Helsingfors Morgonblad nro 85, 5.11.1838: Runouden valtaistuin
5.11.1838
On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla
kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla!
Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa –
hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!
Sä maasi runouden puolustaja
nyt mistä sait tuon poltteen jalon,
mikä sai liekehtimään järkes valon
ja sinut...
Runo Emilie Flygarelle
18.8.1840
[18.8.1840]
Sun kynäs hankki mainetta ympäri maailmaa,
ja kirjoillasi ihastutit koko Pohjolaa.
Siis ylpein mielin sinulle me maljan kohotamme!
Älysi toki säkenöi ja luomuksesi, mutta
sun olemukses säteilee myös naisen suloutta.
Siis armain mielin sinulle me maljan kohotamme!
On sielus puhdas,...
Sillisalaattia ja hyvästit Snellmanille, runo
31.8.1840
[elokuun lopussa 1840]
Oi Snellman, jätät Ruotsin vaarat
ja hongikoiden uljaat oksanhaarat,
käyt Saksan maahan latteaan!
Hopeavirroissa kuin vastapäivään lohi ui,
myös sinun nokkas päättävästi suuntautui
Hollannin ojamaita tutkimaan.
Surkeina ystäväsi vetistämään jää
ja kaipuun nuoli sydämemme...
Runo C. W. A. Strandbergille marraskuun lopussa 1841
30.11.1841
On taivas, missä aurinko ja tähdet leimuaa;
Ja toinen, missä tunteen lait vain vallitsee.
Mutta ihmishengen kysymykseen
vain ihmishenki vastauksen antaa
lasin ääressä, ystävyydessä J. V. S–n
[Ruotsinkielinen runo on julkaistu teoksessa Bernhard Tarschys, Talis Qualis, studentpoeten. Miljö- och...
August Blanchen jäähyväisruno 23.11.1842
23.11.1842
Soliden kera saavuit,
solidi olit aina;
Solide vie sinut pois,
Soliden keralla palaat!
Runo Fredrik Gygnaeuksen läksiäisjuhlassa 22.5.1843
22.5.1843
Niin siivin voimakkain hän lentää,
ei mahdu huimapäiset haaveet taivaan alle.
Kun kirkas kaari joskus päättyy sentään,
hän jättää uljaan muiston jälkimaailmalle;
nimensä, jolle uroteot loiston suo
puolesta ihmisen ja valon voiton.
Kun voimat hiipuu, lohdun pettymykseen tuo
oikeus, vilpittömyys...
Runo Sofia Tengströmille 28.6.1843
28.6.1843
Herra taivainen
rauhan annathan
rintaan neitosen;
Ettei ilo viattomuuden
vaihtuis turhaan tohinaan,
sielun tyyneyteen vaan,
Ettei okaat tuskaa tois
epäröivään sydämeen
häätäin uskon pois;
Herra taivainen,
rauhan annathan
rintaan neitosen.
Runo Fredrika Runebergille elokuussa 1843
1.8.1843
Sallimus soi viisaudessaan
haltuus pitkän runoniekan,
joka ammatikseen kyllä
täyttäis päivät kynäilyllä,
palavasti kirjoittaisi
jos vain välineitä saisi.
Tukijana runoniekan
Pidät huolta rassukasta
maamme ehkä parhaimmasta;
hankit musteen sekä hiekan.
Kukkeat neidot, runo konfirmaatiotilaisuudessa 16.6.1845
16.6.1845
Kukoistavaiset
Ilon lapsukaiset,
Elon kevään kruunaamat!
Teille siis maljat,
Päivä on Teidän,
Tervehdyslaulut kajahtavat!
Kohtapa teille on koittava aika
Kohdata unelmat, sydänten mahti.
Vielä ei huolta, kas vielä on vieno
Kaipaus rinnassa kuohahtava.
Viaton vielä, kätkössä olkoon,
Salaisuus poskia...
Necken. Poetisk kalender 1845
18.12.1845
Ruusu ja lilja
Hilpeesti viatonna ilakoivat
Tietämättä lumovoimastansa
Kaksi kedon kukkaa kulkijalle soivat
Hymyn hänen niitä katsoissansa.
Toisen posket hehkui ruusun lailla,
Toisen hipiä kuin lilja vieno;
Ruusun tuoksua ei kumpainenkaan vailla,
Varsi liljan kummallakin hieno.
Kukkaneidot oli...