Elmgren, Sven Gabriel

Elmgren, Sven Gabriel

1817–1897. Filosofian maisteri 1840. Teologian kandidaatti 1844. Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi 1848, apulais­kirjastonhoitaja 1862–91. Kunnia­tohtori 1860. Morgonbladet-lehden toimittaja, kirjallisuustutkija.

Litteraturblad nro 3, maaliskuu 1861: [Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikertomus]

Päivämäärä: 
1.3.1861
Tähän vuosikertomukseen saanee toimitus lisätä, että se on viimeinen herra tohtori Elmgrenin allekirjoittama. Hoidettuaan nimittäin viisitoista vuotta uupumattomalla innolla sihteerin velvollisuuksia toht. Elmgren selitti mahdollisen uudelleenvalintansa varalta, ettei hän voi enää ottaa tehtävää vastaan. Juuri toht. E:n lähimmän johdon ja valvonnan alaisena Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on luo­vuttuaan aiemmasta toimintalinjastaan, pelkästä rahastojen keräämisestä tulevaa laajempaa toimin­taa varten, kehittänyt poikkeuksellisen aktiivisuutensa, josta osoituksena on sen kustantamien teos­...
Paikat: 

Yliopiston kirjastonhoitajan viran täyttäminen, lausunto yliopiston konsistorissa 7.12.1861

Päivämäärä: 
7.12.1861
Statuuteissa sanotaan kirjastonhoitajan virkaan ehdottamisen suhteen samoin kuin professorinvirkoihin ehdottamisesta, että tulee ottaa huomioon ”vain itse kunkin niissä tieteissä osoittamat tiedot, jotka kyseiseen virkaan kuuluvat.” Mutta niin kuin lääketieteessä tieteellistä pätevyyttä ei osoiteta vain julkaistuilla kirjoituksilla vaan myös tieteen oppien käytännön harjoittamisen kautta, niin myös kirjastonhoitajalta vaadittavan tieteellisen näkemyksen tulee olla sen kaltainen, mitä viran käytännön hoidossa vaaditaan, ja päinvastoin viranhoidon tulee osoittaa tieteellisen näkemyksen laatua...
Paikat: 
Asiat: 

Litteraturblad nro 12, joulukuu 1861: Kotimaista kirjallisuutta

Päivämäärä: 
1.12.1861
Mansikoita ja mustikoita III. Helsingissä 1861.   Täksikin jouluksi on ilmestynyt tämän pienen kalenterin vihkonen. Useimmat alkuperäistekstit ovat siinä kuten edellisessäkin nimimerkki Suonion [J. L. F. Krohn] käsialaa. Vaikka nämä runot eivät selvästikään ole pursuilevan runollisen mielikuvituksen tuotteita, ne ovat tavallisesti sisällöltään hyvin harkittuja, ja niissä vallitseva puhdas ja lämmin henki tuntuu miellyttävältä. Sisältö käsittelee tavallisimmin isänmaata tai rakkautta, jotka molemmat ovat tyhjentymättömiä kaikkien aikakausien runojen aiheita. Jossakin, esim. runossa ”Kova ran...
Paikat: