Anna Lovisa Tawastille, runo morsiamen ystävälle 20.7.1845
Päivämäärä:
20.7.1845
Synnyinlahjaks luojaltasi
Sait sä mielen hilpeän.
Kolhuilta voit suojanasi
Käyttää sitä kilpenä;
Joskus surun pilvenlonka
Taivaanrantaa varjoaa,
Miten kaunis hymys onkaan,
Jonka ilos tarjoaa.
Onhan onni ihmiselon
Kiitävä ja katoova,
Torjuessas turhan pelon
Itkut olet patoova;
Raskas toisinaan on taakka,
Silti pystyyn nostat pään,
Itke, naura loppuun saakka,
Sehän kuuluu elämään!
Henkilöt:
Asiat:
