Virkakirjelmä Porvoon tuomiokapitulille 30.5.1845
30.5.1845
Nöyrin esitys!
Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollisen lukio- ja koulujärjestyksen viidennen luvun 8. §:n mukaisesti saan kunnioittavasti ilmoittaa Korkeimmin kunnioitetulle Herra Tohtorille, Piispalle ja Ritarikunnan jäsenelle samoin kuin Korkeasti kunnioitetulle Tuomiokapitulille, että...
Virkakirjelmä Porvoon tuomiokapitulille 4.6.1845
4.6.1845
Nöyrin esitys!
Kun Korkea-arvoisen Tuomiokapitulin määräyksen mukainen yläalkeiskoululle luovutetun rakennuksen ja tontin katselmus on 20. maaliskuuta arvoisan maistraatin toimesta suoritettu, jossa tilaisuudessa minä Korkea-arvoisen Tuomiokapitulin kunnioitetun virkakirjeen 19. maaliskuuta...
Vastaus prokuraattorille 26.6.1845
26.6.1845
Jalosukuinen Herra Prokuraattori, Todellinen Salaneuvos
Molempain Oikeuksien Tohtori ja useiden Keisarillisten Ritarikuntien Ritari
Noudattaen Jalosukuisen Herra Prokuraattorin Todellisen Salaneuvoksen ja Ritarin 14. kesäkuuta 1845 päivätyssä kunnianarvoisassa kirjeessä minulle sangen...
Anna Lovisa Tawastille, runo morsiamen ystävälle 20.7.1845
20.7.1845
Synnyinlahjaks luojaltasi
Sait sä mielen hilpeän.
Kolhuilta voit suojanasi
Käyttää sitä kilpenä;
Joskus surun pilvenlonka
Taivaanrantaa varjoaa,
Miten kaunis hymys onkaan,
Jonka ilos tarjoaa.
Onhan onni ihmiselon
Kiitävä ja katoova,
Torjuessas turhan pelon
Itkut olet patoova;
Raskas toisinaan on...
Onneeni en saata luottaa, runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Onneeni en saata luottaa,
Ihanainen! Katoovainen
onhan uni. Toisenlainen
totuus on; se surun tuottaa.
Lupaa syömmein sykähtelyt
Sulle lemmen pikku majan.
Turhuuksiin sua halus ajaa,
Houkuttavat halvat helyt.
Hauskat hetken huumaukset
Viekoitellen hymyilevät,
Sua kiehtoo elon kevät,
Eivät arjen...
Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Sydäntäni miksi kärventää,
Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää?
Miksi unen lailla haihtuu ajatus,
Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut?
Miksi tulevaista vuotan maltitonna,
Vaikka hetkeen tartun holtitonna?
Kulta, sallithan mun sydämeni
Viilenneenä sykähdellä taasen,
Järjen ääni alistumaan saa sen....
Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Lausu ei hän sanaakaan,
Ei suostu vastaamaan,
Vaiti kuulee ylväästi
Rukoukseni.
Sydämensä kylmä on
Tuskilleni mun,
Kaikupohja tunteeton
sielun poljetun.
Mitä piittaa lemmestäin?
Pikkujuttu vain,
”Joka nuorukaiselta sen näin
vastalahjaks sain.”
Pilvenlonka pelkkä lien,
Joka varjostaa...
Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Lämmin katse kerran suo,
Kumpuava sielustasi,
Sydämeni maljan juo,
Ylivuotavainen lasi
Tyhjenee sen katseen tähden.
Autuuteni syvä lähde
Epätoivoks muuttuu,
Koska kaipaan lähteen luo,
Katsees jälleen multa puuttuu!
Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Kyyhky hento,
eikö lento
huima saa sua uupumaan?
Lehdon yllä
lentelyllä
eikö suuntaa olekaan?
Jos vain voisin,
enhän soisi
Sulle huolta laisinkaan.
Jos vain saisin,
johdattaisin
Sinut pesään rauhaisaan.
Jäisit tähän,
ihan vähän
koskettaisin sulkias.
Silmäis sineen
vajoaisin
– siitä oisin autuas...
Kysymykseen vastaa, kulta; runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Kysyn Kulta Sinun vuokses:
Uskallanko tulla luokses?
Nauttia vain,
Nyt kun sut sain?
Eikö pahat puheetkaan
Sua voi säikyttää?
”Tule!” Vastata Sä tohdit
Lapsikulta, tuskin pohdit
Vaaraa tuota,
Että luotan
Sydämessäs versovan
Jotain kestävää.
Tulta lietsot rohkein käsin,
Joko polttaa sydäntäsi?...
- « ensimmäinen
- ‹ edellinen
- …
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- 11
- 12
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
