Dokumentit

Helsingfors Morgonblad nro 85, 5.11.1838: Runouden valta­istuin

5.11.1838
On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla! Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa – hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!   Sä maasi runouden puolustaja nyt mistä sait tuon poltteen jalon, mikä sai liekehtimään järkes valon ja sinut...

Runo Emilie Flygarelle

18.8.1840
[18.8.1840] Sun kynäs hankki mainetta ympäri maailmaa, ja kirjoillasi ihastutit koko Pohjolaa. Siis ylpein mielin sinulle me maljan kohotamme!   Älysi toki säkenöi ja luomuksesi, mutta sun olemukses säteilee myös naisen suloutta. Siis armain mielin sinulle me maljan kohotamme!   On sielus puhdas,...

Sillisalaattia ja hyvästit Snellmanille, runo

31.8.1840
[elokuun lopussa 1840] Oi Snellman, jätät Ruotsin vaarat ja hongikoiden uljaat oksanhaarat, käyt Saksan maahan latteaan! Hopeavirroissa kuin vastapäivään lohi ui, myös sinun nokkas päättävästi suuntautui Hollannin ojamaita tutkimaan. Surkeina ystäväsi vetistämään jää ja kaipuun nuoli sydämemme...

Runo C. W. A. Strandbergille marraskuun lopussa 1841

30.11.1841
On taivas, missä aurinko ja tähdet leimuaa; Ja toinen, missä tunteen lait vain vallitsee. Mutta ihmishengen kysymykseen vain ihmishenki vastauksen antaa lasin ääressä, ystävyydessä J. V. S–n   [Ruotsinkielinen runo on julkaistu teoksessa Bernhard Tarschys, Talis Qualis, studentpoeten. Miljö- och...

August Blanchen jäähyväisruno 23.11.1842

23.11.1842
Soliden kera saavuit, solidi olit aina; Solide vie sinut pois, Soliden keralla palaat!    

Runo Fredrik Gygnaeuksen läksiäisjuhlassa 22.5.1843

22.5.1843
Niin siivin voimakkain hän lentää, ei mahdu huimapäiset haaveet taivaan alle. Kun kirkas kaari joskus päättyy sentään, hän jättää uljaan muiston jälkimaailmalle; nimensä, jolle uroteot loiston suo puolesta ihmisen ja valon voiton. Kun voimat hiipuu, lohdun pettymykseen tuo oikeus, vilpittömyys...

Runo Sofia Tengströmille 28.6.1843

28.6.1843
Herra taivainen rauhan annathan rintaan neitosen; Ettei ilo viattomuuden vaihtuis turhaan tohinaan, sielun tyyneyteen vaan, Ettei okaat tuskaa tois epäröivään sydämeen häätäin uskon pois; Herra taivainen, rauhan annathan rintaan neitosen.    

Runo Fredrika Runebergille elokuussa 1843

1.8.1843
Sallimus soi viisaudessaan haltuus pitkän runoniekan, joka ammatikseen kyllä täyttäis päivät kynäilyllä, palavasti kirjoittaisi jos vain välineitä saisi. Tukijana runoniekan Pidät huolta rassukasta maamme ehkä parhaimmasta; hankit musteen sekä hiekan.    

Kukkeat neidot, runo konfirmaatiotilaisuudessa 16.6.1845

16.6.1845
Kukoistavaiset Ilon lapsukaiset, Elon kevään kruunaamat! Teille siis maljat, Päivä on Teidän, Tervehdyslaulut kajahtavat! Kohtapa teille on koittava aika Kohdata unelmat, sydänten mahti. Vielä ei huolta, kas vielä on vieno Kaipaus rinnassa kuohahtava. Viaton vielä, kätkössä olkoon, Salaisuus poskia...

Necken. Poetisk kalender 1845

18.12.1845
Ruusu ja lilja Hilpeesti viatonna ilakoivat Tietämättä lumovoimastansa Kaksi kedon kukkaa kulkijalle soivat Hymyn hänen niitä katsoissansa.   Toisen posket hehkui ruusun lailla, Toisen hipiä kuin lilja vieno; Ruusun tuoksua ei kumpainenkaan vailla, Varsi liljan kummallakin hieno.   Kukkaneidot oli...

Aikaväli

Dokumenttityypit