Runo Aurora von Rehausenille
1.1.1831
Ihmeellisen laulun lumousta
taivas tahtonut ei mulle suoda.
Keräsinpä sentään uskallusta
tunteeni näin Sulle julkituoda.
Mykkä tuskani jos saapuu salaa
sinne, missä pielukselle painat pään,
muista nuorukaista jonka sielu palaa,
jolta kaikki autuus kielletään.
Milloinkaan ei kukaan toinen nainen...
Tohvelitaktiikkaa, omistettu J. L. Runebergille
1.1.1831
Enkös sanonutkin sen:
sormus kätkee kytkyen.
Velirukka kiikkiin jäit,
ilos pakenevan näit.
Mihin kadotitkaan puhdin,
veljespiirin uhon tuhdin?
Kaartelithan kotkan lailla
korkeuksiin ryypyn myötä,
pelännyt et tuskaa, yötä.
Ylsit aurinkoon, vaan nyt
nyhertäen kotityötä
kehdon ääreen kyyristyt....
Lisäys maljapuheeseen F. Cygnaeukselle kesäkuussa 1832, luonnos
1.6.1832
Niin vapaus! Kannattakaamme sitä; mutta ei sen lajin vapautta, jonka huutaminen nyt on päivän iskusana, sellaista vapautta jota harhauttavat joutavat maailmanparantajat, jotka vaikkakin hyvää tarkoittaen paljastavat kevytmielisyytensä ja mielettömyytensä yrittäessään sitkeästi ja pitkällisesti...
Osakunnan kunnian merkityksestä [1832], puheluonnos
1.1.1832
Olemme kokoontumisissamme kuulleet monen kysyvän mikä on Osakunnan kunnia? olemme kuulleet sen arvioiden osoittavan melkoista harkitsemattomuutta, ilman että kukaan edes olisi yrittänyt vastata kysymykseen tai oikaista näitä ajattelemattomia/motivoimattomia huudahduksia. Seikka on varsin kiintoisa...
Pohjolaan käy tuulen tie, runo Pohjalaisen osakunnan juhlaan 19.10.1834.
19.10.1834
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie!
Näätkö hapset hopeaiset,
kuulet voihkeet vaitonaiset?
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie,
se sano:
on jano
meillä totuuden,
me tavoitamme sen.
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie!
Äidin sydän jyskyttääkö,
huuliin...
Muistopuhe Johan Jakob Peuronille 4.1.1835, konsepti
4.1.1835
Ihmissydän-paralle on nujertavaa erkaantua täältä vailla jälkeen jääneiden kaipausta, ilman ystävien kyyneliä. Niin tottuneena näkemään elämän polun tarjoavan ilon kukkia ainoastaan kun sitä kostutetaan näillä surun uhrilahjoilla, ihminen pitää ihanana ajatusta, että hänen hautansakin niillä...
Seurueelle nuorukaisia ja nuoria naisia 1830-luvun puolivälissä, puhekonsepti
31.12.1835
Puheeni seurueelle ylväitä ruskeafrakkisia nuorukaisia sekä daameja (nuoria) kanooneineen ja kalvaine poskineen, pidetty kamarissani vieraiden tanssiessa rajuilman vallitessa ikkunoiden ulkopuolella ja tulen palaessa takassa.
Eivätkö säkenöikin Taivaan kiiltomadot valaistakseen sen Tulipallon...
Helsingfors Morgonblad nro 85, 5.11.1838: Runouden valtaistuin
5.11.1838
On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla
kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla!
Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa –
hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!
Sä maasi runouden puolustaja
nyt mistä sait tuon poltteen jalon,
mikä sai liekehtimään järkes valon
ja sinut...
Runo Emilie Flygarelle
18.8.1840
[18.8.1840]
Sun kynäs hankki mainetta ympäri maailmaa,
ja kirjoillasi ihastutit koko Pohjolaa.
Siis ylpein mielin sinulle me maljan kohotamme!
Älysi toki säkenöi ja luomuksesi, mutta
sun olemukses säteilee myös naisen suloutta.
Siis armain mielin sinulle me maljan kohotamme!
On sielus puhdas,...
Sillisalaattia ja hyvästit Snellmanille, runo
31.8.1840
[elokuun lopussa 1840]
Oi Snellman, jätät Ruotsin vaarat
ja hongikoiden uljaat oksanhaarat,
käyt Saksan maahan latteaan!
Hopeavirroissa kuin vastapäivään lohi ui,
myös sinun nokkas päättävästi suuntautui
Hollannin ojamaita tutkimaan.
Surkeina ystäväsi vetistämään jää
ja kaipuun nuoli sydämemme...
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- seuraava ›
- viimeinen »