Dokumentit

Runo C. W. A. Strandbergille marraskuun lopussa 1841

30.11.1841
On taivas, missä aurinko ja tähdet leimuaa; Ja toinen, missä tunteen lait vain vallitsee. Mutta ihmishengen kysymykseen vain ihmishenki vastauksen antaa lasin ääressä, ystävyydessä J. V. S–n   [Ruotsinkielinen runo on julkaistu teoksessa Bernhard Tarschys, Talis Qualis, studentpoeten. Miljö- och...

Kustannussopimus 21.12.1841

21.12.1841
Täten luovutan Herra Kirjakauppias Carl Looströmille kustannusoikeuden ensimmäiseen painokseen kirjoittamastani teoksesta ”Tyskland, skildringar och omdömen från en resa 1840–1841” [”Saksa. Kuvauksia ja arviointeja matkalta 1840–1841”], sovittua tekijänpalkkiota vastaan, joka on kaksi­kymmentäviisi...

Anna Lovisa Tawastille, runo morsiamen ystävälle 20.7.1845

20.7.1845
Synnyinlahjaks luojaltasi Sait sä mielen hilpeän. Kolhuilta voit suojanasi Käyttää sitä kilpenä; Joskus surun pilvenlonka Taivaanrantaa varjoaa, Miten kaunis hymys onkaan, Jonka ilos tarjoaa. Onhan onni ihmiselon Kiitävä ja katoova, Torjuessas turhan pelon Itkut olet patoova; Raskas toisinaan on...

Onneeni en saata luottaa, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Onneeni en saata luottaa, Ihanainen! Katoovainen onhan uni. Toisenlainen totuus on; se surun tuottaa.   Lupaa syömmein sykähtelyt Sulle lemmen pikku majan. Turhuuksiin sua halus ajaa, Houkuttavat halvat helyt. Hauskat hetken huumaukset Viekoitellen hymyilevät, Sua kiehtoo elon kevät, Eivät arjen...

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Sydäntäni miksi kärventää, Auvon täyteiseltä lyönnit väliin jää? Miksi unen lailla haihtuu ajatus, Tuskaisesti unelmiinsa juuttunut? Miksi tulevaista vuotan maltitonna, Vaikka hetkeen tartun holtitonna?   Kulta, sallithan mun sydämeni Viilenneenä sykähdellä taasen, Järjen ääni alistumaan saa sen....

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Lausu ei hän sanaakaan, Ei suostu vastaamaan, Vaiti kuulee ylväästi Rukoukseni.   Sydämensä kylmä on Tuskilleni mun, Kaikupohja tunteeton sielun poljetun.   Mitä piittaa lemmestäin? Pikkujuttu vain, ”Joka nuorukaiselta sen näin vastalahjaks sain.” Pilvenlonka pelkkä lien, Joka varjostaa...

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Lämmin katse kerran suo, Kumpuava sielustasi, Sydämeni maljan juo, Ylivuotavainen lasi Tyhjenee sen katseen tähden. Autuuteni syvä lähde Epätoivoks muuttuu, Koska kaipaan lähteen luo, Katsees jälleen multa puuttuu!    

Hänelle, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Kyyhky hento, eikö lento huima saa sua uupumaan? Lehdon yllä lentelyllä eikö suuntaa olekaan?   Jos vain voisin, enhän soisi Sulle huolta laisinkaan. Jos vain saisin, johdattaisin Sinut pesään rauhaisaan.   Jäisit tähän, ihan vähän koskettaisin sulkias. Silmäis sineen vajoaisin – siitä oisin autuas...

Kysymykseen vastaa, kulta; runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
Kysyn Kulta Sinun vuokses: Uskallanko tulla luokses? Nauttia vain, Nyt kun sut sain? Eikö pahat puheetkaan Sua voi säikyttää? ”Tule!” Vastata Sä tohdit Lapsikulta, tuskin pohdit Vaaraa tuota, Että luotan Sydämessäs versovan Jotain kestävää.   Tulta lietsot rohkein käsin, Joko polttaa sydäntäsi?...

Tervetuloa nyt toki, runo Johanna Lovisa Wennbergille

23.7.1845
”Tervetuloa!” Näin kuulin Hänen toivottavan hymyhuulin. Taivas! Olenko nyt pilkan alainen, Vai onko kutsu viesti salainen?   Kuka toivois luokseen vierailijaa, Jolla päällä maan ei ole sijaa? Hymysuin voi häntä tervehtää, Mutta se on silkkaa sanahelinää.   Silti sana mielessäni pysyy. Toivoa se...

Aikaväli

Dokumenttityypit