Kysymykseen vastaa, kulta; runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
Kysyn Kulta Sinun vuokses:
Uskallanko tulla luokses?
Nauttia vain,
Nyt kun sut sain?
Eikö pahat puheetkaan
Sua voi säikyttää?
”Tule!” Vastata Sä tohdit
Lapsikulta, tuskin pohdit
Vaaraa tuota,
Että luotan
Sydämessäs versovan
Jotain kestävää.
Tulta lietsot rohkein käsin,
Joko polttaa sydäntäsi?...
Tervetuloa nyt toki, runo Johanna Lovisa Wennbergille
23.7.1845
”Tervetuloa!” Näin kuulin
Hänen toivottavan hymyhuulin.
Taivas! Olenko nyt pilkan alainen,
Vai onko kutsu viesti salainen?
Kuka toivois luokseen vierailijaa,
Jolla päällä maan ei ole sijaa?
Hymysuin voi häntä tervehtää,
Mutta se on silkkaa sanahelinää.
Silti sana mielessäni pysyy.
Toivoa se...
Josefina Kellgrenille 2.1.1846
2.1.1846
Elämää sulle auvoisaa
Nyt kaikki toivottaa.
Iloa olkoon päivät vaan
Seitsentoistiaan!
On kevään kukat kutreillas
Ja ruusut poskillas.
Tuo näky hurmaa jokaisen:
Oot seitsentoistias.
Katseesi loiste hehkumaan
Saa joka sydämen,
Kun muistaa haaveet neitosen
Seitsentoistiaan.
Edessäs polku...
Kerranpa alkaessa illansuun, runo Josefina Kellgrenin syntymäpäiväjuhlissa 2.1.1846
2.1.1846
Kerranpa alkaessa illansuun
Japanin keisari, auringon poika, veli kuun
Heräsi torkuiltaan ja ymmällensä meni.
Ylhäisyys kyseli: Missä on rouvaseni?
Minne hän tohveleissaan kipitteli,
Kun vielä aamutuimaan mua ripitteli?
Mä silloin, Tsinkinkankung, nöyrä alamainen,
Armonsa eessä maassa matavainen...
Necken. Poetisk kalender 1847
16.12.1846
Toimittanut F. Berndtson
Hän on tällainen
Hellyys katseessansa lymyy,
Huulet taipuu vienoon hymyyn,
Posken puna ainoastaan
Joka kysymykseen vastaa.
Kaino huomiota karttaa,
Tuiverrusta välttelee,
Niin kuin köynnös vankkaa vartta
Tueksensa tarvitsee.
Suojelusta silmät anoo,
Lausutuks’ ei sitä...
Ylevä ritari on olemassa, julkaisematon runokatkelma
31.12.1846
Ylevä ritari on olemassa,
Tuhannen urotyötä suoritti
Maailma täysin hallinnassa
Hän Leopold on, kapteeni,
Asunut Bessarabiassa
Litteraturblad nro 2, toukokuu 1847: Totuus
1.5.1847
Totuus kun taivainen eessämme loisti,
Harhat ja houreet se mielestä poisti.
Puolesta sen myös kuolla voi,
Uljaasti elää ja kuolla voi.
Voimamme, intomme annoimme sille,
Soturin valan me vannoimme sille
Sydämin täysin ja sieluinkin,
Väkevin sydämin, sieluinkin.
Totuuden tuskat lannistaa voisko,...
Niin kului vuodet nopeaan, runo Johanna Lovisa Snellmanin 20-vuotissyntymäpäivänä
1.1.1848
Niin kului vuodet nopeaan,
nuo kaksikymmentä.
– Ne unelmaasi oli vaan
tuoksuista, keväästä.
Sä saman verran vielä näät
Vuosia, elämää,
Ne on kuin aallot kuohupäät,
Kuin virtaa vierivää.
Talveksi vaihtuu syksykin,
ja viimat hyytävät
Kehystää hopeesuortuvin
Poskesi kelmeät.
En kulje enää...
Mies päivä päivältä käy vanhemmaksi
5.1.1850
Mies päivä päivältä käy vanhemmaksi
Ja veri suonissansa haaleaksi.
Ei enää neitosia halaa harmaapää
Paitsi nyt ehkä kuutta, seitsemää,
Joista jo kaksi kuuluu rouvassäätyyn
Ja loputkin pian alttarille päätyy.
On rattonsa ainoa viimein
Tervehdys laatia riimein.
Näin koristaa kuivan kirjeensä helman:...
Aika itsevaltias
5.1.1850
Aika, itsevaltias
peittää surun, tuskan uomat
ilon lehvin, kukkasin.
Ruusut, riemastuksen tuomat,
muokkaa piikein terävin
uudet versot sielustas.
Maltathan siis, kulta;
kohta versoo tuore multa.
