Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)

Snellman, Johanna Lovisa ”Jeanette” (o. s. Wennberg)

1828–1857. Snellmanin puoliso vuodesta 1845.

Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
22.7.1845
Rakas ihana pikkuinen! Minä en ehdi enkä tahdo lähteä, viimeksi mainittu useasta syystä. Tee sinä miten pikku sydämesi halajaa. Kiitos kuitenkin, harras kiitos hyväntahtoisesta, hyväsydämisestä pikku lappusesta. Se ilahduttaa kuten kaikki mikä minun Rakkaani sydämestä kumpuaa puhtaasti ja vilpittömästi Sinun hellästi rakastava Snellman    
Kirjeenvaihto: 

Onneeni en saata luottaa, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Onneeni en saata luottaa, Ihanainen! Katoovainen onhan uni. Toisenlainen totuus on; se surun tuottaa.   Lupaa syömmein sykähtelyt Sulle lemmen pikku majan. Turhuuksiin sua halus ajaa, Houkuttavat halvat helyt. Hauskat hetken huumaukset Viekoitellen hymyilevät, Sua kiehtoo elon kevät, Eivät arjen velvoitukset.   Katseeltasi pakoon käännyn, Pelkään poltetta sen liekin. Minulta se voimat viekin, Turhaan kilvoitteluun näännyn.   Vähään tyytymään kun taipuu Mies, niin neito tuskin tyytyy. Säikkyneenä rintas hyytyy Yltyessä yljän kaipuun.   Unelmani autuudesta Sinua ei toki loukkaa? Kyynelillä ma...
Asiat: 

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Sydäntäni miksi kärventää, Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää? Miksi unen lailla haihtuu ajatus, Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut? Miksi tulevaista vuotan maltitonna, Vaikka hetkeen tartun holtitonna?   Kulta, sallithan mun sydämeni Viilenneenä sykähdellä taasen, Järjen ääni alistumaan saa sen. Anna takaisin mun selkeyteni; Elämästä turha toivo kitke, Ettei enää sielu naura, itke.   Vallassasi on myös palauttaa Äsken menetetty, josta luopui Sieluni, pois onnen annoin, mutta Unelmista sydämeni juopui! Opetithan pettymään ja luottamaan, Rakkautta kaipaamaan ja vuottamaan.    
Asiat: 

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Lausu ei hän sanaakaan, Ei suostu vastaamaan, Vaiti kuulee ylväästi Rukoukseni.   Sydämensä kylmä on Tuskilleni mun, Kaikupohja tunteeton sielun poljetun.   Mitä piittaa lemmestäin? Pikkujuttu vain, ”Joka nuorukaiselta sen näin vastalahjaks sain.” Pilvenlonka pelkkä lien, Joka varjostaa poutataivaan metsätien, Jota vaeltaa.   Yhtä sentään ainutkaan ei pysty tarjoomaan: Luopua voin kokonaan, Kun en sua saa.   Vuoksi Sinun onnesi Annan kaikkeni, Toivon raastan sielustain, nuolen haavojain.    
Asiat: 

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Kyyhky hento, eikö lento huima saa sua uupumaan? Lehdon yllä lentelyllä eikö suuntaa olekaan?   Jos vain voisin, enhän soisi Sulle huolta laisinkaan. Jos vain saisin, johdattaisin Sinut pesään rauhaisaan.   Jäisit tähän, ihan vähän koskettaisin sulkias. Silmäis sineen vajoaisin – siitä oisin autuas.   Rakkautta lupaan mutta vastaustas vuotan vaan. Suojan saisit, rakastaisit! Sanaani siis luota vaan.  
Asiat: 

Kysymykseen vastaa, kulta; runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
Kysyn Kulta Sinun vuokses: Uskallanko tulla luokses? Nauttia vain, Nyt kun sut sain? Eikö pahat puheetkaan Sua voi säikyttää? ”Tule!” Vastata Sä tohdit Lapsikulta, tuskin pohdit Vaaraa tuota, Että luotan Sydämessäs versovan Jotain kestävää.   Tulta lietsot rohkein käsin, Joko polttaa sydäntäsi? Käsitätkö, Ymmärrätkö Että uskon hanakasti Katsees hymyilyyn?   ”Tule!” – Kutsut ihanainen. Oisin toki taipuvainen, Mutta tunnen: Varo kun en, Kohtaloni ankarasti Riistää toivoon syyn.    
Asiat: 

Tervetuloa nyt toki, runo Johanna Lovisa Wennbergille

Päivämäärä: 
23.7.1845
”Tervetuloa!” Näin kuulin Hänen toivottavan hymyhuulin. Taivas! Olenko nyt pilkan alainen, Vai onko kutsu viesti salainen?   Kuka toivois luokseen vierailijaa, Jolla päällä maan ei ole sijaa? Hymysuin voi häntä tervehtää, Mutta se on silkkaa sanahelinää.   Silti sana mielessäni pysyy. Toivoa se mulle toisko? Epäluulo karvas, viekas kysyy: Pelkkää houretta se oisko?   ”Punastuiko poski? Katse hohti Ehkä jonkinlaista lupausta?” Päivänpaiste rusotukseen johti, Katseet, sanat kulki muita kohti.   Ei hän enää katso minuun päin, Minua ei kuunaan kutsu luokseen. Epäilysten kalvamaksi jäin, Pelkkää...
Asiat: 

Kuulutus avioliittoon

Päivämäärä: 
9.8.1845
Allekirjoittaneet anovat kunnianarvoisalta Kuopion kirkkoherranvirastolta kuulutusta avioliittoon, josta olemme keskenämme sopineet, siten että ensimmäinen kuulutus luetaan sunnuntaina tämän kuun 10. päivänä. Kuopiossa 9. elokuuta 1845. Jeanette Wennberg Joh. Vilh. Snellman Rehtori.   Annan suostumukseni tyttäreni Jeanetten avioliittoon Johan Wilhelm Snellmanin kanssa. And. Wennberg apteekkari Kuopiossa 9. elokuuta 1845.    
Paikat: 
Asiat: 

Johan Jakob Tengströmille

Päivämäärä: 
14.8.1845
Kuopiossa 14.8.1845   Kunnioitettu Veli!    Täysin tahallisesti olen lykännyt kirjoittamista, kunnes voin nyt kertoa, että tuleva avioliittoni täällä Kuopiossa apteekkarina toimivan Wennbergin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin kanssa kuulutettiin saarnastuolista viime sunnuntaina ja voin siis sydämellisimmin kiittää Veljen isällisistä, ystävällisistä onnentoivotuksista. Olen morsiameni nuoren iän takia pelännyt hätiköityyn päätökseen perustuvaa vastausta, joten sitova on ollut vasta kirjallinen lupaus kuulutuksia varten eikä minulla ole ollut oikeutta puhua asiasta, jonka kaikki täällä ova...
Paikat: 
Kirjeenvaihto: