Dokumentit

Runo Fredrika Runebergille elokuussa 1843

1.8.1843
Sallimus soi viisaudessaan haltuus pitkän runoniekan, joka ammatikseen kyllä täyttäis päivät kynäilyllä, palavasti kirjoittaisi jos vain välineitä saisi. Tukijana runoniekan Pidät huolta rassukasta maamme ehkä parhaimmasta; hankit musteen sekä hiekan.    

Kukkeat neidot, runo konfirmaatiotilaisuudessa 16.6.1845

16.6.1845
Kukoistavaiset Ilon lapsukaiset, Elon kevään kruunaamat! Teille siis maljat, Päivä on Teidän, Tervehdyslaulut kajahtavat! Kohtapa teille on koittava aika Kohdata unelmat, sydänten mahti. Vielä ei huolta, kas vielä on vieno Kaipaus rinnassa kuohahtava. Viaton vielä, kätkössä olkoon, Salaisuus poskia...

Necken. Poetisk kalender 1845

18.12.1845
Ruusu ja lilja Hilpeesti viatonna ilakoivat Tietämättä lumovoimastansa Kaksi kedon kukkaa kulkijalle soivat Hymyn hänen niitä katsoissansa.   Toisen posket hehkui ruusun lailla, Toisen hipiä kuin lilja vieno; Ruusun tuoksua ei kumpainenkaan vailla, Varsi liljan kummallakin hieno.   Kukkaneidot oli...

Hurraa! On päivä Axelin, onnitteluruno Axel E. Boijelle 23.3.1845

23.3.1845
Hurraa! On päivä Axelin, Lunta tupruaa, Ja tuuli hapsin leikkivin Puita keinuttaa. Sisällä on viihtyisää, Kuivaksi ei suumme jää; Viiniä helmeilevää Mielin määrin saa.   Näin kun rouva Axelin Sääti päivän lain: Muista oppi Fredmanin, Lasit täyteen vain Jokaiselle kuomalle. Anna arvo juomalle, Mutta...

Anna Lovisa Tawastille, runo morsiamen ystävälle 20.7.1845

20.7.1845
Synnyinlahjaks luojaltasi Sait sä mielen hilpeän. Kolhuilta voit suojanasi Käyttää sitä kilpenä; Joskus surun pilvenlonka Taivaanrantaa varjoaa, Miten kaunis hymys onkaan, Jonka ilos tarjoaa. Onhan onni ihmiselon Kiitävä ja katoova, Torjuessas turhan pelon Itkut olet patoova; Raskas toisinaan on...

Onneeni en saata luottaa, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Onneeni en saata luottaa, Ihanainen! Katoovainen onhan uni. Toisenlainen totuus on; se surun tuottaa.   Lupaa syömmein sykähtelyt Sulle lemmen pikku majan. Turhuuksiin sua halus ajaa, Houkuttavat halvat helyt. Hauskat hetken huumaukset Viekoitellen hymyilevät, Sua kiehtoo elon kevät, Eivät arjen...

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Sydäntäni miksi kärventää, Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää? Miksi unen lailla haihtuu ajatus, Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut? Miksi tulevaista vuotan maltitonna, Vaikka hetkeen tartun holtitonna?   Kulta, sallithan mun sydämeni Viilenneenä sykähdellä taasen, Järjen ääni alistumaan saa sen....

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Lausu ei hän sanaakaan, Ei suostu vastaamaan, Vaiti kuulee ylväästi Rukoukseni.   Sydämensä kylmä on Tuskilleni mun, Kaikupohja tunteeton sielun poljetun.   Mitä piittaa lemmestäin? Pikkujuttu vain, ”Joka nuorukaiselta sen näin vastalahjaks sain.” Pilvenlonka pelkkä lien, Joka varjostaa...

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Lämmin katse kerran suo, Kumpuava sielustasi, Sydämeni maljan juo, Ylivuotavainen lasi Tyhjenee sen katseen tähden. Autuuteni syvä lähde Epätoivoks muuttuu, Koska kaipaan lähteen luo, Katsees jälleen multa puuttuu!    

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Kyyhky hento, eikö lento huima saa sua uupumaan? Lehdon yllä lentelyllä eikö suuntaa olekaan?   Jos vain voisin, enhän soisi Sulle huolta laisinkaan. Jos vain saisin, johdattaisin Sinut pesään rauhaisaan.   Jäisit tähän, ihan vähän koskettaisin sulkias. Silmäis sineen vajoaisin – siitä oisin autuas...

Aikaväli

Dokumenttityypit