Runo C. W. A. Strandbergille marraskuun lopussa 1841
30.11.1841
On taivas, missä aurinko ja tähdet leimuaa;
Ja toinen, missä tunteen lait vain vallitsee.
Mutta ihmishengen kysymykseen
vain ihmishenki vastauksen antaa
lasin ääressä, ystävyydessä J. V. S–n
[Ruotsinkielinen runo on julkaistu teoksessa Bernhard Tarschys, Talis Qualis, studentpoeten. Miljö- och...
Kustannussopimus 21.12.1841
21.12.1841
Täten luovutan Herra Kirjakauppias Carl Looströmille kustannusoikeuden ensimmäiseen painokseen kirjoittamastani teoksesta ”Tyskland, skildringar och omdömen från en resa 1840–1841” [”Saksa. Kuvauksia ja arviointeja matkalta 1840–1841”], sovittua tekijänpalkkiota vastaan, joka on kaksikymmentäviisi...
August Blanchen jäähyväisruno 23.11.1842
23.11.1842
Soliden kera saavuit,
solidi olit aina;
Solide vie sinut pois,
Soliden keralla palaat!
Runo Fredrik Gygnaeuksen läksiäisjuhlassa 22.5.1843
22.5.1843
Niin siivin voimakkain hän lentää,
ei mahdu huimapäiset haaveet taivaan alle.
Kun kirkas kaari joskus päättyy sentään,
hän jättää uljaan muiston jälkimaailmalle;
nimensä, jolle uroteot loiston suo
puolesta ihmisen ja valon voiton.
Kun voimat hiipuu, lohdun pettymykseen tuo
oikeus, vilpittömyys...
Runo Sofia Tengströmille 28.6.1843
28.6.1843
Herra taivainen
rauhan annathan
rintaan neitosen;
Ettei ilo viattomuuden
vaihtuis turhaan tohinaan,
sielun tyyneyteen vaan,
Ettei okaat tuskaa tois
epäröivään sydämeen
häätäin uskon pois;
Herra taivainen,
rauhan annathan
rintaan neitosen.
Runo Fredrika Runebergille elokuussa 1843
1.8.1843
Sallimus soi viisaudessaan
haltuus pitkän runoniekan,
joka ammatikseen kyllä
täyttäis päivät kynäilyllä,
palavasti kirjoittaisi
jos vain välineitä saisi.
Tukijana runoniekan
Pidät huolta rassukasta
maamme ehkä parhaimmasta;
hankit musteen sekä hiekan.
Mies päivä päivältä käy vanhemmaksi
5.1.1850
Mies päivä päivältä käy vanhemmaksi
Ja veri suonissansa haaleaksi.
Ei enää neitosia halaa harmaapää
Paitsi nyt ehkä kuutta, seitsemää,
Joista jo kaksi kuuluu rouvassäätyyn
Ja loputkin pian alttarille päätyy.
On rattonsa ainoa viimein
Tervehdys laatia riimein.
Näin koristaa kuivan kirjeensä helman:...
Aika itsevaltias
5.1.1850
Aika, itsevaltias
peittää surun, tuskan uomat
ilon lehvin, kukkasin.
Ruusut, riemastuksen tuomat,
muokkaa piikein terävin
uudet versot sielustas.
Maltathan siis, kulta;
kohta versoo tuore multa.
Ei ole huolta
5.1.1850
[alun perin suomeksi kirjoitettu]
Tyttäriä Suomenmaan
Ei oo tämmöstä monta.
Huolta ej oo ollenkaan,
Ej syäntä onnetonta!
Lepikössä mä laulelen
Linnut ääneni kuulee
Kukkaisill’ naureskelen
Mitä hän nuotkin luulee?
Äiti kyllä on sanonut
”Pojat sulle pahaa tekee”!
En oo heistä huolinut
Kuka heit’...
Lempeät henget kehtos äärellä
5.1.1850
Lempeät henget kehtos äärellä
Ruokki sieluasi hentoa,
Siivillään suojas elämäsi lentoa
Ohjaten oikeaan sen tyrskyissä.
Älys ja sydämesi lämmöstä,
Hymystä huulien ja katsannon,
Kaikesta mikä hurmaavinta on
Saat kiittää haltiatarhenkiä;
Uskon saithan korkeampaan voimaan,
Rakkauteen ylevimpään...