Dokumentit

Litteraturblad nro 2, toukokuu 1847: Totuus

1.5.1847
Totuus kun taivainen eessämme loisti, Harhat ja houreet se mielestä poisti. Puolesta sen myös kuolla voi, Uljaasti elää ja kuolla voi.   Voimamme, intomme annoimme sille, Soturin valan me vannoimme sille Sydämin täysin ja sieluinkin, Väkevin sydämin, sieluinkin.   Totuuden tuskat lannistaa voisko,...

Niin kului vuodet nopeaan, runo Johanna Lovisa Snellmanin 20-vuotissyntymäpäivänä

1.1.1848
Niin kului vuodet nopeaan, nuo kaksikymmentä. – Ne unelmaasi oli vaan tuoksuista, keväästä.   Sä saman verran vielä näät Vuosia, elämää, Ne on kuin aallot kuohupäät, Kuin virtaa vierivää.   Talveksi vaihtuu syksykin, ja viimat hyytävät Kehystää hopeesuortuvin Poskesi kelmeät.   En kulje enää...