Dokumentit

Runo Aurora von Rehausenille

1.1.1831
Ihmeellisen laulun lumousta taivas tahtonut ei mulle suoda. Keräsinpä sentään uskallusta tunteeni näin Sulle julkituoda.   Mykkä tuskani jos saapuu salaa sinne, missä pielukselle painat pään, muista nuorukaista jonka sielu palaa, jolta kaikki autuus kielletään.   Milloinkaan ei kukaan toinen nainen...

Tohvelitaktiikkaa, omistettu J. L. Runebergille

1.1.1831
Enkös sanonutkin sen: sormus kätkee kytkyen. Velirukka kiikkiin jäit, ilos pakenevan näit. Mihin kadotitkaan puhdin, veljespiirin uhon tuhdin? Kaartelithan kotkan lailla korkeuksiin ryypyn myötä, pelännyt et tuskaa, yötä. Ylsit aurinkoon, vaan nyt nyhertäen kotityötä kehdon ääreen kyyristyt....

Pohjolaan käy tuulen tie, runo Pohjalaisen osakunnan juhlaan 19.10.1834.

19.10.1834
Pohjolaan käy tuulen tie, tervehdykset sinne vie! Näätkö hapset hopeaiset, kuulet voihkeet vaitonaiset? Pohjolaan käy tuulen tie, tervehdykset sinne vie, se sano: on jano meillä totuuden, me tavoitamme sen.   Pohjolaan käy tuulen tie, tervehdykset sinne vie! Äidin sydän jyskyttääkö, huuliin...

Helsingfors Morgonblad nro 85, 5.11.1838: Runouden valta­istuin

5.11.1838
On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla! Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa – hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!   Sä maasi runouden puolustaja nyt mistä sait tuon poltteen jalon, mikä sai liekehtimään järkes valon ja sinut...

Litteraturblad nro 2, toukokuu 1847: Totuus

1.5.1847
Totuus kun taivainen eessämme loisti, Harhat ja houreet se mielestä poisti. Puolesta sen myös kuolla voi, Uljaasti elää ja kuolla voi.   Voimamme, intomme annoimme sille, Soturin valan me vannoimme sille Sydämin täysin ja sieluinkin, Väkevin sydämin, sieluinkin.   Totuuden tuskat lannistaa voisko,...

Niin kului vuodet nopeaan, runo Johanna Lovisa Snellmanin 20-vuotissyntymäpäivänä

1.1.1848
Niin kului vuodet nopeaan, nuo kaksikymmentä. – Ne unelmaasi oli vaan tuoksuista, keväästä.   Sä saman verran vielä näät Vuosia, elämää, Ne on kuin aallot kuohupäät, Kuin virtaa vierivää.   Talveksi vaihtuu syksykin, ja viimat hyytävät Kehystää hopeesuortuvin Poskesi kelmeät.   En kulje enää...