Runo Aurora von Rehausenille
1.1.1831
Ihmeellisen laulun lumousta
taivas tahtonut ei mulle suoda.
Keräsinpä sentään uskallusta
tunteeni näin Sulle julkituoda.
Mykkä tuskani jos saapuu salaa
sinne, missä pielukselle painat pään,
muista nuorukaista jonka sielu palaa,
jolta kaikki autuus kielletään.
Milloinkaan ei kukaan toinen nainen...
Tohvelitaktiikkaa, omistettu J. L. Runebergille
1.1.1831
Enkös sanonutkin sen:
sormus kätkee kytkyen.
Velirukka kiikkiin jäit,
ilos pakenevan näit.
Mihin kadotitkaan puhdin,
veljespiirin uhon tuhdin?
Kaartelithan kotkan lailla
korkeuksiin ryypyn myötä,
pelännyt et tuskaa, yötä.
Ylsit aurinkoon, vaan nyt
nyhertäen kotityötä
kehdon ääreen kyyristyt....
Pohjolaan käy tuulen tie, runo Pohjalaisen osakunnan juhlaan 19.10.1834.
19.10.1834
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie!
Näätkö hapset hopeaiset,
kuulet voihkeet vaitonaiset?
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie,
se sano:
on jano
meillä totuuden,
me tavoitamme sen.
Pohjolaan käy tuulen tie,
tervehdykset sinne vie!
Äidin sydän jyskyttääkö,
huuliin...
Seurueelle nuorukaisia ja nuoria naisia 1830-luvun puolivälissä, puhekonsepti
31.12.1835
Puheeni seurueelle ylväitä ruskeafrakkisia nuorukaisia sekä daameja (nuoria) kanooneineen ja kalvaine poskineen, pidetty kamarissani vieraiden tanssiessa rajuilman vallitessa ikkunoiden ulkopuolella ja tulen palaessa takassa.
Eivätkö säkenöikin Taivaan kiiltomadot valaistakseen sen Tulipallon...
MIETTEITÄ LEIBNIZIN FILOSOFISEN OPIN HISTORIALLISESTA MERKITYKSESTÄ (väitöskirja) 15.6.1836
15.6.1836
Vaikka kaikki historiatiede on täynnä oppia ja suloutta, niin jotkin sen tosiasiat ovat muita tärkeämpiä tutkijoille ja muita sopivampia ihmismielen opetukseen. Tiedämme että asioiden arviointi on eri aikoina erilainen ja huomaamme helposti, että arviointi määräytyy sen ajan hengestä, jona ao....
Carl Robert Ehrströmiltä kesällä1838, konsepti
30.6.1838
Veli Janne!
Meidän ei pitäisi lakata olemasta toisillemme vain siksi että lakkasimme elämästä yhdessä. – Kynän antama lohdutus on heikko, mutta se on ainoa, ja siksi tartun quasi aq. stridente correptus arundinem [ikään kuin veden kohistessa ruokoon tartutaan].
Olen Muonionniskassa, siis...
Helsingfors Morgonblad nro 85, 5.11.1838: Runouden valtaistuin
5.11.1838
On runouden taivas olemassa yhä, vaan rumpuin tohinalla
kappas, jos toinen tähtikupu kaartuu alla!
Ei runon ruhtinattarella istuin ole vakaa –
hän laakereiden sijaan hörhelöitä jakaa!
Sä maasi runouden puolustaja
nyt mistä sait tuon poltteen jalon,
mikä sai liekehtimään järkes valon
ja sinut...