Puhe Suomen Tiedeseuran vuosijuhlassa 29.4.1871
29.4.1871
Kaukana niiden suurten poliittisten mullistusten tapahtumapaikoilta, joiden sotainen kumu on kaikunut kautta Euroopan, Suomen kansa vähäisyytensä ja sijaintinsa vuoksi joutuu ainoastaan sivusta seuraamaan, mitä tulevaisuus mahtaa myös sen itsensä osaksi tuoda. Yksikään eurooppalaiseen...
Puhe Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa 16.3.1872
16.3.1872
[suomeksi]
Mitkä kansat voivat elämäänsä jatkaa, mitkä ennen aikojansa hukkautuvat? Tähän kysymykseen historia antaa jotensakin selvän vastauksen. Perijuurena kansan elantoon ja kasvamiseen on tiettävästi kansan oma oleminen; sillä ei sen elannosta saata kysymystä olla, joka ei ollenkaan ole...
Puhe Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa 16.3.1873
16.3.1873
[suomeksi]
H[yvät] H[errat]
Kulunut on taas vuosi Kirjallisuuden Seuran toimien ajanlaskussa. Seuran vaikutus toki on niin tasainen ja vakaa, ett’ei se järeämmillä pykälillä eroita vuosilukujansa, toista toisesta. Ja on se otollisin vuoden vaiheen merkitys, jos Seura vuosipäivänään voipi paraiten...
Morgonbladet nro 80: Puhe Vilhelmin päivänä 7.4.1873
7.4.1873
Olisin toki hartaasti toivonut, että viimeiset vuoteni olisivat kuluneet maallemme joka suhteessa iloisemmissa oloissa. Mutta katsellessani mennyttä elämääni ja mittaillessani nykyisiä oloja lohduttaudun ajatuksella, että kun on päästy näin paljon eteenpäin varsin lyhyessä ajassa – ovathan muutamat...
Puhe Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa 16.3.1874
16.3.1874
[suomeksi]
Luonnon järjestyksessä vuoden kuluvan muutokset seuraavat vuoden menneen, yhdentapaiset, lakkaamattomana virtana, vierittäin samassa väylässä samoja vesiä. – Toisin tietysti jatkauvat vuosien vaiheet ihmiskunnan elämässä. Sukupolvet kyllä, niin kuin luonnon kantamat ainakin, vaihtelevat...
Morgonbladet nro 78, 7.4.1875: Puhe Vilhelmin päivänä 1875
7.4.1875
Kiitän kohteliaimmin tästä vierailusta; jälleen saan toistaa kuten joka vuosi ennenkin, ettei ole minun vikani, että vaivaan herroja näin kauan, vaikka en tietenkään ole siitä myöskään kovin huolissani. Otan uuden päivän vastaan kuten jokainen, jolla on rakkaita yhteyksiä muihin ihmisiin. Elämän...
Morgonbladet nro 110, 13.5.1876: Puhe syntymäpäivänä 12.5.
13.5.1876
Hyvät herrat! Minun on esitettävä suuret kiitokseni tästä hyväntahtoisuudesta, jota herrat ovat jälleen minulle osoittaneet. Vain sen pitäisi hiukan huolestuttaa minua, että herrat vaivautuvat niin usein tai että niin usein vaivaan herroja. Kahden syyn perusteella voin kuitenkin suhtautua tähän...
Morgonbladet nro 111, 15.5.1876: Puhe ylioppilaiden kevätjuhlassa
15.5.1876
Hyvä herrasväki! Vaikka olen hieman hämilläni esittäessäni täällä tämän keväisen yhdessäolon aikana muistutuksen talvesta, pyydän kuitenkin nöyrimmästi, että saan täyttää tietyn velvollisuuteni, nimittäin sen – että minun on nöyrästi kiitettävä siitä kunniasta, jonka olen kuullut tänään osakseni...
Morgonbladet nro 109, 14.5.1877: Johan Ludvig Runeberg, muistopuhe
14.5.1877
Tämän vielä avoimen haudan ääressä meidän asiamme ei ole puhua Johan Ludvig Runebergin arvosta runoilijana. Aikalaiset ovat esittäneet siitä arvionsa, ja jälkimaailma esittää tuonnempana lisäksi omia puntarointejaan ja arvioitaan. Suurilla lahjakkuuksillahan on sellainen etuoikeus, ettei ihmiskunta...
Uusi Suometar nro 58, 14.5.1877: Johan Ludvig Runeberg, muistopuhe
14.5.1877
[suomeksi]
Soinee tämän suuren runoniekkamme haudalla paikallaan suloinen suomenkin kieli. Kuuli hän sitä nuoruutensa aikana, kun hän Saarijärven nummilla tutustui hongikon huminaan, Keuruun vesillä tuli ajattelemaan Suomen tuhansia järviä, näki lehdiköt kuvautuvan niiden vesien kiiltävään helmaan...
