Tukholmassa syntyneen Snellmanin juuret olivat tukevasti Pohjanmaalla, maakunnassa, joka vielä 1700-luvulla muodosti Suomesta erottuvan itsenäisen kokonaisuuden. Asiakirjoissa näkyi usein merkintä ”Finland och Österbotten”.18 Pohjalaisten voimakasta maakunnallista patriotismia, yrittäjyyttä ja itsetuntoa ylläpiti Tukholman-kaupan tuottama varallisuus ja sivistys. Snellmanin verenperintö yhdisti hänet selkeästi kahteen menestyvään Pohjanmaan merenkulkukaupunkiin: isän suvun kautta Ouluun ja äidin suvun kautta Kokkolaan. Perheen perustaminen Tukholmaan oli poikkeuksellista, koska Snellmanit olivat pääasiassa Pohjanmaan eri pitäjissä vaikuttanutta ja paikallaan pysynyttä pappis- ja porvarisukua. Esimerkiksi Snellmanin setä Johan Gerhard Snellman (s. 1769) oli Utajärven kappalainen, isoisä Gerhard Snellman (s.1748) Tyrnävän kappalainen, isosetä Isak Snellman (s. 1757) Iin kappalainen sekä isoisän isä Gerhard Snellman (1724) Tervolan kappalainen. Varhaisimmat tunnetut esi-isät olivat porvareita: vanhin tunnettu esi-isä Johan Snellman (s.1688) oli kauppias Oulussa ja tämän isä Hans Snellman (s. 1656) kauppias ja tullikirjuri samassa kaupungissa. Suvun kantaisä Olof Jönsson Snellman toimi kauppiaana ja raatimiehenä Vaasassa, Kristiinankaupungissa ja Uudessakaupungissa.19

Snellmanien kehittyminen laajaksi pohjalaiseksi pappisuvuksi versoi merenkulun synnyttämästä henkisestä ja aineellisesta perinnöstä. Pappien määrä alkoi suvussa kasvaa, kun varallisuuden lisääntyessä porvari-isät saattoivat lähettää poikiaan läheiseen Oulun triviaalikouluun. Ensimmäisen polven papit avioituivat muiden pappissukujen tyttärien kanssa, ja sukulaisavioliitot yleistyivät. Perheiden pojat kohosivat sittemmin kirkkoherroiksi ja kappalaisiksi.20 Tässä kolmen sukupolven aikana kypsyneessä vahvassa pappistraditiossa Snellmanin isä oli tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun. Sitä korostaa vielä se, että Snellmanin isoisällä Gerhard Snellmanilla olisi aviopuolisoa hakiessaan ollut tarjolla Oulun varakkaiden kauppiaiden tyttäriä, mutta hänen mielestään nämä olivat liian hienoja köyhälle maalaispapille. Hän noudattikin edeltäjänsä neuvoa: papin perheestä oli papin vaimo otettava. Sotkamon pappilasta löytyi Anna Kristiina Ståhlberg, josta tuli Snellmanin isoäiti.21

Snellmanin oma isä sitä vastoin löysi puolison Tukholmasta. Siellä Christian Henrik tutustui Maria Magdalena Röringiin, tunnetun kokkolalaisen porvarissuvun tyttäreen. Snellmanin äidinisä oli Mathias Röring (s. 1730), Kokkolan seudun maanmittari, joka oli erotettu virastaan juoppouden tähden. Isä antoi vihkiä itsensä vasta vähän ennen kuolemaansa lasten äidin kanssa. Vain kaksivuotiaana isättömäksi jääneen Maria Magdalenan otti kasvatikseen hänen serkkunsa, varakas oululainen kauppias Mathias Röring (s. 1750). Snellmanin äidin isoisä Mathias Röring (s. 1699) oli varakas kokkolainen kauppias, joka omisti kaupungissa kiinteistön. Isoisän isä Henrik Röring (s. 1663) oli samoin kauppias ja raatimies Kokkolassa kuten tämänkin isä Johan Röring (s. 1619). Kantaisä Matts Röring oli talollinen Pyhäjoelta.22 Christian Henrik ei ollut sukunsa ensimmäinen Röringien sukuun nainut. Hän meni itse asiassa naimisiin isänsä pikkuserkun kanssa, koska hänen äidinisänsä ja Maria Magdalenan isänisä olivat veljeksiä. Samoin työpaikka Kyntzellin kauppahuoneessa oli jonkinlainen sukulaiskauppa, koska Anders Kyntzell oli molempien vanhempien pikkuserkku. Tällä tavalla pappis- ja porvarissuvut vankistivat asemaansa keskinäisillä avioliitoilla Kokkolassa.

Snellmanin vanhemmat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka korjasi konkreettisesti hyödyn Pohjanmaan säännöllisistä yhteyksistä Tukholmaan ja sitä kautta ulkomaille. Kehitys oli alkanut jo 1600-luvun alussa Ruotsin kuninkaiden perustaessa Pohjanmaan rannikolle kaupunkeja maakunnan kaupan keskittämiseksi. Kaupunkien porvareiden ja sisämaan talonpoikien välille syntyneen riidan ratkaisi tapulioikeuksien myöntäminen Kokkolalle 1762 ja sen jälkeen Oululle 1765.23

Ulkomaankauppaoikeudet kytkivät Pohjanmaan rannikkokaupungit säännöllisen kansainvälisen kaupan piiriin. Oulu ja Kokkola kohosivat nopeasti Suomen vauraimpien kaupunkien kärkeen ja pitivät asemansa aina 1850-luvun puoliväliin saakka. Kaupan kannattavuus perustui siihen, että tervaa vietiin kahdeksan kertaa enemmän Tukholmaan kuin suoraan ulkomaille, koska pääkaupungin suurkauppiailla oli vanhat ja hyvin toimivat liikesuhteet useisiin Euroopan kauppakeskuksiin. He saattoivat antaa luottoa ja heillä oli tarkat tiedot suhdannevaihteluista maailmalla.24

Säännöllisten liikeyhteyksien myötä pohjalaisten kauppiaiden ja laivanvarustajien jälkikasvu alkoi hakeutua Tukholmaan, joka oli luontevampi suunta lähteä oppia hakemaan kuin esimerkiksi Turku. Näin kävi myös Snellmanin vanhemmille. Kun Christian Henrik oli ensin saanut isältään hyvää kotiopetusta Tyrnävän pappilassa ja innostunut varsinkin latinasta ja käynyt Oulun triviaalikoulun, hän kirjoittautui 14.10.1796 opiskelijaksi jo vuonna 1438 perustettuun Upsalan yliopistoon. Samana vuonna yliopistossa aloitti lukunsa 206 uutta opiskelijaa. Snellmanin isän lisäksi yliopistossa oli vain kaksi opiskelijaa Suomesta: Michael Avellan ja Joh. Bergman, jotka olivat ehtineet opiskella Turun Akatemiassa.25

Upsalassa Snellmanin isä sai kosketuksen eurooppalaisiin uusiin tuuliin, erityisesti Kantin filosofiaan. Opinnot päättyivät melko pian, kun hän isänsä luvalla sai antaa periksi filosofiaa käytännöllisemmälle intohimolleen, merenkululle. Tukholmassa hän suoritti perämies- ja laivurintutkinnon erinomaisin arvosanoin. Vuonna 1799 hän sai ensimmäisen pestinsä ja palveli konstaapelina oululaisessa 125 lästin Exporteuren-fregatissa.

Ennen seuraavaa komennustaan perämiehenä 112 lästin oululaisella Redligheten-fregatilla 25-vuotias Christian Henrik solmi alkuvuodesta 1803 avioliiton Tukholmassa tapaamansa 23-vuotiaan Maria Magdalena Röringin kanssa. Kasvatusvanhemmat olivat lähettäneet Maria Magdalenan vuonna 1798 Tukholmaan sisäoppilaitokseen. Siellä opiskeli myös Snellmanin isän sisko Anna Jacobina, joka oli aloittanut kätilöopinnot vapaaherratar Geerin johdolla. Isä-Snellman ehti tehdä vain yhden matkan Redlighetenillä ennen kuin hänet pestattiin perämieheksi 228 lästin Fratrum Musae -fregattiin, joka oli Oulun suurin laiva. Kun hän oli palaamassa kaksi vuotta kestäneeltä Välimeren-purjehdukseltaan, laiva myytiin. Seuraavana vuonna Kyntzellit tarjosivat hänelle perämiehen paikkaa juuri valmistuneessa Patiencessa.26 Vaikka Snellmanin isä antautui täysin merenkululle, Upsalassa virinnyt syvä kiinnostus filosofiaan ei koskaan laimentunut. Merillä ollessaan hän käytti kaiken vapaa-aikansa suurten filosofien teosten tutkimiseen alkukielellä samaisessa kajuutassa, jossa Snellman syntyi.

Snellmanin isän uranvalinnassa kiteytyi uuden aikakauden henki. Ulkomaankaupan vilkastuminen ja merenkulun nopea kasvu innostivat nuoria miehiä hakeutumaan merille. Ensimmäisten joukossa oli Snellmanin isä, joka näin seurasi esi-isiensä teitä. Olof Jönsson Snellman oli harjoittanut 1600-luvulla kaupan ohella laivaliikennettä Kristiinankaupungissa ja Uudessakaupungissa, ja hänen poikansa Hans oli tehnyt yhden pitkän merimatkan ja omisti osakkuuksia muiden laivoista. Hansin poika Johan omisti oman aluksen, jonka venäläiset takavarikoivat isonvihan aikana. Suvun käytännöllisen merimieshistorian voi sanoa alkaneen kuitenkin Snellmanin isästä, jonka jälkeen monet muutkin sen jäsenet antautuivat merimiehiksi. Niinpä samassa laivassa saattoi omistajana, kapteenina ja miehistönä olla isiä ja poikia, veljeksiä ja serkuksia.27 Kaikille näille maailmaa kiertäville merenkulkija-Snellmaneille koti ja juuret säilyivät Pohjanmaalla, jossa vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset odottivat malttamattomina omaisiaan kotiin kertomaan kuulumisia monilta Euroopan kulmilta. Aineellisten tuomisten vanavedessä kulkeutuneet henkiset virikkeet olivat vaikutukseltaan kaikkein kauas-kantoisimpia.

19  Ks. Snellman-sukutaulut. Snellmanien sukuyhdistys 1993. Ks. myös sukutaulut teoksessa Snellmanit Suomessa (toim. Jorma Selovuori). Helsinki 2000.

20   Virkkunen 1956, 43.

21  Liina Holm, Suurmiesten sukulaisia. Vanhoja sukumuistoja Pohjanmaalta. Jyväskylä 1931, 13.

22  Hj, Björkman, Gamlakarleby stad och dess borgarskap i förgångna tider. Helsingfors 1916.

23  E. E. Kaila, Pohjanmaa ja meri 1699- ja 1700-luvuilla. Talousmaantieteellis-historiallinen tutkimus. Historiallisia tutkimuksia XIV. Helsinki 1931, 331. Ks. tapulioikeustaistelusta lisää myös Halila 1953, 174–183.

24  Aimo Halila, Oulun kaupungin historia II: 1721–1809. Oulu 1953, 227–228.

25  A. B. Carlsson, Uppsala Universitets Matrikel på uppdrag av universitetets rektor utgiven. Tredje bandet:1750–1800. Uppsala 1925–1946, 338–345.

26  Kai Snellman, ”Snellmanin isä”. Merikapteeni Christian Henrik Snellman (1777–1855). Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys 1999, 7–11.

27  Kai Snellman, Snellmanit merenkulkijoina. Snellmanien tiedotuslehti 1989/2. Myös P. W. Snellman, Oulun laivoja ja laivureita 1816–1875. Oulu 1974.