutta sitäkin äkillisemmin. Snellman itse tokaisi: ”Kyllä noita suurisuisia liberaaleja nyt on joka sopukassa, kun keisari Aleksanteri on noussut valtaistuimelle, mutta missä ne olivat Nikolain hallituksen aikana.”50 Snellmanin poikkeuksellista asemaa kuvastaa se, että ohjelmajulistus oli ylhäältä käsin merkki myös uudistuskysymyksiä koskevan keskustelun sallimisesta julkisuudessa.51 Tässä mielessä Snellmanilla oli ainakin kymmenen ellei viidentoista vuoden etumatka muihin. Siksi hän oli myös avainasemassa hallitsevien piirien neuvonantajana.

Von Haartmanin rooliin uudistusohjelman synnyssä ei ole vahvoja viittauksia, kun esimerkiksi kouluasioiden liittäminen toimenpidelistaan kääntää katseet muuhun suuntaan. Esimerkiksi tältä pohjalta kouluasioita Snellmanin kanssa järjestelleen Uno Cygnaeuksen mukaan ehdotuksen takana oli Fabian Langenskiöld ja mahdollisesti myös Snellman.52 Cygnaeuksen arviota on pidetty varteenotettavana. Myös Novorovin nimi mainitaan.53

Uudistusohjelman valmistelu ei hahmotu kirjeenvaihdossakaan, koska Snellman ei ole lähettänyt Armfeltille yhtään kirjettä vuoden 1856 alkupuolella, eikä Langenskiöldin, Bergin, Stjernvall-Walleenin, von Kothenin tai von Haartmanin kirjeissä mainita uudistusohjelmaa. Suoranaisesti uudistusohjelma tulee esiin Armfeltin allekirjoittamassa ja kenraalikuvernöörinkanslian päällikön S. H. Antellin varmentamassa kirjeessä 13.2.1856, jossa Armfeltin pojan tarkastusmatka määritellään seitsemällä pykälällä, jotka noudattavat kutakuinkin ohjelman sisältöä. Berg oli viipynyt pitkään kevättalvella Pietarissa neuvottelemassa Armfeltin kanssa, joka hankki keisarin suostumuksen hankkeelle. Sen jälkeen matkamääräys annettiin Antellin laadittavaksi. Tämä oli Bergin luottomies ja tiesi, että kuvaa oli kirkastettava. Matkamääräyksessä mainittiin kaupan, merenkulun, teollisuuden ja liikenteen kehittäminen. W. Armfelt lähetti matkalta viisi raporttia. Ne vastasivat hienosti tilannekuvaa uskollisuudesta hallitsijaa kohtaan. Herätteitä uudistuksiin antoivat Langenskiöld, Stjernvall-Walleen ja Munck.54

Bergin ja hänen luottomiestensä vaikutusta ohjelman syntyyn todistaa hänen oma tarkastusmatkansa, jonka hän teki 28.6.–9.8.1856. Hän matkusti läpi Suomen Tornioon asti ja palasi länsirannikkoa myöten Helsinkiin. Hän halusi itse tutustua olosuhteisiin Suomessa voidakseen toimeenpanna keisarillisen uudistusohjelman. Ajoitus oli loistava kansansuosion keräämisen kannalta. Hänelle pidettiin monia kiitospuheita, ja hän piti itse monia sydämeenkäyviä puheita, koska matkaa oli valmisteltu huolella pitkään. Hän kävi monissa kirkoissa, käveli usein alttarille ja polvistui hartaana lyhyeen rukoushetkeen. Ohjelman toteutuksesta vastasivat kuvernöörit, ja huolella laadittu aikataulu toteutettiin kirjaimellisesti.

Porvoon, Loviisan ja Haminan jälkeen Berg saapui Viipuriin, jossa hän oli vaikuttunut kaupungin eurooppalaisesta sivistyksestä ja ihmisten valmiudesta puhua niin monia kieliä. Hän ylisti Viipurin kauppaa ja ennusti sille kaunista tulevaisuutta. Lappeenrannan, Savonlinnan, Mikkelin ja Jyväskylän jälkeen hän tuli Kuopioon, jossa hänet otettiin sydämellisesti vastaan. Hän saattoi omin silmin havaita, miten kaupungissa saatiin nyt korjata Snellmanin työn satoa. Erityisesti hän kiitteli maatalouden kehitystä, joka oli ollut Saimassa Snellmanin erityisen huomion kohteena. Seuraavassa kohteessa, Snellmanin koulukaupungissa Oulussa hän ylisti isänmaallista ja urhoollista kansaa. Puhetta seurasi hurraa-huutoja ja Maamme-laulu. Muissa Pohjanmaan rannikkokaupungeissa Limingassa, Kokkolassa, Vaasassa ja Kristiinankaupungissa hän tervehti Snellmanin sukulaisia. Tampereen, Porin, Rauman, Uudenkaupungin, Naantalin, Turun ja Hämeenlinnan kautta hän palasi Helsinkiin.55

Berg laati havainnoistaan 46-sivuisen kertomuksen, jonka hän lähetti Armfeltille keisarille esitettäväksi. Reunamerkinnöistä päätellen Aleksanteri II olikin tutkinut sitä huolellisesti.56 Matkakirjeet ja -kertomus luovat perustan monille toimenpiteille, joihin ryhdyttiin. Bergin jälkimaineesta huolimatta tähänastinen tutkimus ei ole kyennyt osoittamaan Bergin tehneen vääriä esityksiä. Päinvastoin kaikki hänen raporttinsa osoittavat hämmästyttävää myötätuntoa ja harrastusta Suomea kohtaan.57 Viimeistään kesän 1856 matka vakuutti hänet suomalaisten halusta ja kyvystä parantaa asemiaan.

Samassa tahdissa Bergin selvitystyön kanssa Snellman alkoi lehtiartikkeleissaan ottaa kantaa uudistusohjelman toteuttamiseen konkreettisella tasolla. Aleksanteri II:n senaatin pöytäkirjaan saneleman uudistusohjelman hengessä Snellman käsitteli laajasti ja syvällisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä Saiman tapaan, mutta näihin aikoihin niiden toteutuminen oli lähempänä kuin koskaan. Ajankohtaisimmat kysymykset koskivat koululaitoksen kehittämistä, sillä Aleksanteri II:n ohjelmaan sisältyi myös kansakoulujen perustaminen. Sen johdosta senaatti pyysi tuomiokapituleja antamaan lausuntonsa ja ehdotuksensa asiasta. Lokakuussa 1856 saapuneista ehdotuksista senaatti halusi suuren yleisön arvion ja painatti ne jaettavaksi. Keskustelu alkoi kiivaana sanomalehdissä ja eturintamassa oli Snellman. Hän muistutti, että Suomessa oli vähän tietoa siitä, miten asia oli järjestetty muualla.

Vielä enemmän huomiota herätti vuonna 1856 taistelu Suomen rautatiepolitiikasta. Asia alkoi edetä nopeammin, kun 7.4.1856 asetettiin komitea Aleksanteri II:n uudistusohjelman mukaisesti pohtimaan kanavien ja rautateiden rakentamista.58 Snellman yhtyi rautateiden kannattajien käsityksiin kanavia vastaan. Ensimmäisen kerran Snellman otti kantaa rautatien valmisteluihin toukokuussa ja syyskuussa 1856 kolmessa laajassa kirjoituksessa, joissa hän seikkaperäisesti todisti, miten parantuneet kulkuyhteydet synnyttävät maataloutta, teollisuutta ja kotimaan kauppaa; nämä tekijät nostaisivat Suomen hyvinvoinnin ja sivistyksen lähemmäksi Euroopan muiden kansakuntien tasoa.

Näissä polttavissa asioissa Snellman tuli ohjaamaan yleisen mielipiteen uusien linjojen taakse. Tuki oli arvokasta Bergin politiikalle. Yhteistyö johti lopulta sukusenaatin kaatumiseen ja von Haartmanin ja von Kothenin poistumiseen näyttämöltä.

35 Kirje Fredrika Runebergille 26.4. 1856. KT 13, 228–231.

36 Kirje Carl Robert Ehrströmille 18.12.1856. KT 14, 171.

37 Bror Ernst Hannibal Schildtille 24.4.1857. KT 14, 375.

38 Johan Wilhelm G:son Snellmanille 24.4.1857. KT 14, 375.

39 Kreivi Berg. KT 23, 290–291.

40 Aikalaismuistelmissa seikkaperäinen selostus keisarivierailusta on Schauman (II), 126–127 ja Elmgren 1939, 208–209 sekä Estlander 1919 (I), 166–167. Ylioppilaskunnan historiassa vierailua on kuvattu tarkasti. Ks. Klinge 1978, 46–47. Topeliuksen laulun sanat, ks. Vasenius 1919 (III), 543 ja 575.

41 Elmgren 1939, 208. Toisaalta Aleksanteri II totesi 1863 suomen kielen asetuksen yhteydessä, että ”olen jo kauan halunnut tutustua herra senaattoriin.”

42 Strömborg 1931, 263.  Runeberg kertoo tapaamisestaan kirjeessään von Beskowille.

43 Tyynilä 1992, 161.

44 Erkki K. Osmonsalo, Perustuslaillisen kehityksen kausi. Teoksessa Suomen historian käsikirja. Suomen tiedettä 1.2. Porvoo 1949.

45 Tyynilä 1992, 133. Ks. Myös Rauhala (I) 1915, 346 ja Kekkonen 1987, 44–45 sekä Paasivirta 1978, 199.

46 Tyynilä 1992, 133. von Haartmanin puhe FAT 2.5.1856. Haartmanin kok. 44.

47 Nurmi 1988, 74–75. Ks. Aurola 1969, 228.

48 Osmo Jussila, Valtiosihteerinviraston julkaisematon käsikirjoitus 1996. Valtioneuvoston arkisto, Hallintohistoriakomitea 4.25f:6. Kristiina Kalleinen myötäilee Jussilan linjoja von Haartman-elämäkerrassaan (2001), 266–268. Hän toteaa Jussilan todistaneen tekemänsä jäljitystyön perusteella von Haartmanin keisarin ohjelman ”harmaaksi eminenssiksi”. Alaviitteessä 68:ssa esitetyn signumin mukaan käsikirjoitusta ei löydy (ks. s. 329). Johtopäätöksen ongelmana on ainoastaan valtiosihteerinviraston akteihin tukeutuminen ja Snellmanin jättäminen kokonaan pois analyysistä.

49 Rainer Knapaksen kommentaari, SA VII:4 sekä Henrik Knifin ja Yrjö Kaukiaisen kommentaari, SA VII:16.

50 Viljo Rasila, Liberalismin aika. Teoksessa Suomen taloushistoria 2. Teollistuva Suomi. Helsinki 1982, 16.

51 Paasivirta 1978, 201.

52 Försök till självbiografi. Uno Cygnaeuksen kokoelma. Helsingin yliopiston kirjasto. Ks. Nurmi 1988, 73.

53 A. Salo, Pikkulasten kasvatus Uno Cygnaeuksen sivistysjärjestelmässä I, 230–231. Helsinki 1939 sekä Aimo Halila, Suomen kansakoululaitoksen historia I–II. Helsinki 1949, 201–202 (erityisesti nootti nro 5) sekä Aurola, Venäjän koululaitos ja Cygnaeus. Helsingin yliopiston kasvatustieteellisiä tutkimuksia 6. Helsinki 1969, 228.

54 Nurmi 1988, 74–75. Määräyskirja on Valtiosihteerinviraston aktissa 86/1856.

55 Jäderhorn 1977, 135–149. Bergin kaupunkikohtaiset raportit Snellmanille tutuista kaupungeista Armfeltille ovat Armfeltin kokoelmassa IIa, 16a seuraavilta päiviltä: Kuopiosta 12.7.1856 (nro 12). Ks. myös Pekka Lappalainen, HA 1975:67, 95–137; Oulusta 16.7.856 (nro 17); Kokkolasta 25.7.1856 (nro 27); Kristiinankaupunki 30.7.1856 (nro 33).

56 Rein 1981 (II), 180.

57 Krusius-Ahrenberg 1935, 120.

58 Yrjö Kaukiaisen kommentaari, SA VII:57.