Runo Aurora von Rehausenille
1.1.1831
Ihmeellisen laulun lumousta
taivas tahtonut ei mulle suoda.
Keräsinpä sentään uskallusta
tunteeni näin Sulle julkituoda.
Mykkä tuskani jos saapuu salaa
sinne, missä pielukselle painat pään,
muista nuorukaista jonka sielu palaa,
jolta kaikki autuus kielletään.
Milloinkaan ei kukaan toinen nainen...
Tohvelitaktiikkaa, omistettu J. L. Runebergille
1.1.1831
Enkös sanonutkin sen:
sormus kätkee kytkyen.
Velirukka kiikkiin jäit,
ilos pakenevan näit.
Mihin kadotitkaan puhdin,
veljespiirin uhon tuhdin?
Kaartelithan kotkan lailla
korkeuksiin ryypyn myötä,
pelännyt et tuskaa, yötä.
Ylsit aurinkoon, vaan nyt
nyhertäen kotityötä
kehdon ääreen kyyristyt....
Lisäys maljapuheeseen F. Cygnaeukselle kesäkuussa 1832, luonnos
1.6.1832
Niin vapaus! Kannattakaamme sitä; mutta ei sen lajin vapautta, jonka huutaminen nyt on päivän iskusana, sellaista vapautta jota harhauttavat joutavat maailmanparantajat, jotka vaikkakin hyvää tarkoittaen paljastavat kevytmielisyytensä ja mielettömyytensä yrittäessään sitkeästi ja pitkällisesti...
Osakunnan kunnian merkityksestä [1832], puheluonnos
1.1.1832
Olemme kokoontumisissamme kuulleet monen kysyvän mikä on Osakunnan kunnia? olemme kuulleet sen arvioiden osoittavan melkoista harkitsemattomuutta, ilman että kukaan edes olisi yrittänyt vastata kysymykseen tai oikaista näitä ajattelemattomia/motivoimattomia huudahduksia. Seikka on varsin kiintoisa...
Pohjolaan käy tuulen tie, runo Pohjalaisen osakunnan juhlaan 19.10.1834.
19.10.1834
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie!
Näätkö hapset hopeaiset,
kuulet voihkeet vaitonaiset?
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie,
se sano:
on jano
meillä totuuden,
me tavoitamme sen.
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie!
Äidin sydän jyskyttääkö,
huuliin...
Muistopuhe Johan Jakob Peuronille 4.1.1835, konsepti
4.1.1835
Ihmissydän-paralle on nujertavaa erkaantua täältä vailla jälkeen jääneiden kaipausta, ilman ystävien kyyneliä. Niin tottuneena näkemään elämän polun tarjoavan ilon kukkia ainoastaan kun sitä kostutetaan näillä surun uhrilahjoilla, ihminen pitää ihanana ajatusta, että hänen hautansakin niillä...
Seurueelle nuorukaisia ja nuoria naisia 1830-luvun puolivälissä, puhekonsepti
31.12.1835
Puheeni seurueelle ylväitä ruskeafrakkisia nuorukaisia sekä daameja (nuoria) kanooneineen ja kalvaine poskineen, pidetty kamarissani vieraiden tanssiessa rajuilman vallitessa ikkunoiden ulkopuolella ja tulen palaessa takassa.
Eivätkö säkenöikin Taivaan kiiltomadot valaistakseen sen Tulipallon...
Helsingfors Morgonblad nro 85, 5.11.1838: Runouden valtaistuin
5.11.1838
On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla
kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla!
Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa –
hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!
Sä maasi runouden puolustaja
nyt mistä sait tuon poltteen jalon,
mikä sai liekehtimään järkes valon
ja sinut...
Runo C. W. A. Strandbergille marraskuun lopussa 1841
30.11.1841
On taivas, missä aurinko ja tähdet leimuaa;
Ja toinen, missä tunteen lait vain vallitsee.
Mutta ihmishengen kysymykseen
vain ihmishenki vastauksen antaa
lasin ääressä, ystävyydessä J. V. S–n
[Ruotsinkielinen runo on julkaistu teoksessa Bernhard Tarschys, Talis Qualis, studentpoeten. Miljö- och...
Kustannussopimus 21.12.1841
21.12.1841
Täten luovutan Herra Kirjakauppias Carl Looströmille kustannusoikeuden ensimmäiseen painokseen kirjoittamastani teoksesta ”Tyskland, skildringar och omdömen från en resa 1840–1841” [”Saksa. Kuvauksia ja arviointeja matkalta 1840–1841”], sovittua tekijänpalkkiota vastaan, joka on kaksikymmentäviisi...
